Hoksasin vasta puolimatkassa laitumelle, että kumpparit jäi kotiin. Voi hyvänen aika, mitä jos pollet ovat jossain rapakossa?!? Sentään oli vaelluskengät jalassa, ei ainakaan käärmeet pääse puremaan läpi.
Jätin auton laitsan reunaan ja kävelin leipäpussi mukanani kohti satulakaappia. Kolur olikin uteliaana katselemassa, löytyiskö leipäpalaa pienelle rassukalle? Laitoin kumihanskat käsiin ja kaasin pikiöljyä purkkiin ja lähdin töihin. Kolur oli sitä mieltä että mitä vaan saa tehdä, kunhan hän saa leipää. Jopa niskaan saatiin öljyä!
Eikka tuli jo lähemmäksi, hän selkeästi kuuli leipäpussin rapinaa. Öljysin masun alusen ja varsinkin hännän tarkkaan ja tamma nuuskutti samalla mun päätä. Leipää sai kiitokseksi hyvästä käytöksestä sekin. Muiden luokse piti mennä aidan yli ja ensimmäisenä vastassa oli Tvistur. Tvisse pyöri ympärillä, leipää on, mutta mistä sitä saa? Yritin saada herran paikoilleen ja melkein jo lauloin "Piiri pieni pyörii, Tvisse siinä hyörii" kun sitten hassu poika päätti olla öljyämisen ajan paikoillaan. Ja leipää palkkioksi! Vetäsiin Kekellekin masun alle ohimennen pikiöljyä ja hieman harjaankin. (Leipäpala).
Svipa tuli oikein höristen vastaan ja sai palan leipää jo ennen öljyämistä. Arvokkaasti tamma jopa hieman nosti takajalkaansa sivulle, että paremmin pääsi öljyämään! Hienoa Svipa, se oli kyllä toisenkin leivän arvoinen suoritus! Laikkakin odotteli tyynesti vuoroaan ja nuuski lippistä. Joo, Laikka, säkin saat leipää! Gustur katseli öljypurkkia sen näköisenä että just joo, taas tätä, mutta laiskana lepuutti vain toista takajalkaa. Ihan hyvä niin, pääsin helposti öljyämään herran henkilökohtaiset kohdat. (Leipää)
Loput leivät jaoin pollukoille pois mennessäni ja samalla sipaisin Kronankin masun alle öljyä ja hieman harjaan. (Leipää) Hypin pois lankojen yli ja toivoin ettei tulisi sähköiskua, johan siinä hevosetkin naurais! Eikalle ja Kolurille vimoset leivät ja Kolurin seuratessa vein öljypurkin takaisin kaappiin. Hihkuin heiheit hevosille ja vain Kolur katseli perään. Muut jatkoivat hetkeksi keskeytynyttä heinän syöntiä.
Kävin etsimässä varsalaitumelta Prinsessan ja Vaavin, kun en niitä nähnyt laitumella ollenkaan. Huutelin niitä, eikä kumpaakaan näkynyt. Tallustelin Prinsessaa kutsuen kohti metikköä ja hups! Astuin tyhjän päälle ja samassa makasin pitkin pituuttani heinikossa. Onneksi ei tullut liian pehmeä lasku, koska se olisi merkinnyt lantakasaa alla! ;-) Toiseen polveen hieman koski, mutta ei muualle. Nousin ylös ja vilkuilin ympärilleni, ei kait kukaan huomannut...
Löytyi ne hevosetkin sieltä metiköstä. Kumpikaan ei tullut luokse, kun välissä oli sähkölanka. Eikä kumpikaan hoksannut kiertää sitä, seisoivat vaan kaulat pitkällä! Kiersin itse "kulman" taakse, jolloin Prinsessa hoksasi että joo, voihan sitä noinkin tehdä. Uteliaana nuori tamma tuli luokse ja alkoi lerputtaa huulia tyytyväisenä kun puhdistin masunalusen ja ryntäät itikoista. Vaavi sen sijaan hyvä kun antoi koskettaa, tihensi vain askeliaan kun se käveli ohi. Ja sai kyytiä Prinsessalta, tyttö pisti hampailla poikaa kuriin! Tiukka neitokainen tämä meidän Prinsessa!
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
lauantai 26. kesäkuuta 2010
Vieraalla tallilla
Meidän omien pollukoiden ollessa kesälomalla jouduin houkuttelun johdosta vierailemaan toisella tallilla. Oli tosi omituista ajaa vieraaseen paikkaan, Annikalle talli Fageräng on kuitenkin tuttu. Kahdelta ihanalta tyttö-rotikalta haisevana (Terveisiä vain Kirkkonummelle Pimulle ja Gimmalle!) pyyhälsin tallille, missä Annika jo odottikin. Tiina kuulema oli ajanut harhaan, mutta mikäs kiire meillä, Juhannus on vain kerran kesässä!
Ensimmäisenä tallipihalla tuli vastaan ystävällinen koira, jonka jälkeen seurasi ERITTÄIN ystävällinen kissa. Kissa maukumalla vaati rapsutuksia ja hurisi kuin teollisuuskompressori kun kumarruin paijaamaan. Sitten kuuluikin kummaa ääntä ja paikalle tepsutteli Wagner-possu saparoaan heilutellen. No sitäkin piti rapsuttaa ja possu tuntui olevan erittäin tyytyväinen saatuaan huomiota.
Meille olikin jo etukäteen varattu pollet ja sain ruunan nimeltä Kurre. Vargur (susi) on hänen oikea nimensä ja ainakin nälän suhteen nimi piti paikkansa... Pojalla oli oikein ylimääräinen ohja, ettei niin helposti saisi syötyä matkalla! :D Tuli mieleen että eräs meidänkin tallin polle saattaisi moista tarvita, eräs jos toinenkin. ;-) Kurre lähti laitumelta erittäin nätisti seuraten talliin ja meni suoraan omaan boxiinsa. Sitten haimme Oskun ja Teistan tammalaitumelta ja he myös löysivät tiensä omiin karsinoihinsa. Kurren perässä talliin tuli Smyri ihan vain kokeeksi, että jos hänkin sattuisi pääsemään lenkille. Tammalaumastakin eräs innokas yritti tunkea karsinaan itsensä, jos vaikka onnistaisi!
Mun piti tulla jo tallista ulos ja antaa Annikan ja Tiinan hoitaa pollet. Hieman harmitti, mä niin tykkään paijata ja rapsuttaa, mutta kun astma ei aina oikein tykkää. Ainoa loimitettu oli Kurre, erittäin tutun näköinen loimi! Sillä aikaa istuin ulkona yliseurallisen kissan kurnuttaessa vieressäni ja puskiessa jalkaa, kättä ja pöydälle hypättyään myös olkapäätä. Harvoin sitä vissiin rapsutetaan, aina vain hevoset saavat huomiota. Sain viimein laitettua harjatulle ratsulleni huovan ja kauhukahvallisen vyön selkään sekä suitset päähän. Tarkistimme vielä reitin kartasta ja kas, sieltähän löytyi se tuttu laukkabaana, missä pari vuotta sitten otimme hieman kisaa Anka/Svipa vs. Auli/Kolur! Anka/Svipa voitti, tietenkin, koska olihan mulla silloin 40-vee synttärit! :D
Toimin portinvartijana kun muut menivät pihalle ja tulin Kurren kanssa viimeisenä tallista ulos.
Olin jo aikaisemmin katsonut kun eräs ratsastaja meni ratsunsa selkään tukevilta rappusilta ja olin erittäin tyytyväinen. Siitä oli niin helppo mennä selkään ja sai itse valita askelmansa. Ei tarvinnut kuin tokalle rappuselle kiivetä niin jo sai jalan heitettyä Kurren selän yli. Kauhukahvallinen vyö tuntui ensin tosi omituiselta, mutta siihen tottui pian. Aika hyvä, itseasiassa.
Kurren selkä oli kuin toisinto Tvisturista, ilman Annikan kehuja en olisi sillä uskaltanut lähteäkään. Sopivan kapea polle, siitä sai hyvin reisillä otteen! Hieman olisin ehkä kaivannut lisää fylliä huopaan, mutta muuten kaikki tuntui oikein hyvältä. Käynti tuntui todella tasaiselta, ihan ei tuntunut Tvisseltä, mutta ei paljoa puuttunut.
