No nyt oli pakko kirjoittaa, vaikken polleilemassa ole ollutkaan! Mulla on uusi hieno läppäri, WLANin kanssa tässä istuskellaan kiikkustoolissa ja seikkaillaan netissä! Äiteeltä sain aikaisen nimipäivälahjankin, hienon langattoman hiiren! Se on vihreä ja siinä on kaikkea erilaisia ominaisuuksia, wau! Taidan seuraavaksi siirtyä makkariin uuden lemmikkini kanssa =D
Hurja homma vaan saada kaikki ne sadat heppalinkit (ja muutkin) suosikkeihin... Mutta on tää hieno!
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
torstai 21. toukokuuta 2009
Reipasta menoa!
No niin! Tänään oli viimein se päivä, kun hevoset siirrettiin ratsain kesälaitumille. Hevoset huomasivat jo tallilla, että jotain oli tekeillä. Ymmärtääköhän ne reppujen tarkoittavan pidempää reissua? Viimeistään silloin, kun lähdettiin eri reittiä kuin normaalisti, alkoi päät kohoamaan ja korvat olemaan höröllä. Sitten meno olikin sen mukaista!
Tvistur on ihan mahtipolle. Mentiin komeaa tölttiä kun poika oli niin tohkeissaan, vaihdettiin jopa välillä laukallekin! Passiakin tuli testattua muutamat askeleet, kun olisi pitänyt kovempaa päästä. Ja pitkillä laukkapätkillä mutkan jälkeen kiihdytettiin vauhtia entisestään!
Ensimmäisellä tauolla syötiin hieman eväitä, leipää, mustikkasoppaa ja pullaa, hevosetkin saivat leipää, porkkanaa ja omenaa. Toki niiden masuun löysi tiensä myös "namutädin" (olen syyllinen, myönnän) mintunmakuiset heppanamit, jotka tuntuvat olevan suosikkeja. Myös iso kasa tuoretta heinää taukopaikalla sai arvostusta osakseen. Sitten satuloitiin pollet uudestaan, kiinnitettiin kypärät ja jatkettiin matkaa.
Seuraava etappi sujui samoissa tunnelmissa kuin ensimmäinenkin, pienimmänkin sopivan paikan tullen oli mentävä hieman lujempaa. Jos vaikka päästäis laukalle... =D Ilma oli onneksi suotuisa, aurinko paistoi, eikä luvatuista kuurosateista ollut tietoakaan. Oli mulla Rainlegsit mukana, mutta ne olisi voinut jättää pois. Tauolla tuli otettua takkikin vyötärölle, laukatessa tuli melko lailla lämmin.
Toinen tauko oli myös paikallaan. Janotti jo hieman, tuli natusteltua leipääkin. Pollet sai lisää porkkanaa, omenaa ja leipää, vaikkakaan kuulema kaikki eivät sitä olisi ansainneetkaan, koska Joku Polleista kakkasi Erään Henkilön kypärään! Kuului protestointia: "Ja mähän en tota kypärää enää päähäni pistä!" Naurultani sain kuitenkin otettua kuvan tilanteesta Tvisturin jalkojen välistä, piti ensin tarkistaa ettei se vaan ollut oma kypärä...
Tvistur on ihan mahtipolle. Mentiin komeaa tölttiä kun poika oli niin tohkeissaan, vaihdettiin jopa välillä laukallekin! Passiakin tuli testattua muutamat askeleet, kun olisi pitänyt kovempaa päästä. Ja pitkillä laukkapätkillä mutkan jälkeen kiihdytettiin vauhtia entisestään!
Ensimmäisellä tauolla syötiin hieman eväitä, leipää, mustikkasoppaa ja pullaa, hevosetkin saivat leipää, porkkanaa ja omenaa. Toki niiden masuun löysi tiensä myös "namutädin" (olen syyllinen, myönnän) mintunmakuiset heppanamit, jotka tuntuvat olevan suosikkeja. Myös iso kasa tuoretta heinää taukopaikalla sai arvostusta osakseen. Sitten satuloitiin pollet uudestaan, kiinnitettiin kypärät ja jatkettiin matkaa.
