Vaavin ensimmäinen pidempi ratsastus

Mä olin kovasti odottanut, että pääsisin taas Vaavia ratsuttamaan, tai lähinnä toimimaan avustavana namin antajana. Nyt sain erään rauhallisen ratsastajan auttamaan, minä ottaisin Gusturin keulille. Hain Vaavin tarhasta, josta se innolla päristellen tulikin. Se oli aika tohkeissaan, hän pääsi pois tarhasta! Laitoin pollen kiinni tolppaan ja Jaana (ei tallin omistaja, vaan ratsastaja) alkoi harjaamaan Vaavia. Sillä välin hain Gustur-herran tarhasta ja toin sen Vaavin viereen.

Kerroin Jaanalle Vaavin luonteesta ja samalla harjasin Gusse-puten. Olipas sillä jo paksu talviturkki! Vaavi yritti tutkia kaikkea ja kaikkia ja mua hymyilytti sen innokkuus. Gusselle laitoin sen omat kuolaimettomat, mutta käytin Mörrin satulaa. Siihen pääsisin ainakin kyytiin sopivasta kohdasta. Vaaville lainasimme Keken isoja kuolaimettomia ja Jaana (tutustuttuaan Vaavin muhkeaan selkään) päätti mennä ilman satulaa.

Autoin Jaanan ylös Vaavin selkään pojan seistessä kiltisti paikallaan. Sitten Jaana otti hieman tuntumaa ohjiin ja Vaavi tuntui vastaavan niihin varsin rennosti. Lähdin taluttamaan Gusturia kohti polkua houkutellen Vaavia mukaan vapaalla kädelläni. Mulla oli takin taskut täynnä porkkanan palasia, sieltä riittäisi kummallekin palkintoja.

Vaavi seurasi Gusturia ja tuli sitten reippaasti mun luo. Ohjasin Gusturia polulle, mutta Vaavipa kääntyi autojen luokse, postilaatikollehan se olisi ollut menossa. Huhuilin Vaavia polulta ja se katseli mua mun auton ikkunoiden läpi. Se tuumi hetken ja ihmetteli, kunnes käännyin Gussen kanssa hakemaan sen. Jaana selässä ohjasi samalla ja hetken kuluttua Vaavi taas muisti mitä ohjat tarkoittivat.

Pääsimme hyvin polulle ja kuljimme peräkanaa Vaavin tullessa Gusturin hännässä kiinni. Jaana jutteli Vaaville ja rapsutteli ja mä kerroin noin suurin piirtein mitä sen pitää siellä tehdä. Eli antaa oikeat avut ensin juuri silloin kun Vaavi liikahtaa ja sitten aikaistaa niitä pikkuhiljaa. Vaavi kyllä osaa jo ne avut, mutta muistin virkistämiseksi aloitimme alusta. Ja jos joku paikka tuoksuisi hyvälle tai jotain pitäisi tutkia, niin Vaavilla olisi vapaus tehdä niin.

Vaavi tuli tosi hienosti Gusturin peesissä mutalikon yli, mutta pysähtyi juuri ennen siltaa. Olin jo taluttanut Gusturin ylös pyörätielle, joten pistin ohjat herran kaulalle ja komensin "Paikka!". Sitten menin takaisin alas sillalle ja kädellä ohjaten pyysin Vaavia luokse. Komeastihan se sieltä tulikin, ja oli aika tyytyväisen näköinen suoritukseensa. Namin arvoinen suoritus!

Jatkoimme pyörätietä pitkin käynnissä ja Gustur oli edelleen talutuksessa. Se näytti aika muikealta kun huomasi, ettei hänen tarvinnut kantaa ratsastajaa! Vaavi tutki välillä penkkaa ja napsi ruohoa suuhunsa ja sitten taas houkuttelimme sen eteenpäin. Jaana jo sanoikin että Vaavi vastaa näihin apuihin, se kuunteli sekä ratsastajaa että namitätiä. Päristellen se tuli meidän perässä reippaasti kävellen, suojatien ylityskin meni loistavasti!