Matkaan lähdimme käyntiä, minä ja Kurre keskellä Annikan vetäessä Oskulla letkaa. Eka töltti oli mielenkiintoinen, muutaman tölttiaskeleen jälkeen otimme hieman "jotain" ja vaihdoimme sitten raville. Nyt huomasin kahvallisen vyön hyvät puolet, sain kevennettyä paremmin sen kanssa! Seuraavalle pätkälle Annika antoi ohjeeksi lyhyemmät ohjat (niinpä..) ja enemmän pieniä pidätteitä. No sillai mentiinkin aika hyvin, kunnes mulla tuli rytmirikko ja palasimme raviin. Ei se haitannut, sain kevennettyä kyllä mukavasti.
Eräässä kohtaa oli iso hevonen tien varressa ja siinä oli hetken kalabaliikkia. Kumpikin takimmaisista ilmeisesti pelästyi isompaa heppaa ja ainakin Kurre rynnisti pari pika-askelta Oskun ahteriin. Teista tuli meidän perään ja Annika ihmetteli että mitä siellä tapahtuu. Hyvä että oli se kahva siinä, olisin muuten tullut polleni niskan päälle kun se pysähtyi äkisti. Sitten juttelimme hevosille ja ne rauhoittuivat ja jatkoimme matkaa.
Seuraavassa mutkassa oli toinen hevonen, jota katsoimme todella tarkkaan. Annoimme ratsujemme tiirailla kaikessa rauhassa isoa hummaa ja sen höristessä minä hörisin takaisin. Kurren korvat kääntyilivät edes takaisin, toi iso tuolla hörisee, sitten tämä hänen selässä oleva hörisee, kummallista, mutta ei kai tässä mitään vaaraa ole ja sitä paitsi tuossa on aika mehukas ruohotupsu...
Pian olimmekin jo laukkabaanalla ja Osku lähti menemään kaunista laukkaa. Minä tulin rauhallisesti perässä Kurren kanssa ja Tiina Teistalla piti perää. Ja jo alkoi naurattaa, sillä salaman sekunnilla kun Osku siirtyi töltille, Kurre teki saman vaikka oli 20 metriä jäljessä! Ei vahingossakaan laukattu loppuun asti! :D Otimme toisen ja kolmannenkin pikku laukkapätkän suoralle ja kävelimme loput. Vika laukka hiljeni passin kautta käyntiin, mutta Kurren passi oli erittäin hyvä, vertailukohtana tietenkin aina Tvistur. Hieman erilaista menoa kuin se kaahotus mitä meidän pollet yleensä siellä menee, Eikka varsinkin! :DD
Vastaan tuli pyöräilijöitä ja parit autot, mutta mikään näistä kolmesta ei pelännyt autoja tai fillareita. Hienosti menimme tien reunaa, pitkä raippa piti tosin siirtää oikeaan käteen pitämään Kurren pää pois ruohoisasta reunasta. Hieman on ahne! Kysyin Annikalta että mistä se johtuu että mulla aina on se ahne polle. Annika totesi niiden kaikkien olevan issikoita... No niih!
Takaisin tullessa oli pitkä hieno laukkapätkä ja nyt jo osasin vaatia enemmän liikettä ihan raipalla naputtamalla. Polle meni hienosti ja nyt ihan loppuun asti, mitä nyt päätteeksi pisti taas passiksi. Ihan lopuksi oli käyntiä pitkä pätkä ja nautin suunnattomasti vain rauhallisesta menosta. Mietin jo loppuvaiheessa että miten sieltä pääsee alas kun kauhukahva oli yllättävän korkea. Ratkaisin ongelman ohjaamalla hummani ruohikolle, jolloin se laski päänsä, nam nam. Sitten ohjat kauhukahvan ympäri ja kädet taakse tueksi ja nostin oikean jalan Kurren niskan yli. Siitä olikin helppo laskea peppumäkeä alas onnellisen hevosen syödessä makoisaa ruohoa.
Otin samantien vyön ja huovan pois ja talutin Kurren talliin. Availin väliportteja muille ja sitten laitoimme eväslaarista murkinaa kolmelle ratsullemme. Toiveikas Wagner-possu tuli röhkimään ruokalaarin alle, muttei yltänyt kauroihin. Hetken kuluttua yli-innokas kissakin tuli taas paikalle, jos edes rapsutuksia saisi! Kävin huuhtomassa kuolaimet ja vein tavarat paikoilleen. Sain luvan mennä paketoimaan Kurre pihan puolelle ja tutun loimen kanssa homma menikin oikein nätisti. Kurre antoi laittaa loimen erittäin hyvin, kuten meidän Brobackan polletkin tekee, hienoa!
Päästettyämme hevoset pihattoon otimme omat eväät esille. Istuimme pöydän ääreen ja Tiina piti huolen, etteivät koirat tule heikoimman lenkin (mä) luokse kerjäämään. Voi hyvänen aika multahan olisi lähtenyt eväät kertakaikkisen nopsaan niitä kauniita anovia silmiä katsellessa! Ja varsinkin kun katsetta tehostettiin tassulla! Kissa tuli myös istumaan penkille, se tosin vain kaipasi seuraa, kehräsi siinä katsoessaan meitä.
Oli tosi kiva päästä eri maastoihin ja tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin hevosiin. No, ja siihen kissaan. Mutta hienoa on päästä huomenna hoitamaan "meidän omia" pollukoita, pääsen penslaamaan pikiöljyllä kaikki omat ihanat tutut hupsut kesälaitumella koikkeloivat paketti-pollet! :D Hauskaa Juhannusta!
Ensimmäisenä tallipihalla tuli vastaan ystävällinen koira, jonka jälkeen seurasi ERITTÄIN ystävällinen kissa. Kissa maukumalla vaati rapsutuksia ja hurisi kuin teollisuuskompressori kun kumarruin paijaamaan. Sitten kuuluikin kummaa ääntä ja paikalle tepsutteli Wagner-possu saparoaan heilutellen. No sitäkin piti rapsuttaa ja possu tuntui olevan erittäin tyytyväinen saatuaan huomiota.
Meille olikin jo etukäteen varattu pollet ja sain ruunan nimeltä Kurre. Vargur (susi) on hänen oikea nimensä ja ainakin nälän suhteen nimi piti paikkansa... Pojalla oli oikein ylimääräinen ohja, ettei niin helposti saisi syötyä matkalla! :D Tuli mieleen että eräs meidänkin tallin polle saattaisi moista tarvita, eräs jos toinenkin. ;-) Kurre lähti laitumelta erittäin nätisti seuraten talliin ja meni suoraan omaan boxiinsa. Sitten haimme Oskun ja Teistan tammalaitumelta ja he myös löysivät tiensä omiin karsinoihinsa. Kurren perässä talliin tuli Smyri ihan vain kokeeksi, että jos hänkin sattuisi pääsemään lenkille. Tammalaumastakin eräs innokas yritti tunkea karsinaan itsensä, jos vaikka onnistaisi!
Mun piti tulla jo tallista ulos ja antaa Annikan ja Tiinan hoitaa pollet. Hieman harmitti, mä niin tykkään paijata ja rapsuttaa, mutta kun astma ei aina oikein tykkää. Ainoa loimitettu oli Kurre, erittäin tutun näköinen loimi! Sillä aikaa istuin ulkona yliseurallisen kissan kurnuttaessa vieressäni ja puskiessa jalkaa, kättä ja pöydälle hypättyään myös olkapäätä. Harvoin sitä vissiin rapsutetaan, aina vain hevoset saavat huomiota. Sain viimein laitettua harjatulle ratsulleni huovan ja kauhukahvallisen vyön selkään sekä suitset päähän. Tarkistimme vielä reitin kartasta ja kas, sieltähän löytyi se tuttu laukkabaana, missä pari vuotta sitten otimme hieman kisaa Anka/Svipa vs. Auli/Kolur! Anka/Svipa voitti, tietenkin, koska olihan mulla silloin 40-vee synttärit! :D
Toimin portinvartijana kun muut menivät pihalle ja tulin Kurren kanssa viimeisenä tallista ulos.
Olin jo aikaisemmin katsonut kun eräs ratsastaja meni ratsunsa selkään tukevilta rappusilta ja olin erittäin tyytyväinen. Siitä oli niin helppo mennä selkään ja sai itse valita askelmansa. Ei tarvinnut kuin tokalle rappuselle kiivetä niin jo sai jalan heitettyä Kurren selän yli. Kauhukahvallinen vyö tuntui ensin tosi omituiselta, mutta siihen tottui pian. Aika hyvä, itseasiassa.
Kurren selkä oli kuin toisinto Tvisturista, ilman Annikan kehuja en olisi sillä uskaltanut lähteäkään. Sopivan kapea polle, siitä sai hyvin reisillä otteen! Hieman olisin ehkä kaivannut lisää fylliä huopaan, mutta muuten kaikki tuntui oikein hyvältä. Käynti tuntui todella tasaiselta, ihan ei tuntunut Tvisseltä, mutta ei paljoa puuttunut.