Seuraava etappi sujui samoissa tunnelmissa kuin ensimmäinenkin, pienimmänkin sopivan paikan tullen oli mentävä hieman lujempaa. Jos vaikka päästäis laukalle... =D Ilma oli onneksi suotuisa, aurinko paistoi, eikä luvatuista kuurosateista ollut tietoakaan. Oli mulla Rainlegsit mukana, mutta ne olisi voinut jättää pois. Tauolla tuli otettua takkikin vyötärölle, laukatessa tuli melko lailla lämmin.
Toinen tauko oli myös paikallaan. Janotti jo hieman, tuli natusteltua leipääkin. Pollet sai lisää porkkanaa, omenaa ja leipää, vaikkakaan kuulema kaikki eivät sitä olisi ansainneetkaan, koska Joku Polleista kakkasi Erään Henkilön kypärään! Kuului protestointia: "Ja mähän en tota kypärää enää päähäni pistä!" Naurultani sain kuitenkin otettua kuvan tilanteesta Tvisturin jalkojen välistä, piti ensin tarkistaa ettei se vaan ollut oma kypärä...
Matka jatkui huvittuneissa tunnelmissa. Viimeisellä ratsastuspätkällä autotiellä oli paljon luonnossa liikkujia odottelemassa bussia kaupunkiin. Kameroita otettiin esiin, yksi otti videopätkää kun hevoset meni niin nätisti jonossa. Mulla oli jäänyt hieman pitempi rako seuraavaan, joten päätin näyttää kuvaajille, että tässä menee muuten huippuhumma. Ei muuta kuin ohjia tuntumalle ja komealla töltillä seuraavat kiinni! Ihan kuin Tvistur olisi ymmärtänyt että nyt näytetään parasta, mentiin pää korkealla upeasti ja minä istuin kuin ilmatyynyllä konsanaan! Siinä teille ihmettelemistä ja kotona näyttämistä! Yksi sanoi hennolla äänellä että "vau.." ja jos mahdollista niin mulla oli rinta yhtä rottingilla kuin Tvisturillakin!
Kesälaitumille päästiin hienosti, askelet tihentyi entisestään loppua kohden. Laitsalla hevosten pesu, loimet päälle, ruokakipot turpien eteen ja sitten päästettiin pollet yhtäaikaa vapaaksi. Voi sitä hyppyjen määrää! Ponketi ponketi sinne tänne, hyppy sivulle ja sitten toiselle, mihin tässä ekaksi kerkeääkään! Niin ja piehtaroimaan pitää päästä ja takasin ponketi ponketi sinne tänne. Niin innokkaina hevoset odottivat vapaaksi pääsyä, että ruokakipoissa oli ruokaa jäljellä vaikka kuinka. Tämä tilanne ei uusiudu ennenkuin vasta seuraavalla kerralla kesälaitumille päästessä!
Mä taidan varata paikan syksyn siirtoratsastukseen jo nyt. Ja saman tien ens kevään siirtoon kanssa, on nää niin mahtavia reissuja!
Nyt vasta tuli mieleen, että mähän olisin voinut hyvillä mielin ostaa sen maailman kauneimman vaaleanpunaisen kypärän Horzesta, jos se kakittu kypärä olis ollut mun! Höh...
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Pollukointia
Onpas kaunis päivä! Hieman oli ratsastusretkellä liikaa päällä, pitkähihainen softshellin ja turvaliivin alla oli melkoisen märkä. Turvaliivi sopi nyt erittäin hyvi, ei ottanut kiinni satulan takakaareen ollenkaan, eli muokkaus oli onnistunut!
