Täti villinä ;-)

Otin evästä mukaan reppuun, sain nimittäin Tuan mukaan aamiaisratsastukselle. Laitumelle päästyäni Mörri tosin oli sitä mieltä ettei hän ainakaan halua lähteä yhtään mihinkään ja käveli muina hevosina kauemmaksi. Piti oikein komentaa poikaa, kyllä me nyt vaan mennään! Gusse-setä lähti kaveriksi ja vetoavuksi. Harjasin ensin Mörrin ja vasta sitten otimme loimen Gusturilta pois. Harjasin pollen ja vetäsin reippaasti pikiöljyä pojan takajalkojen väliin, Gustur oikein levitti kinttujaan että saisin paremmin hoidettua hänet! Myös masun alle ja etujalkojen väliin tuli öljyt. Laitoin myös harjaan ja otsatukan alle, oli poika hieman hinkannut otsaansa karvattomaksi. Sitten pikaisesti kummallekin heposelle satulat selkään ja suitset päähän ja taikatikkupuskan kautta liikkeelle.

Jaana oli pyytänyt, että menisimme käyntiä koko matkan Kattilaan Gusse-puten lämmittämiseksi. Mä talutin Mörriä edellä ja matkan varrella ihastelimme kauniita kyyttöjä. Uteliaat lehmät seurasivat meitä hetken, kunnes niiden laidun loppui. Kattilassa tarkistin Gusselta satulavyön ja kiristin omalta ratsultani sen myös. Kiivettyäni selkään se oli taas kädellä koittaessa löysähkö, mutta eiköhän se pysy ja saahan sitä kiristettyä sitten matkan varrellakin.

Gustur siirtyi johtohevoseksi ja taikatikuilla saimme hieman kannustaa poikia liikkeelle. Mörrikin meni muutaman askeleen keulilla, mutta oli sitä mieltä että raville hän ei ainakaan keulilla lähde! Patistin eteenpäin ja meno oli töksähtelevää, joten Gustur pääsikin takaisin vetohevoseksi ja Mörri meni tyytyväisenä perässä. Ravia menimme jonkin verran ja sanoin Tualle, että Gustur saattaa mennä pienellä laukallakin. Aluksi Gussen meno oli sitä keppalointia mitä se nyt menee, mutta kunnolla lämmettyään Tuan istunta helpottui askelten tasoittuessa.

Mun patistaessa Mörriä taikatikku katkesi ja piti ottaa puskasta uusi. Sitäpaitsi Mörri oli syönyt jo muutenkin siitä puolet. Valitsin sitten kunnon tikun, sen ottamisen seurauksena mulla on kädessä raapeita ja mustelmaa... Mutta tuli hyvä norja vitsa! Tuaa hymyilytti, yli metriseen vitsaan jätin lehtitupsun päähän! Matka jatkui hieman helpommin minunkin kannalta ja nautimme täysillä ihanasta ilmasta. Olkoonkin että hiki virtasi pitkin selkää meillä kaikilla.

Olin tuumaillut, että pysähtyisimme hetkeksi lammen rannalle syömään leivät ja juomaan vettä, hevosillekin oli parit porkkanat ja yhdet omenat repussa. Sattui vaan niin, että koska siinä kohtaa oli oikein hyvä tie siirtyä raville ja siitä laukalle, pyyhälsimme tyynesti ohi. Teimme käännöksen hieman myöhemmin ja käynnissä takaisin päin. Gusse olisi jatkanut reippaasti kotiin asti, mutta Mörri pysähtyi kun pyysin. Tulin alas selästä ja Gussekin hoksasi, että tää on nyt joku uusi juttu.