Matkaan lähdimme käyntiä, minä ja Kurre keskellä Annikan vetäessä Oskulla letkaa. Eka töltti oli mielenkiintoinen, muutaman tölttiaskeleen jälkeen otimme hieman "jotain" ja vaihdoimme sitten raville. Nyt huomasin kahvallisen vyön hyvät puolet, sain kevennettyä paremmin sen kanssa! Seuraavalle pätkälle Annika antoi ohjeeksi lyhyemmät ohjat (niinpä..) ja enemmän pieniä pidätteitä. No sillai mentiinkin aika hyvin, kunnes mulla tuli rytmirikko ja palasimme raviin. Ei se haitannut, sain kevennettyä kyllä mukavasti.
Eräässä kohtaa oli iso hevonen tien varressa ja siinä oli hetken kalabaliikkia. Kumpikin takimmaisista ilmeisesti pelästyi isompaa heppaa ja ainakin Kurre rynnisti pari pika-askelta Oskun ahteriin. Teista tuli meidän perään ja Annika ihmetteli että mitä siellä tapahtuu. Hyvä että oli se kahva siinä, olisin muuten tullut polleni niskan päälle kun se pysähtyi äkisti. Sitten juttelimme hevosille ja ne rauhoittuivat ja jatkoimme matkaa.
Seuraavassa mutkassa oli toinen hevonen, jota katsoimme todella tarkkaan. Annoimme ratsujemme tiirailla kaikessa rauhassa isoa hummaa ja sen höristessä minä hörisin takaisin. Kurren korvat kääntyilivät edes takaisin, toi iso tuolla hörisee, sitten tämä hänen selässä oleva hörisee, kummallista, mutta ei kai tässä mitään vaaraa ole ja sitä paitsi tuossa on aika mehukas ruohotupsu...
Pian olimmekin jo laukkabaanalla ja Osku lähti menemään kaunista laukkaa. Minä tulin rauhallisesti perässä Kurren kanssa ja Tiina Teistalla piti perää. Ja jo alkoi naurattaa, sillä salaman sekunnilla kun Osku siirtyi töltille, Kurre teki saman vaikka oli 20 metriä jäljessä! Ei vahingossakaan laukattu loppuun asti! :D Otimme toisen ja kolmannenkin pikku laukkapätkän suoralle ja kävelimme loput. Vika laukka hiljeni passin kautta käyntiin, mutta Kurren passi oli erittäin hyvä, vertailukohtana tietenkin aina Tvistur. Hieman erilaista menoa kuin se kaahotus mitä meidän pollet yleensä siellä menee, Eikka varsinkin! :DD
Vastaan tuli pyöräilijöitä ja parit autot, mutta mikään näistä kolmesta ei pelännyt autoja tai fillareita. Hienosti menimme tien reunaa, pitkä raippa piti tosin siirtää oikeaan käteen pitämään Kurren pää pois ruohoisasta reunasta. Hieman on ahne! Kysyin Annikalta että mistä se johtuu että mulla aina on se ahne polle. Annika totesi niiden kaikkien olevan issikoita... No niih!
Takaisin tullessa oli pitkä hieno laukkapätkä ja nyt jo osasin vaatia enemmän liikettä ihan raipalla naputtamalla. Polle meni hienosti ja nyt ihan loppuun asti, mitä nyt päätteeksi pisti taas passiksi. Ihan lopuksi oli käyntiä pitkä pätkä ja nautin suunnattomasti vain rauhallisesta menosta. Mietin jo loppuvaiheessa että miten sieltä pääsee alas kun kauhukahva oli yllättävän korkea. Ratkaisin ongelman ohjaamalla hummani ruohikolle, jolloin se laski päänsä, nam nam. Sitten ohjat kauhukahvan ympäri ja kädet taakse tueksi ja nostin oikean jalan Kurren niskan yli. Siitä olikin helppo laskea peppumäkeä alas onnellisen hevosen syödessä makoisaa ruohoa.
Otin samantien vyön ja huovan pois ja talutin Kurren talliin. Availin väliportteja muille ja sitten laitoimme eväslaarista murkinaa kolmelle ratsullemme. Toiveikas Wagner-possu tuli röhkimään ruokalaarin alle, muttei yltänyt kauroihin. Hetken kuluttua yli-innokas kissakin tuli taas paikalle, jos edes rapsutuksia saisi! Kävin huuhtomassa kuolaimet ja vein tavarat paikoilleen. Sain luvan mennä paketoimaan Kurre pihan puolelle ja tutun loimen kanssa homma menikin oikein nätisti. Kurre antoi laittaa loimen erittäin hyvin, kuten meidän Brobackan polletkin tekee, hienoa!
Päästettyämme hevoset pihattoon otimme omat eväät esille. Istuimme pöydän ääreen ja Tiina piti huolen, etteivät koirat tule heikoimman lenkin (mä) luokse kerjäämään. Voi hyvänen aika multahan olisi lähtenyt eväät kertakaikkisen nopsaan niitä kauniita anovia silmiä katsellessa! Ja varsinkin kun katsetta tehostettiin tassulla! Kissa tuli myös istumaan penkille, se tosin vain kaipasi seuraa, kehräsi siinä katsoessaan meitä.
Oli tosi kiva päästä eri maastoihin ja tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin hevosiin. No, ja siihen kissaan. Mutta hienoa on päästä huomenna hoitamaan "meidän omia" pollukoita, pääsen penslaamaan pikiöljyllä kaikki omat ihanat tutut hupsut kesälaitumella koikkeloivat paketti-pollet! :D Hauskaa Juhannusta!
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Gussen jalkajumppaa
Lähdin liikkeelle ajoissa, koska halusin nähdä kaksi kania Sallan luona. Söpöjä olivat ja annoin niille näkkäriä. Sitten lähdimme ajelemaan Sallan kanssa kohti heppalaitumia. Meidän onneksi hummat olivat melkoisen lähellä satulakaappeja, ei tarvinnut perälaitumilta hevosia hakea. Onneksi oli kumisaappaat jaloissa, vetistä maastoa pitkin piti hakea Tvisse ja Gusse, sekä Keke ja Krona. Mukaan tulivat myös Laikka (joka meidän tullessa oitis paarusti ruokakaapille), Kolur ja tietenkin itse kuningatar Svipa.
Ensin penslasin kaikkien hevosten masunalustan pikiöljyllä ja sitten aloimmekin riisua loimia. Salla harjasi hevoset ja minä kannoin satuloita lähemmäksi. Aulikin tuli paikalle ja hetken kuluttua myös asiakkaat. Siis itsehän taidan kuulua kalustoon, kuten joka paikassa, ja Aulin ja Sallankin ollessa vakkareita lasken meidät pois "oikeista asiakkaista"... Hupsu Anka...
Sallalle oli valikoitu Keke ilman satulaa ja Auli otti Kolurin satulalla. Kahdelle äiti-tytär-parille menivät (aikuisille) Krona ja Tvistur ja nuorisolle huovalliset Laikka ja Svipa. Itselleni jäi siis keppaloiva Gustur, jolle laitoin tavallisen satulan. Eikka tuli kunnon laukalla paikalle ja ihmetteli kun hän ei olekaan kiinni missään. Tamma pyyhälsi ähäkutti-laukalla koko porukan läpi! :D
Punttasin nuoret ratsujensa selkään ja samaten sai Tvistur ja Kolur ratsastajansa. Salla auttoi Kronan ratsastajan selkään ja muistutti että kypärä varmaan olisi Ankallakin hyvä olla. Herranen aika, mulla oli vaan lippis päässä! Hyvä ettei lähdetty mihinkään, enhän mä olisi uskaltanut edes selkään nousta.
Tienpätkän talutin perässä raahautuvaa Gusturia ja toivoin ettei busseja tulisi vastaan. Yhtään autoakaan ei tullut, meillä kävi hyvä mäihä! Sivutielle päästyämme tarkistin satulavyöt ja laitoin omat jalustimeni kuntoon. Ja sitten se oma satula keikahti kun yritin nousta selkään, eli hyvä kun tuli sekin laitettua! ;-) Uusi yritys ja sitten olinkin jo eteenpäin kulkevan Gusse-puten selässä. Annoin ohjeita muille mennessämme metsäpolulle ja matka meni vallan mainiosti. Laikan ratsastajalta tippui raippa, joten tulin alas Gusturin selästä ja sanoin käskevästi ratsulleni "Paikka!" Gustur jäi kiltisti seisomaan kun kävin auttamassa Laikalle ratsastajan selkään ja muita nauratti. Samalla lyhensin omia jalustimiani. Kiipesin takaisin satulaan ja olin tyytyväinen suorituksestani, koska ainahan mulla on joku auttamassa...