Hiki tuli siinä vaiheessa kun mentiin Kolurin kanssa ravia. Eihän se ihan kylmiltään tölttää, joten töitä piti tehdä. Mä sain sen kyllä takasin tullessa töltille, mistä olin tosi ylpeä! Ja muutenkin meidän reissu meni mainiosti, ei pelätty autoja eikä busseja eikä fillareita, vesilätäkötkin metsässä mentiin niin kauniisti polskien! Kerran piti pohkeita antaa, kun humma alkoi kuopia vettä, ajattelin että kohta ollaan molemmat piehtaroimassa…
Ihanaa oli mennä aamulla, linnut lauloi ja kaikkialla oli vihreää! Hevosetkin tykkäsi vihreästä, jopa siihen malliin että piti jo komentaa. Yritystä riitti uskomattomasti, jos tuosta saisi ruohotupsun, ai ei, no entäs jos tuosta toiselta puolen vihreän oksan, ai ei, no mites olis jo hinkkaisi kuolainta jalkaa vasten, ai ei, no jos pysähtyisinkin kakkimaan, ai ei, no nyt se sanoo hyvä ja rapsuttaa (eli toinen ohja ei tuntumalla), ai ei, mites jos haukotellessa saisi, ai ei…
Takasin tullessa annettiin tarhojen kohdalla pollukoiden syödä ihan kunnolla tuoretta heinää, mikä maistui kyllä kaikille! Ja Annikalle tiedoksi, mä uskalsin tulla Kolurin selästä persmäkeä alas! Siinä kun se söi paikoillaan kaikessa rauhassa ihanaa heinää, niin nostin oikean jalan humman niskan yli vasemmalle ja liu’uin alas. Hieman oli extreme fiilis, kun en hoksannut pitää mistään kiinni. Oli mulla ne ohjat käsissä, mutta olis sitä voinut satulastakin ottaa tukea.. =D
Jaana lupasi mulle Tvisturin siirtoratsastukseen ja mä olen IHAN tohkeissani! Hyvä etten ole pakannut jo eväitä vyötärölaukkuun! Kuin ihmeessä mä kestän ens torstaihin… Ai juu mun pitikin kysyä Jaanalta, että tarviiko se apua ens tiistaina kun mulla on vapaapäivä. Voisin tulla avuksi vetämään lankoja kesälaitumille, voisi ottaa samalla eväät mukaan ja tehdä pienen piknikin!
Tulis jo ens viikko…
Hiki tuli siinä vaiheessa kun mentiin Kolurin kanssa ravia. Eihän se ihan kylmiltään tölttää, joten töitä piti tehdä. Mä sain sen kyllä takasin tullessa töltille, mistä olin tosi ylpeä! Ja muutenkin meidän reissu meni mainiosti, ei pelätty autoja eikä busseja eikä fillareita, vesilätäkötkin metsässä mentiin niin kauniisti polskien! Kerran piti pohkeita antaa, kun humma alkoi kuopia vettä, ajattelin että kohta ollaan molemmat piehtaroimassa…
Ihanaa oli mennä aamulla, linnut lauloi ja kaikkialla oli vihreää! Hevosetkin tykkäsi vihreästä, jopa siihen malliin että piti jo komentaa. Yritystä riitti uskomattomasti, jos tuosta saisi ruohotupsun, ai ei, no entäs jos tuosta toiselta puolen vihreän oksan, ai ei, no mites olis jo hinkkaisi kuolainta jalkaa vasten, ai ei, no jos pysähtyisinkin kakkimaan, ai ei, no nyt se sanoo hyvä ja rapsuttaa (eli toinen ohja ei tuntumalla), ai ei, mites jos haukotellessa saisi, ai ei…
Takasin tullessa annettiin tarhojen kohdalla pollukoiden syödä ihan kunnolla tuoretta heinää, mikä maistui kyllä kaikille! Ja Annikalle tiedoksi, mä uskalsin tulla Kolurin selästä persmäkeä alas! Siinä kun se söi paikoillaan kaikessa rauhassa ihanaa heinää, niin nostin oikean jalan humman niskan yli vasemmalle ja liu’uin alas. Hieman oli extreme fiilis, kun en hoksannut pitää mistään kiinni. Oli mulla ne ohjat käsissä, mutta olis sitä voinut satulastakin ottaa tukea.. =D
Jaana lupasi mulle Tvisturin siirtoratsastukseen ja mä olen IHAN tohkeissani! Hyvä etten ole pakannut jo eväitä vyötärölaukkuun! Kuin ihmeessä mä kestän ens torstaihin… Ai juu mun pitikin kysyä Jaanalta, että tarviiko se apua ens tiistaina kun mulla on vapaapäivä. Voisin tulla avuksi vetämään lankoja kesälaitumille, voisi ottaa samalla eväät mukaan ja tehdä pienen piknikin!
Tulis jo ens viikko…
lauantai 16. toukokuuta 2009
Tästä se alkaa...
Pitihän tämä blogi nyt sitten perustaa, että saa ajatuksia ja hummailut yhteen paikkaan. Päiväkirjan julkinen versio, hui...