Menimme pari metriä lammen rannalle ja kaivoimme eväät esiin. Mörrille paikka olikin jo tuttu ja Gusse katseli tyynelle järvelle. Jaoin porkkanat ja omenat heposille ja söin omia eväitäni. Tua huomasi ettei Gustur oikein välittänyt omenasta, olikohan se liian kirpakka? Mä syön vain vihreitä omenia, kun ne on hapokkampia, mutta Tvistur ei niistä oikein välitä, eikä näköjään Gusturkaan. Mörri sen sijaan veti omenat ja porkkanat onnellisena kuola valuen ja öklötti mua ihan oikeasti. Yök, sitä kuolan määrää! Sellaiset jojot roikkui suusta ja kuolan ja omenamehun yhdistelmä valui noroina joka paikkaan. Mä yritin siirtää Mörrin päätä pois mun jaloista ja se vaan seurasi. Mulla oli kuolaista porkkanan palaa kengissä ja repussa ja housuilla ja käsissä ja sitten kun aloin hermostua, tää ravisteli päätään ja viskoi kuolat kuin berni tai nyffe konsanaan. Iyk!

Siinä kohtaa ei muuten ollut ötököitä oikeastaan ollenkaan, mutta jatkoimme kuitenkin pian matkaa. Kiristin reiällä Mörrin satulavyötä ja kiipesin taas mitenkuten selkään. Tua kysyi että onks toi niitä sun "selkäännousuja"... Joo, on, tää taitaa olla se yleisin. Huomasin taas makaavani Mörrin niskan päällä kun ponkaisin jotenkin kummallisesti. Milloinkohan mä tämänkin opin! ;-)

Takaisin päin pollukoilta löytyi yhtäkkiä virtaa ja otimme kivoja pieniä pätkiä ravia ja parit laukkapätkätkin. Ja se yksi ihana laukkaspurtti, lyhyt mutta innokas! Mörrikin oli päässyt jo vauhtiin ja meillä oli yhdessä kivaa, päristelimme vuorotellen. Hyvässä järjestyksessä pääsimme Kattilaan ja ajotielle.

Me otettiin Mörrin kanssa ravilla kiinni Gusturia, kun Tua kääntyi katsomaan. Mä kevensin ravissa, mulla ei ollut ohjia käsissä ja tuli mieleen kokeilla ravia ihan ilman että pitää satulan etukaaresta kiinni. Nostin kädet sivuille ja jatkoin keventämistä ja virnistelin Tualle. Häntä nauratti, hänkin on kyllä mennyt ravia ilman ohjia ja pitämättä kiinni. Mä olin ihan tohkeissani, mistä mulle edes moinen pälkähti päähän! No sitä oli sitten saatava lisää ja seuraavalla kerralla kun otimme Gussea kiinni, pidin kädet reisien päällä. Jipii! Hurjan hyvin meni! Tuaa hymyilytti, täti heittäytyy villiksi! Sitten tuli ihan virallinen ravipätkä ja mä menin pitkän matkaa taas ihan vain jalkojen varassa. Kyllä mä olin ylpeä itsestäni kun uskalsin! Mörri huomasi kyllä että Täti oli tyytyväinen ja meni erittäin tahdikasta ravia.

Mun oli IHAN pakko pyytää viimeisellä suoralla ennen laitumia että mennään vielä ravia, pliis! Tuakin meni Gussella ilman ohjia, kädet reisillä ja mä hihittelin innoissani kun mulla oli niin hauskaa!

Laitumella paketoimme ihan ensimmäiseksi Gusturin ja annoimme vasta sitten sapuskaa. Kumpikin heponen oli ansainnut rehunsa, jaoin Mörrin loput porkkanat kummallekin. Ajoimme muita hevosia kauemmaksi että duunarit saivat syödä rauhassa. Tavarat kaappiin ja paikat kuntoon, sitten olikin aika lähteä hyvillä mielin kotiin. Mulla oli tosi kivaa ja mä nautin ihan hurjasti siitä, kun uskalsin tehdä jotain uutta. On mulla tasapaino parantunut tässä ratsastuksen parissa tosi paljon, kun kerta uskallan kokeilla uusia tuuliakin. Välillä tätikin heittäytyy villiksi! ;-)