Sitten tultiin ensimmäiselle tölttipätkälle, jossa tuli hieman ruuhkaa Gussen taakse. Seuraavaa pätkää varten otin komean kuivan risun, jolloin Gustur päätti liikkua hieman ripeämmin. Jo löytyi ravikin sieltä! Yhdessä kohtaa piti mennä tölttiä, mutta kun Gusselle oli helpompaa mennä laukkaa, siirryimme melkein kaikki laukalle. Siitä se soppa syntyi, Krona ja Keke tunki ahteriin ja piti pysähtyä ottamaan aikalisä! Muut töltit mennessä olikin ihan hyviä ja jonossa pysyttiin. Gustur tosin oli hitaalla päällä ja sitä sai hoputtaa ihan kunnolla.
Takaisin kääntyessä siirryimme hieman toiseen järjestykseen, Keke ja Krona tulivat hollille laukkaa varten. Ekassa laukassa kaikki eivät varmaankaan päässeet laukalle, mutta seuraavassa kyllä tultiin jo lujempaa! Otimme tölttiäkin välillä ja yritin hoputtaa Gussea. Yhdessä kohtaa kaikki paahtoivat ohi, jopa Laikka varsin muikealla ilmeellä ohitti meidät!
Ennen viimeistä laukkamäkeä korjasin Laikan huovan, joka oli valahtanut vyön alta pois. Punttasin ratsastajan takaisin selkään ja kiipesin jo ties monennen kerran ratsuni selkään. Ja sitten piti karjua Kronaa pysähtymään, koska tamma hädin tuskin pysyi lapasessa. Otimme viimeiset laukat vielä mäkeen ja sitten tyytyväisinä päristelimme kohti kotia. Gustur siirtyi johtopaikalle ja röhki tapansa mukaan kehuessani pollukkaa. Metsäpätkällä meno oli rauhaisaa, vaikka Gustur välillä olikin taas kolmijalkainen. Ihanaa kun sillä on huomenna hieronta, poika on melko kankeassa kunnossa.
Tieosuudella tulin alas Gussen selästä ja kuulostelin koko ajan bussia. Sitten huomasinkin kahden bussin tulevan takaa ja sanoin "Bussi takaa!" Auli tuli oitis Kolurin selästä alas ja tuli Gussen taakse turvaan. Varmuudeksi Sallakin laskeutui alas ja piti Kekeä nätisti sivussa. Ensimmäinen bussi tuli erittäin varoen meidän ohi ja vilkutin kuskille ja sanoin "Kiitos!". Toinenkin bussi ajoi varsin hiljaa meidän ohi ja hymyillen vilkutin myös sille kuskille (molemmat vilkuttivat takaisin!) ja sanoin "Kiitos!" Tosi hienoa nähdä kunnon bussikuskeja, jotka ymmärtää varoa hevosia ja lisäävät kaasua vasta reilusti ohi päästyään, suuret kiitokset teille fiksuille kuskeille! :D
Laitumella meitä odottikin jo Jaana ja Oona ja yhdessä paketoimme pollet loimiinsa. Kun kaikki olivat kunnossa, hain pollukoille ruokakorit. Ravistelin vateja, jolloin tasaista hörinää alkoi kuulua ympäriltä. Ensin annoin irrallaan olevalle Eikalle evästä ja sitten duunaritkin saivat omansa. Hetken aikaa yhden satulakaapin lukko oli kadoksissa, mutta löytyi kyllä ruokakaapin katolta... Kukahan sen sinne oli laittanut, taitaa syyllinen löytyä tämän läppärin takaa... =D Sitten katselimme loimineen päivineen piehtaroivia hevosia ja kaipasin itsekin virkistävään suihkuun!
Ensin penslasin kaikkien hevosten masunalustan pikiöljyllä ja sitten aloimmekin riisua loimia. Salla harjasi hevoset ja minä kannoin satuloita lähemmäksi. Aulikin tuli paikalle ja hetken kuluttua myös asiakkaat. Siis itsehän taidan kuulua kalustoon, kuten joka paikassa, ja Aulin ja Sallankin ollessa vakkareita lasken meidät pois "oikeista asiakkaista"... Hupsu Anka...
Sallalle oli valikoitu Keke ilman satulaa ja Auli otti Kolurin satulalla. Kahdelle äiti-tytär-parille menivät (aikuisille) Krona ja Tvistur ja nuorisolle huovalliset Laikka ja Svipa. Itselleni jäi siis keppaloiva Gustur, jolle laitoin tavallisen satulan. Eikka tuli kunnon laukalla paikalle ja ihmetteli kun hän ei olekaan kiinni missään. Tamma pyyhälsi ähäkutti-laukalla koko porukan läpi! :D
Punttasin nuoret ratsujensa selkään ja samaten sai Tvistur ja Kolur ratsastajansa. Salla auttoi Kronan ratsastajan selkään ja muistutti että kypärä varmaan olisi Ankallakin hyvä olla. Herranen aika, mulla oli vaan lippis päässä! Hyvä ettei lähdetty mihinkään, enhän mä olisi uskaltanut edes selkään nousta.
Tienpätkän talutin perässä raahautuvaa Gusturia ja toivoin ettei busseja tulisi vastaan. Yhtään autoakaan ei tullut, meillä kävi hyvä mäihä! Sivutielle päästyämme tarkistin satulavyöt ja laitoin omat jalustimeni kuntoon. Ja sitten se oma satula keikahti kun yritin nousta selkään, eli hyvä kun tuli sekin laitettua! ;-) Uusi yritys ja sitten olinkin jo eteenpäin kulkevan Gusse-puten selässä. Annoin ohjeita muille mennessämme metsäpolulle ja matka meni vallan mainiosti. Laikan ratsastajalta tippui raippa, joten tulin alas Gusturin selästä ja sanoin käskevästi ratsulleni "Paikka!" Gustur jäi kiltisti seisomaan kun kävin auttamassa Laikalle ratsastajan selkään ja muita nauratti. Samalla lyhensin omia jalustimiani. Kiipesin takaisin satulaan ja olin tyytyväinen suorituksestani, koska ainahan mulla on joku auttamassa...
Sitten tultiin ensimmäiselle tölttipätkälle, jossa tuli hieman ruuhkaa Gussen taakse. Seuraavaa pätkää varten otin komean kuivan risun, jolloin Gustur päätti liikkua hieman ripeämmin. Jo löytyi ravikin sieltä! Yhdessä kohtaa piti mennä tölttiä, mutta kun Gusselle oli helpompaa mennä laukkaa, siirryimme melkein kaikki laukalle. Siitä se soppa syntyi, Krona ja Keke tunki ahteriin ja piti pysähtyä ottamaan aikalisä! Muut töltit mennessä olikin ihan hyviä ja jonossa pysyttiin. Gustur tosin oli hitaalla päällä ja sitä sai hoputtaa ihan kunnolla.
Takaisin kääntyessä siirryimme hieman toiseen järjestykseen, Keke ja Krona tulivat hollille laukkaa varten. Ekassa laukassa kaikki eivät varmaankaan päässeet laukalle, mutta seuraavassa kyllä tultiin jo lujempaa! Otimme tölttiäkin välillä ja yritin hoputtaa Gussea. Yhdessä kohtaa kaikki paahtoivat ohi, jopa Laikka varsin muikealla ilmeellä ohitti meidät!
Ennen viimeistä laukkamäkeä korjasin Laikan huovan, joka oli valahtanut vyön alta pois. Punttasin ratsastajan takaisin selkään ja kiipesin jo ties monennen kerran ratsuni selkään. Ja sitten piti karjua Kronaa pysähtymään, koska tamma hädin tuskin pysyi lapasessa. Otimme viimeiset laukat vielä mäkeen ja sitten tyytyväisinä päristelimme kohti kotia. Gustur siirtyi johtopaikalle ja röhki tapansa mukaan kehuessani pollukkaa. Metsäpätkällä meno oli rauhaisaa, vaikka Gustur välillä olikin taas kolmijalkainen. Ihanaa kun sillä on huomenna hieronta, poika on melko kankeassa kunnossa.