Aloitetaan aamusta. Tuli hieman modifioitua mun palaturvaliiviä, mitäs ostin liian ison. Onneksi se on palasista, että sain näin kesää vasten sivuista otettua muutamat kapeat pystyosat pois. Olkapäistäkin otin palaa pois, siinä kun oli jo muutenkin neljän sentin toppaus. Leikkasin sisäkankaan reunasta niin, että palat saa talvella takaisin, kun kumminkin silloin on enemmän vaatetta päällä. Takuu ei varmaankaan ole enää voimassa... Komeilin sitten peilin edessä ja kattelin ettei se ole mistään liian ylhäällä tai alhaalla. Mun täytynee huomenna vielä miettiä oikein satulan kanssa, että ottaako takaosa kiinni satulan takakaareen. Perin juurin veemäistä mennä jyrkkää alamäkeä ja turvaliivi kanittaa satulaan. Jos näin on, niin alaosaa voi hieman ohentaa reunaa kohti, ei tartte kokonaan ottaa paloja pois.
Sitten olikin jo aika lähteä Kertun ristiäisiin. Kertusta tuli Iiris Ellen Katariina, mummien ja Hannelen siskon mukaan. Kati oli myös paikalla, oli tosi kiva nähdä Kati ja Niilo! Itse kasteessa Iiris/Kerttu oli aivan rauhallinen, eikä sen kummemmin noteerannut päänsä kastelua. Nälkä vaan sattui yllättämään kahvittelussa, muutkin söi niin hän halusi kanssa. Mun leipoma suklaakakku taisi tehdä kauppansa, vaikka puolet siitä jumiutuikin vuokaan. Kehuja ainakin tuli. Voileipäkakut oli herkullisia, lakkakakusta puhumattakaan! Olisin voinut ihan tyynesti kaapia lakkapäällysteen kakusta ja jättää kermat muille.. nam..
On se sievä pieni piiperoinen, lupasin viedä Kertun (vaikka väkisin!) Lintsillä siihen ponirataan, missä kiertää sellaisia minipolleja. Mä en ole ikinä siihen päässyt, yksin aikuisena kun ei kehtaa, joten nyt se tyttö lähtee mun kanssa! Jos sen pistäis kantoliinalla tuohon masun puolelle ja veis sen jo parikuukautisena polleilee! =D Kerta se on ensimmäinenkin.
Aloitetaan aamusta. Tuli hieman modifioitua mun palaturvaliiviä, mitäs ostin liian ison. Onneksi se on palasista, että sain näin kesää vasten sivuista otettua muutamat kapeat pystyosat pois. Olkapäistäkin otin palaa pois, siinä kun oli jo muutenkin neljän sentin toppaus. Leikkasin sisäkankaan reunasta niin, että palat saa talvella takaisin, kun kumminkin silloin on enemmän vaatetta päällä. Takuu ei varmaankaan ole enää voimassa... Komeilin sitten peilin edessä ja kattelin ettei se ole mistään liian ylhäällä tai alhaalla. Mun täytynee huomenna vielä miettiä oikein satulan kanssa, että ottaako takaosa kiinni satulan takakaareen. Perin juurin veemäistä mennä jyrkkää alamäkeä ja turvaliivi kanittaa satulaan. Jos näin on, niin alaosaa voi hieman ohentaa reunaa kohti, ei tartte kokonaan ottaa paloja pois.
Sitten olikin jo aika lähteä Kertun ristiäisiin. Kertusta tuli Iiris Ellen Katariina, mummien ja Hannelen siskon mukaan. Kati oli myös paikalla, oli tosi kiva nähdä Kati ja Niilo! Itse kasteessa Iiris/Kerttu oli aivan rauhallinen, eikä sen kummemmin noteerannut päänsä kastelua. Nälkä vaan sattui yllättämään kahvittelussa, muutkin söi niin hän halusi kanssa. Mun leipoma suklaakakku taisi tehdä kauppansa, vaikka puolet siitä jumiutuikin vuokaan. Kehuja ainakin tuli. Voileipäkakut oli herkullisia, lakkakakusta puhumattakaan! Olisin voinut ihan tyynesti kaapia lakkapäällysteen kakusta ja jättää kermat muille.. nam..
On se sievä pieni piiperoinen, lupasin viedä Kertun (vaikka väkisin!) Lintsillä siihen ponirataan, missä kiertää sellaisia minipolleja. Mä en ole ikinä siihen päässyt, yksin aikuisena kun ei kehtaa, joten nyt se tyttö lähtee mun kanssa! Jos sen pistäis kantoliinalla tuohon masun puolelle ja veis sen jo parikuukautisena polleilee! =D Kerta se on ensimmäinenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)