Tieosuudella tulin alas Gussen selästä ja kuulostelin koko ajan bussia. Sitten huomasinkin kahden bussin tulevan takaa ja sanoin "Bussi takaa!" Auli tuli oitis Kolurin selästä alas ja tuli Gussen taakse turvaan. Varmuudeksi Sallakin laskeutui alas ja piti Kekeä nätisti sivussa. Ensimmäinen bussi tuli erittäin varoen meidän ohi ja vilkutin kuskille ja sanoin "Kiitos!". Toinenkin bussi ajoi varsin hiljaa meidän ohi ja hymyillen vilkutin myös sille kuskille (molemmat vilkuttivat takaisin!) ja sanoin "Kiitos!" Tosi hienoa nähdä kunnon bussikuskeja, jotka ymmärtää varoa hevosia ja lisäävät kaasua vasta reilusti ohi päästyään, suuret kiitokset teille fiksuille kuskeille! :D
Laitumella meitä odottikin jo Jaana ja Oona ja yhdessä paketoimme pollet loimiinsa. Kun kaikki olivat kunnossa, hain pollukoille ruokakorit. Ravistelin vateja, jolloin tasaista hörinää alkoi kuulua ympäriltä. Ensin annoin irrallaan olevalle Eikalle evästä ja sitten duunaritkin saivat omansa. Hetken aikaa yhden satulakaapin lukko oli kadoksissa, mutta löytyi kyllä ruokakaapin katolta... Kukahan sen sinne oli laittanut, taitaa syyllinen löytyä tämän läppärin takaa... =D Sitten katselimme loimineen päivineen piehtaroivia hevosia ja kaipasin itsekin virkistävään suihkuun!
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Uusilla poluilla
Mietin pitkään mitä laittaa päälle. Ulkona sataa tihuutti ja pakko olisi jotain sadevarustetta laittaa. Päädyin vedenpitävään ratsastustakkiin ja jodhpur-housuihin, minkä päälle laitoin rainlegsit. Niin ja jalkaan kalossit! Turvaliivin jätin kotiin (höntti), koska se olisi kastunut pahasti. No eihän se miksikään mene, kunhan nyt välillä leikin tyhmää.
Kumikengät olivatkin tarpeen laitumella, mutaa oli enemmänkin! Puron yli loikkiminen oli tasapainoharjoitusta parhaimmillaan ja lipsuin kantamusteni kanssa mutaista rinnettä. Keke oli Kronan kanssa samassa puussa kiinni ja uteliaina nuuskuttelivat ilmaa. Ei ole totta, eikö sillä ole MITÄÄN tuomisia?
Pistin kypärän päähän ja tavarat kaappiin turvaan. Jaana ehdotti Svipukkaa ilman satulaa, mutta tein vastaehdotuksen: Kolur satulalla! Sain mitä pyysin ja menin oitis rapsuttamaan palleroa ratsuani. Kolurilla oli pää auki, poika oli hinkannut niskaansa siihen malliin, että nahka oli mennyt rikki. Raukka-reppana, pitihän sitä sitten hieman rapsutella ja jutella sille ja pyyhkiä itikoita pullean massun päältä.
Kolur ei suostunut ihan heti hyppäämään ojan yli nurmikolle, vaan pisti hanttiin. Jaana hyppyytti pollukoita yli ja Kolurin mentyä toiselle puolen, liukastelin ja lipsuin itsekin perässä. Jalustimet olin jo katsonut sopiviksi, tuossa keväällä hoksasin viimein pistää kännykkään ylös mihin reikään milläkin pollella jalustimet menee. Selkään pääsin oikein hyvin, tuntuu että oikealta puolelta mä pääsisin paremmin.
Porukoiden lähtiessä liikkeelle sanoin heiheit Gusselle. Paketissa ollut Gustur oli toista mieltä, hän todellakin lähtee kanssa! Niin se lähti mun ja Kolurin perään varmana siitä, että häneltä nyt vaan on sattunut jäämään ratsastaja pois kyydistä, mutta ei se haittaa, kyllä hän voi näinkin lähteä... Muita pollukoita meni edessä ja takana, mutta Gusse-putte seurasi kiltisti Koluria! Portilla raukka oli pakko käännyttää pois, korvat lurpallaan se jäi katselemaan muiden perään.
Tielle päästyämme Jaana kertoi että lähdemme Haukkalammelle. Kivaa, uusia maisemia! Viimeeksi olen mennyt kyseistä tietä jalkaisin viime kesänä ja ainakin silloin ajattelin että ei siitä voi hevosella mennä. Olisikohan metsähallitus kunnostanut paikkoja? Ja olin tällä kertaa hyvin onnellinen hevosesta alla, matkalla nimittäin on yksi erittäin pitkä ja raskas ylämäki.
Tiellä Kattilaan tuli bussia vastaan ihan kaksin kappalein ja Kolur puski eteenpäin Eikan takamuksen ja ojan väliin. Ihan hyvä niin, ettei se pyörähtänyt ympäri ja sinkoillut ilman ratsastajaa ja satuttanut itseänsä. Pikkuautoista ei niin ollut väliä, mutta kun se bussi tulee niin läheltä ja kuskin pentele ei edes ymmärtänyt jarruttaa. Pitäis varmaan soittaa bussifirmalle ja pyytää niitä ohjeistamaan kuskeja...
Eka tölttipätkä otettiin jo tiellä ja heti oitis Kolur tarjosi tölttiä! Voi että mun lurpukka-palleroa! Siellä me mentiin tölttiä hienosti (ainakin mun mielestä) ja olin kovin ylpeä Kolurista. Tuli vilkaistua taakse ja Svipa ja Laikka takana lusmuilivat täysillä. Svipa vain käveli hieman nopeampaa tahtia, mutta töltistä ei ollut tietoakaan! :D
Siirryin Kokulin kanssa taaksepäin jonossa kun pääsimme Kattilaan. Sitten oli taasen nopeampi pätkä edessä, ja taas oli Kolurilla tölttivaihde päällä. Suhteellisen hidasta tölttiä menimme jonossa keskivaiheilla ja nautin täysin siemauksin moisesta herkusta!
Paljon tuli käveltyä juuri niitä piiitkiä mäkiä mitä reitillä oli ja silloin tällöin otimme pikku töltit. Ensimmäinen laukkapätkä oli, hmm... noh, oli mitä oli. Sanoin Tvisturin ratsastajalle, että menee vaan ohi, me tullaan sitten perässä. Töltillä mentiin sen minkä jaksettiin, hieman pyöristynyt Kolur puuskutti hieman pyöristyneen ratsastajansa alla... Nyt alkaa kyllä laihtari, tuumasin!
Seuraavaksi mentiin jo hieman reippaammin ja sitten olikin vuorossa tosi hieno pitkä tölttipolku. Kehuin Koluria hurjasti ja Koklu veti korvat tötteröllä muiden perään. Jossain vaiheessa tuli ihmisiä vastaan, jolloin Kolur työnsi turpansa ensimmäisen naisen käsiin ja alkoi hamuta syötävää. Pyysin rouvalta anteeksi ja sanoin Kolurille että ei kaikilla ole porkkanoita mukana... Ihmisiä vain nauratti ja olivat tohkeissaan rohkean Kolurin käytöksestä. Seuraavana olikin vuorossa mummi lasten lastensa kanssa ja selitin että hevonen on vain utelias, kun Kolur pelästytti pojan tunkemalla turpansa melkein toisen kasvoihin...
Lisää tölttiä metsäpoluilla ja viimein olimmekin Haukkalammen rannalla. Parkkipaikalla teimme käännöksen ja edessä oli pitkä töltti ja sitten laukka. Lähdimme hienosti töltissä, Eikka kiri hurjan vauhdin töltissä ennenkuin siirtyi laukalle. Muut olivat jo siinä vaiheessa laukassa, jopa me! Nopeammat katosivat mutkan taakse ja Kolur päätti ottaa rakettivaihteen käyttöön. Hihkaisin "JIPII!!" ja Kolur paahtoi hurmoksessa muiden perään tasaisesti kiihtyvällä laukalla kuunnellen silti täydellisesti ohjia. Ihan mieletön pätkä, kertakaikkiaan hienoa!
Sitten olikin aika siirtyä käyntiin hetkeksi, kunnes tulimme jälleen pitkälle tölttipolulle. Voi kuinka nautinkaan ratsustani, niin kiltisti mentiin tölttiä ja kuunneltiin ohjia ja päristeltiin! Käyntiä mentiin taas, kunnes tuli kamalan jyrkkä pitkä ylämäki. Hetken kuluttua se loiveni ja nopeammat ottivat siihen laukan. Me tulimme töltillä perässä ja puuskutettiin, Svipa meidän perässä ei niinkään innokkaana ja Laikka viimeisenä sen näköisenä että eihän tässä tosiaankaan laukata. Annoin Svipan mennä edelle, jos vaikka tammukka innostuisi ja seuraavassa laukkapätkässä tamma saikin lisää virtaa. Kolurin kanssa pääsimme laukalle, mutta loppumäki meni ihan töltillä.
Sivupolulta käännyimme takaisin ja kaikissa hevosissa oli hetkellisesti lisää energiaa. Laukan jälkeen oli hetken käyntiä ja sitten taas tölttiä ja olimmekin jo mukavasti Kattilassa.
Tiellä tuli vastaan taas bussi ja Kolur suorastaan tärisi. Se oli hurja kokemus, pelkäsin että poika pomppaa johonkin suuntaan, ihan mihin vain, ja minä tipahdan kyydistä. Siinä päätin, että jos ja kun se sama bussi kehnon kuskinsa kanssa tulee Kattilasta takaisin, mä nousen kyydistä että saan hallittua paremmin pollen. Muuten meno oli rauhallista, melkein laitumille asti. Loppukesän laidunten kohdalla huomasin edestä tulevan asuntoauton ja pysäytin Kolurin. Hyppäsin pois kyydistä ja Kolur iloisena käveli vieressä. Hieman se meinasi rynniä Svipan ahteriin, mutta juttelin rauhoittavasti ja pelko laantui. Samantien tuli takaa bussi, mutta nyt se ei haitannut, kun oltiin talutuksessa. Jaana katsoi edestä että onko kaikki hyvin ja huomasi, että olin tullut alas. Ihan hyvä niin, Kolurin voi taluttaa monesta pahasta paikasta läpi ja ohi, kun vain itse on rauhallinen.
Gustur-polle toivotti meidät hirnunnalla tervetulleiksi takaisin. Eikka oli irti, ohjat kaulalla, ja kävi rapsuttelemaan itseään sähkötolpan tukilankaan. Mietin jo hetken, että nytkö se jumiutuu satulansa kanssa siihen, mutta näppärästi tamma irrotti itsensä ja suuntasi alarinteeseen. Yritin hyppyyttää Kolurin puron yli, mutta jätin homman suosiolla Jaanalle. Tuli kyllä mieleen, että munhan on hypytettävä sitten oma pollukka siitä yli, jos kerta meinaan sellaisen hankkia... ("Jipii!" hihkuu heppatytön sielu!)
Autoin loimien pukemisessa ja kaikki saivat oman annoksen ruokaa. Annoin Jaanalle rahan pikiöljystä ja sain samalla lainaan taas heppavalokuva-albumin, mitä katsomalla olenkin taas haaveillut ehkä-tulevasta ruunastani! Voi että, kunpa se olisi sopiva yhdistelmä Tvisturia, Koluria, Gusturia ja Kekeä! Silloin se olisi TÄYDELLINEN!
Kumikengät olivatkin tarpeen laitumella, mutaa oli enemmänkin! Puron yli loikkiminen oli tasapainoharjoitusta parhaimmillaan ja lipsuin kantamusteni kanssa mutaista rinnettä. Keke oli Kronan kanssa samassa puussa kiinni ja uteliaina nuuskuttelivat ilmaa. Ei ole totta, eikö sillä ole MITÄÄN tuomisia?
Pistin kypärän päähän ja tavarat kaappiin turvaan. Jaana ehdotti Svipukkaa ilman satulaa, mutta tein vastaehdotuksen: Kolur satulalla! Sain mitä pyysin ja menin oitis rapsuttamaan palleroa ratsuani. Kolurilla oli pää auki, poika oli hinkannut niskaansa siihen malliin, että nahka oli mennyt rikki. Raukka-reppana, pitihän sitä sitten hieman rapsutella ja jutella sille ja pyyhkiä itikoita pullean massun päältä.
Kolur ei suostunut ihan heti hyppäämään ojan yli nurmikolle, vaan pisti hanttiin. Jaana hyppyytti pollukoita yli ja Kolurin mentyä toiselle puolen, liukastelin ja lipsuin itsekin perässä. Jalustimet olin jo katsonut sopiviksi, tuossa keväällä hoksasin viimein pistää kännykkään ylös mihin reikään milläkin pollella jalustimet menee. Selkään pääsin oikein hyvin, tuntuu että oikealta puolelta mä pääsisin paremmin.
Porukoiden lähtiessä liikkeelle sanoin heiheit Gusselle. Paketissa ollut Gustur oli toista mieltä, hän todellakin lähtee kanssa! Niin se lähti mun ja Kolurin perään varmana siitä, että häneltä nyt vaan on sattunut jäämään ratsastaja pois kyydistä, mutta ei se haittaa, kyllä hän voi näinkin lähteä... Muita pollukoita meni edessä ja takana, mutta Gusse-putte seurasi kiltisti Koluria! Portilla raukka oli pakko käännyttää pois, korvat lurpallaan se jäi katselemaan muiden perään.
Tielle päästyämme Jaana kertoi että lähdemme Haukkalammelle. Kivaa, uusia maisemia! Viimeeksi olen mennyt kyseistä tietä jalkaisin viime kesänä ja ainakin silloin ajattelin että ei siitä voi hevosella mennä. Olisikohan metsähallitus kunnostanut paikkoja? Ja olin tällä kertaa hyvin onnellinen hevosesta alla, matkalla nimittäin on yksi erittäin pitkä ja raskas ylämäki.
Tiellä Kattilaan tuli bussia vastaan ihan kaksin kappalein ja Kolur puski eteenpäin Eikan takamuksen ja ojan väliin. Ihan hyvä niin, ettei se pyörähtänyt ympäri ja sinkoillut ilman ratsastajaa ja satuttanut itseänsä. Pikkuautoista ei niin ollut väliä, mutta kun se bussi tulee niin läheltä ja kuskin pentele ei edes ymmärtänyt jarruttaa. Pitäis varmaan soittaa bussifirmalle ja pyytää niitä ohjeistamaan kuskeja...
Eka tölttipätkä otettiin jo tiellä ja heti oitis Kolur tarjosi tölttiä! Voi että mun lurpukka-palleroa! Siellä me mentiin tölttiä hienosti (ainakin mun mielestä) ja olin kovin ylpeä Kolurista. Tuli vilkaistua taakse ja Svipa ja Laikka takana lusmuilivat täysillä. Svipa vain käveli hieman nopeampaa tahtia, mutta töltistä ei ollut tietoakaan! :D
Siirryin Kokulin kanssa taaksepäin jonossa kun pääsimme Kattilaan. Sitten oli taasen nopeampi pätkä edessä, ja taas oli Kolurilla tölttivaihde päällä. Suhteellisen hidasta tölttiä menimme jonossa keskivaiheilla ja nautin täysin siemauksin moisesta herkusta!
Paljon tuli käveltyä juuri niitä piiitkiä mäkiä mitä reitillä oli ja silloin tällöin otimme pikku töltit. Ensimmäinen laukkapätkä oli, hmm... noh, oli mitä oli. Sanoin Tvisturin ratsastajalle, että menee vaan ohi, me tullaan sitten perässä. Töltillä mentiin sen minkä jaksettiin, hieman pyöristynyt Kolur puuskutti hieman pyöristyneen ratsastajansa alla... Nyt alkaa kyllä laihtari, tuumasin!
Seuraavaksi mentiin jo hieman reippaammin ja sitten olikin vuorossa tosi hieno pitkä tölttipolku. Kehuin Koluria hurjasti ja Koklu veti korvat tötteröllä muiden perään. Jossain vaiheessa tuli ihmisiä vastaan, jolloin Kolur työnsi turpansa ensimmäisen naisen käsiin ja alkoi hamuta syötävää. Pyysin rouvalta anteeksi ja sanoin Kolurille että ei kaikilla ole porkkanoita mukana... Ihmisiä vain nauratti ja olivat tohkeissaan rohkean Kolurin käytöksestä. Seuraavana olikin vuorossa mummi lasten lastensa kanssa ja selitin että hevonen on vain utelias, kun Kolur pelästytti pojan tunkemalla turpansa melkein toisen kasvoihin...
Lisää tölttiä metsäpoluilla ja viimein olimmekin Haukkalammen rannalla. Parkkipaikalla teimme käännöksen ja edessä oli pitkä töltti ja sitten laukka. Lähdimme hienosti töltissä, Eikka kiri hurjan vauhdin töltissä ennenkuin siirtyi laukalle. Muut olivat jo siinä vaiheessa laukassa, jopa me! Nopeammat katosivat mutkan taakse ja Kolur päätti ottaa rakettivaihteen käyttöön. Hihkaisin "JIPII!!" ja Kolur paahtoi hurmoksessa muiden perään tasaisesti kiihtyvällä laukalla kuunnellen silti täydellisesti ohjia. Ihan mieletön pätkä, kertakaikkiaan hienoa!
Sitten olikin aika siirtyä käyntiin hetkeksi, kunnes tulimme jälleen pitkälle tölttipolulle. Voi kuinka nautinkaan ratsustani, niin kiltisti mentiin tölttiä ja kuunneltiin ohjia ja päristeltiin! Käyntiä mentiin taas, kunnes tuli kamalan jyrkkä pitkä ylämäki. Hetken kuluttua se loiveni ja nopeammat ottivat siihen laukan. Me tulimme töltillä perässä ja puuskutettiin, Svipa meidän perässä ei niinkään innokkaana ja Laikka viimeisenä sen näköisenä että eihän tässä tosiaankaan laukata. Annoin Svipan mennä edelle, jos vaikka tammukka innostuisi ja seuraavassa laukkapätkässä tamma saikin lisää virtaa. Kolurin kanssa pääsimme laukalle, mutta loppumäki meni ihan töltillä.
Sivupolulta käännyimme takaisin ja kaikissa hevosissa oli hetkellisesti lisää energiaa. Laukan jälkeen oli hetken käyntiä ja sitten taas tölttiä ja olimmekin jo mukavasti Kattilassa.
Tiellä tuli vastaan taas bussi ja Kolur suorastaan tärisi. Se oli hurja kokemus, pelkäsin että poika pomppaa johonkin suuntaan, ihan mihin vain, ja minä tipahdan kyydistä. Siinä päätin, että jos ja kun se sama bussi kehnon kuskinsa kanssa tulee Kattilasta takaisin, mä nousen kyydistä että saan hallittua paremmin pollen. Muuten meno oli rauhallista, melkein laitumille asti. Loppukesän laidunten kohdalla huomasin edestä tulevan asuntoauton ja pysäytin Kolurin. Hyppäsin pois kyydistä ja Kolur iloisena käveli vieressä. Hieman se meinasi rynniä Svipan ahteriin, mutta juttelin rauhoittavasti ja pelko laantui. Samantien tuli takaa bussi, mutta nyt se ei haitannut, kun oltiin talutuksessa. Jaana katsoi edestä että onko kaikki hyvin ja huomasi, että olin tullut alas. Ihan hyvä niin, Kolurin voi taluttaa monesta pahasta paikasta läpi ja ohi, kun vain itse on rauhallinen.
Gustur-polle toivotti meidät hirnunnalla tervetulleiksi takaisin. Eikka oli irti, ohjat kaulalla, ja kävi rapsuttelemaan itseään sähkötolpan tukilankaan. Mietin jo hetken, että nytkö se jumiutuu satulansa kanssa siihen, mutta näppärästi tamma irrotti itsensä ja suuntasi alarinteeseen. Yritin hyppyyttää Kolurin puron yli, mutta jätin homman suosiolla Jaanalle. Tuli kyllä mieleen, että munhan on hypytettävä sitten oma pollukka siitä yli, jos kerta meinaan sellaisen hankkia... ("Jipii!" hihkuu heppatytön sielu!)
Autoin loimien pukemisessa ja kaikki saivat oman annoksen ruokaa. Annoin Jaanalle rahan pikiöljystä ja sain samalla lainaan taas heppavalokuva-albumin, mitä katsomalla olenkin taas haaveillut ehkä-tulevasta ruunastani! Voi että, kunpa se olisi sopiva yhdistelmä Tvisturia, Koluria, Gusturia ja Kekeä! Silloin se olisi TÄYDELLINEN!
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Gusse-puten hieno päivä!
Ajelin laitumelle uusissa ratsastushousuissani, jotka olin ostanut eilen mielen piristykseksi. Kaikki pollet olivatkin jo satuloitu, loimet olivat vain laitettu satuloiden päälle. Itikoita ei tällä hetkellä ollut paljoakaan, koska tuuli oli aika kova. Ihan tavallisten itikoiden takia oli jouduttu ottamaan loimet käyttöön, vaikka pikiöljy auttoikin karkoittamaan ötökät. Huomasin jättäneeni oman karkotteeni kotiin, joten vetäisin vielä märällä pensselillä niskaani pikiöljyisen (ja hevosellisen) sipaisun. Sitten soitinkin Jaanalle, halusin nimittäin ostaa pienen pullon pikiöljyä itselleni.
Vetäjänä tällä kertaa oli Mira ja hän kysyi että jos ottaisin Gusturin. Jepulis jee, Gusse-putte pistetään nyt liikkeelle! :D Annoin kaikille pollukoille puolikkaan näkkäriä ja sitten alkoikin jo muutkin ratsastajat saapua. Äiti ja tytär olivat molemmat harrastaneen pari vuotta ratsastusta ja neljän ryhmä olivat kaikki aloittelijoita. Tulisi siis rauhallinen reissu, mukavaa!
Autoin Kolurin ratsastajan heppansa selkään ja otin sitten Gusselta loimen pois. Yllätys oli melkoinen, vanhalle herralle olikin laitettu lampaankarva-satula! En ihan ollut innoissani asiasta, Tvisturilla olen pariin otteeseen mennyt sillä ja aina se on jotenkin pistänyt mut liian eteen istumaan. Onneksi siihen oli laitettu jalustimet!
Gussella ei vielä ollut suitsia, joten availin hieman suitsitusta. Gustur innokkaana lenkille työnsi päätänsä oikeasta kohtaa suitsiin ja sain ne tosi helposti paikoilleen. Gusse osaa kyllä! Samalla tarkistin jalustinten pituudet, mikä oli hieman hankalaa lampaankarvan kanssa. Mira auttoi selkään ja kiristi hieman satulavyötä. Jalustimista en ollut ihan varma, mutta sen saapi korjattua matkalla.
Lähdimme jonossa matkaan, minä ja Gustur pidimme perää. Alku meni hyvin ja lampaankarva ei tuntunut Gussella ollenkan samalta kuin Tvisturilla. Itseasiassa se tuntui aika hyvältä! Jalustimet vain olivat eri mittaiset, ne korjattiin samalla kun satulavyöt tarkistettiin. Metsässä oli itikoita, pyyhin niitä Gussen kaulalta ja lavoilta aina kun vain ötököitä näin.
Ensimmäisen tölttipätkän jälkeen Mira oli pusikossa katkomassa oksia useammalle pollelle. Hieman laiskotti! Toisessa tölttipätkässä minunkin piti jo pyytää taikatikku käteen, sen saatuani alkoi löytyä vauhtia pollesta. Lampaankarva-satula tuntui hetki hetkeltä mukavammalta ja Gustur toimi hyvin. Polle alkoi röhkiä, kuten se aina silloin tällöin tyytyväisenä tekee. Juttelin Gusselle ja rapsuttelin ja kehuin kuinka hyvä polle se on. Välillä se jopa päristeli ja jatkoi sitten osallistumista puheeseeni röhkäisemällä.
Kokeilin istua hieman erilailla lähtiessämme töltille ja sitten löytyi se oikea asento, missä Gusse meni kunnon ravia. Että oli hienoa! Tulee tosi hyvä fiilis kun saa hevosen toimimaan hyvin, löytää itsestään sen oikean tavan istua tai toimia! Olin aika tohkeissani siellä takana! :D
Takaisin käännyttyämme tuli vastaan ensimmäiset laukkapätkä, joka jäi hieman tyngäksi. Laikka, joka oli puolivälissä jonoa, hieman tukki meidän takimmaisten menoa. Laikka siirrettiin seuraavalle pätkälle jonon hännille ja sitten pääsimme mekin vauhtiin. Ja vauhtia muuten riitti, upeaa tasaista laukkaa kiisimme vaivattomasti ensin tasaisella ja sitten ylämäkeen. Että oli hienoa! Ja Laikka oli tullut kiitolaukkaa nuoren ratsastajansa kanssa, tammamamma oli melkein peesissä kun pääsimme mäen päälle! :D
Muutkin laukkapätkät olivat hienoja, lujaa tultiin ja Gustur kuunteli mua loistavasti! Gusturilla toi lampaankarva toimii tosi hyvin, mä haluan sen vastaisuudessakin tälle arvokkaalle vanhalle herralle. Loppumatka sujui jutellessa Laikan ratsastajan kanssa, hän oli nuori (täyttää 9 tänä vuonna) mutta hallitsi Laikan todella hyvin. Oli oikein mukavaa ja antoisaa!
Laitumelle päästyämme heitin oikean jalan Gussen niskan yli ja tulin liukumäkeä alas. Talutin loppumatkan ratsuani loimensa luokse ja verryttelin hieman jalkojani. Olin hieman alkumatkasta jännittänyt jalkojani, näköjään! Laitoin Gusturille päähupun, johon hän ihan itse tunki päätänsä. Hyvänen aika että sillä on iso pää! Nojasin oikealla puolella ahteriani Gussen vasempaan lapaan ja Gussen pää tuli kainaloni alta käsieni väliin. Taisimme olla aika koomisen näköisiä, kun muita nauratti, mutta pakko oli kiskoa kangasta! Sitten etsimme kadonneet korvat omille paikoilleen ja Gusse kärsivällisenä odotti ruttukorviensa suoristusta. Sitten pujotimme toiselta puolelta kaula+selkäkappaleen ja taas nojasin Gusseen kun se itse kiskoi loimia yllensä. Jätin loimen vielä sään päälle, kun piti pestä hiet pois. Sen jälkeen häntä paikoilleen ja jalkalenkit kiinni ja vatsakappale paikoilleen ja kaikille ratsuille ruokaa turvan alle.
Autoin kuskaamaan suitsia ja pari satulaa ojan yli kaapille. Keräsin ruoka-astioita ja kas! Krona oli onnistunut saamaan jalkansa nurin kääntyneen ruoka-astian pohjasta läpi, siis astia oli halki ja roikkui vuohisnivelen päällä! Siellä Krona seisoi kärsivällisenä, että joku tulisi poistamaan ylisuuren "putsin" hänen etujalastaan!
Päästin hevosia irti riimuistaan ja kun muut olivat jo käyneet piehtaroimassa, Svipa vielä seisoi puunsa vieressä. Hihkuin sille että "Sviipaa, sä et ole enää kiinni riimussa! Sviipaa!" Svipa käänsi päätään juuri sen verran mitä riimunnaru antaisi periksi ja mua nauratti! Hassu polle, ethän sä enää ole kiinni siinä puussa! Sitten piti mennä turvaliivini luokse ja ottaa näkkäripaketti esiin. Svipa käänsi takapäänsä puuta kohti olemattoman riimunnarun pitäessä päätä paikoillaan. Sitten avasin paketin ja jo rouva hoksasi olevansa irti! Piti oikein ääneen nauraa! Polle sai vielä vimosen näkkärin ja meni sitten laumansa turvaksi kesäiselle ihanalle laitumelle.
Oli taas kiva reissu, odotan jo innolla ensi sunnuntaita!
Vetäjänä tällä kertaa oli Mira ja hän kysyi että jos ottaisin Gusturin. Jepulis jee, Gusse-putte pistetään nyt liikkeelle! :D Annoin kaikille pollukoille puolikkaan näkkäriä ja sitten alkoikin jo muutkin ratsastajat saapua. Äiti ja tytär olivat molemmat harrastaneen pari vuotta ratsastusta ja neljän ryhmä olivat kaikki aloittelijoita. Tulisi siis rauhallinen reissu, mukavaa!
Autoin Kolurin ratsastajan heppansa selkään ja otin sitten Gusselta loimen pois. Yllätys oli melkoinen, vanhalle herralle olikin laitettu lampaankarva-satula! En ihan ollut innoissani asiasta, Tvisturilla olen pariin otteeseen mennyt sillä ja aina se on jotenkin pistänyt mut liian eteen istumaan. Onneksi siihen oli laitettu jalustimet!
Gussella ei vielä ollut suitsia, joten availin hieman suitsitusta. Gustur innokkaana lenkille työnsi päätänsä oikeasta kohtaa suitsiin ja sain ne tosi helposti paikoilleen. Gusse osaa kyllä! Samalla tarkistin jalustinten pituudet, mikä oli hieman hankalaa lampaankarvan kanssa. Mira auttoi selkään ja kiristi hieman satulavyötä. Jalustimista en ollut ihan varma, mutta sen saapi korjattua matkalla.
Lähdimme jonossa matkaan, minä ja Gustur pidimme perää. Alku meni hyvin ja lampaankarva ei tuntunut Gussella ollenkan samalta kuin Tvisturilla. Itseasiassa se tuntui aika hyvältä! Jalustimet vain olivat eri mittaiset, ne korjattiin samalla kun satulavyöt tarkistettiin. Metsässä oli itikoita, pyyhin niitä Gussen kaulalta ja lavoilta aina kun vain ötököitä näin.
Ensimmäisen tölttipätkän jälkeen Mira oli pusikossa katkomassa oksia useammalle pollelle. Hieman laiskotti! Toisessa tölttipätkässä minunkin piti jo pyytää taikatikku käteen, sen saatuani alkoi löytyä vauhtia pollesta. Lampaankarva-satula tuntui hetki hetkeltä mukavammalta ja Gustur toimi hyvin. Polle alkoi röhkiä, kuten se aina silloin tällöin tyytyväisenä tekee. Juttelin Gusselle ja rapsuttelin ja kehuin kuinka hyvä polle se on. Välillä se jopa päristeli ja jatkoi sitten osallistumista puheeseeni röhkäisemällä.
Kokeilin istua hieman erilailla lähtiessämme töltille ja sitten löytyi se oikea asento, missä Gusse meni kunnon ravia. Että oli hienoa! Tulee tosi hyvä fiilis kun saa hevosen toimimaan hyvin, löytää itsestään sen oikean tavan istua tai toimia! Olin aika tohkeissani siellä takana! :D
Takaisin käännyttyämme tuli vastaan ensimmäiset laukkapätkä, joka jäi hieman tyngäksi. Laikka, joka oli puolivälissä jonoa, hieman tukki meidän takimmaisten menoa. Laikka siirrettiin seuraavalle pätkälle jonon hännille ja sitten pääsimme mekin vauhtiin. Ja vauhtia muuten riitti, upeaa tasaista laukkaa kiisimme vaivattomasti ensin tasaisella ja sitten ylämäkeen. Että oli hienoa! Ja Laikka oli tullut kiitolaukkaa nuoren ratsastajansa kanssa, tammamamma oli melkein peesissä kun pääsimme mäen päälle! :D
Muutkin laukkapätkät olivat hienoja, lujaa tultiin ja Gustur kuunteli mua loistavasti! Gusturilla toi lampaankarva toimii tosi hyvin, mä haluan sen vastaisuudessakin tälle arvokkaalle vanhalle herralle. Loppumatka sujui jutellessa Laikan ratsastajan kanssa, hän oli nuori (täyttää 9 tänä vuonna) mutta hallitsi Laikan todella hyvin. Oli oikein mukavaa ja antoisaa!
Laitumelle päästyämme heitin oikean jalan Gussen niskan yli ja tulin liukumäkeä alas. Talutin loppumatkan ratsuani loimensa luokse ja verryttelin hieman jalkojani. Olin hieman alkumatkasta jännittänyt jalkojani, näköjään! Laitoin Gusturille päähupun, johon hän ihan itse tunki päätänsä. Hyvänen aika että sillä on iso pää! Nojasin oikealla puolella ahteriani Gussen vasempaan lapaan ja Gussen pää tuli kainaloni alta käsieni väliin. Taisimme olla aika koomisen näköisiä, kun muita nauratti, mutta pakko oli kiskoa kangasta! Sitten etsimme kadonneet korvat omille paikoilleen ja Gusse kärsivällisenä odotti ruttukorviensa suoristusta. Sitten pujotimme toiselta puolelta kaula+selkäkappaleen ja taas nojasin Gusseen kun se itse kiskoi loimia yllensä. Jätin loimen vielä sään päälle, kun piti pestä hiet pois. Sen jälkeen häntä paikoilleen ja jalkalenkit kiinni ja vatsakappale paikoilleen ja kaikille ratsuille ruokaa turvan alle.
Autoin kuskaamaan suitsia ja pari satulaa ojan yli kaapille. Keräsin ruoka-astioita ja kas! Krona oli onnistunut saamaan jalkansa nurin kääntyneen ruoka-astian pohjasta läpi, siis astia oli halki ja roikkui vuohisnivelen päällä! Siellä Krona seisoi kärsivällisenä, että joku tulisi poistamaan ylisuuren "putsin" hänen etujalastaan!
Päästin hevosia irti riimuistaan ja kun muut olivat jo käyneet piehtaroimassa, Svipa vielä seisoi puunsa vieressä. Hihkuin sille että "Sviipaa, sä et ole enää kiinni riimussa! Sviipaa!" Svipa käänsi päätään juuri sen verran mitä riimunnaru antaisi periksi ja mua nauratti! Hassu polle, ethän sä enää ole kiinni siinä puussa! Sitten piti mennä turvaliivini luokse ja ottaa näkkäripaketti esiin. Svipa käänsi takapäänsä puuta kohti olemattoman riimunnarun pitäessä päätä paikoillaan. Sitten avasin paketin ja jo rouva hoksasi olevansa irti! Piti oikein ääneen nauraa! Polle sai vielä vimosen näkkärin ja meni sitten laumansa turvaksi kesäiselle ihanalle laitumelle.
Oli taas kiva reissu, odotan jo innolla ensi sunnuntaita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)