Ensimmäisessä tölttipaikassa ehdotin, että lähdetään töltille. Juoksuttaisin Gusturia ja Jaana antaisi hieman pohkeita ja sitten toivoisimme parasta. Gusse lähti mun mukaan juoksemaan, mutta Vaavi vaan kiristi käynnin tahtia ja oli hieman ymmällään. Siirryimme käyntiin ja jatkoimme taas peräkanaa käyntiä mun miettiessä ratkaisua tilanteeseen.

Välillä Vaavi meni käynnissä niin reippaasti, että se kiilasi Gussen ohi ja käveli tomerasti keulilla kaikessa tyyneydessään. Rekkoja, busseja, moottoripyöräkin meni ohi, mutta mikään niistä ei hetkauttanut tätä isoa rauhallista Vaapukkaa!

Sitten pääsimme seuraavalle tölttiosuudelle ja olin mielestäni keksinyt ratkaisun. Pyysin ohjat Jaanalta ja juoksuttaisin molempia hevosia Jaanan antaessa apuja ja kannustaessa. Näin teimme. Gustur lähti juoksemaan pyynnöstäni ja hetken kuluttua Vaavikin seurasi ohjia. Sitten se kuunteli ratsastajaansa ja kun kehuimme poikaa, se innostui tosissaan. Vaavi veti nelitahtisella töltillä niin komeasti että mulle tuli kiire! Mä juoksin jo melkein täysiä, Gustur alkoi jo jäädä taakse ja Vaavi kantoi itsensä niin hienosti että meni iloisesti töltäten mun edelle! Alkoi naurattaakin siinä kohtaa, mä olin niin hullussa asennossa siinä kun yksi vetää mua kuin kivirekeä perässä ja minä puolestaan sitä toista kivirekeä mun takana! Vaavi päristeli ja oli selkeästi tajunnut että tätä se oli mitä noi ihmiset halusivat.

Siinä vaiheessa olimmekin jo melkein ratsastuspolun alussa, olimme tulleet vauhdilla ja pitkään sen suoran. Metsässä kumpikin polle päristeli lisää ja Vaavi kulki kauniisti meidän perässä. Jyrkän alamäen otin varovasti Gusturin kanssa ja kiersimme kaikki vaikeat paikat. Vaavi seurasi Gusturin askeleita ja viime metrillä meni polusta sivuun. Ei se haitannut, mä parkkeerasin Gussen ison kiven viereen ja hamalla houkuttelin Vaavia meidän luokse. Hyvin se totteli ja kun olin päässyt Gussen selkään, lähdimme jatkamaan ylämäkeen.

Mäen päällä oli mies koiransa kanssa, Gustur ei koirasta välittänyt eikä Vaavikaan sitä pelännyt. Se seisahtui katsomaan koiraa, mutta jatkoi sitten rauhallisesti matkaa. Kaatuneen puun jälkeen päätin ottaa pienen tölttipätkän ja toivoin että Vaavilla olisi nyt muistissa se äskeinen töltti. Olihan se! Gustur lähti töltille, vaihtoi sitten keppalointiinsa ja kun katsoin taakse, Vaavi posotti pää pystyssä hyvällä töltillä perässä. Oli kuulemma lähtenyt ihan pienestä pohkeesta liikkeelle!

Pienen pätkän jälkeen siirryimme käyntiin ja kun tulimme mäkeen, pyysin Gusselta lisää liikettä. Gustur lähti reippaasti matkaan ja mäen päällä kuulin takaata naurua. Vaavi oli ottanut pari laukka-askeltakin innoissaan! Sitten otimme lisää tölttiä ja Vaavi alkoi jo tökkimään Gussea pois alta, hänellä on nyt meno päällä. Otimme pieniä pätkiä tölttiä ja metsäpolku oli hyvin pian ratsastettu Vaavin päristelyn säestämänä.

Siirryimme pois polulta Veikkaustien kautta ja sitten huomasimmekin että Vaavi oli jo aika puhki. Ei irronnut enää töltti ja talvikarvakin näytti märiltä höyheniltä. Poika-rukka oli väsy! Ei se meitä haitannut, se totteli hyvin ohjia ja ymmärsi pysäytykset. Jaana joutui tulemaan alas selästä, kun Vaavi päätti merkata Veikkaustien omakseen. Jaana potki jätökset ojaan ja hieman myöhemmin hyppäsi sopivasta kohdasta takaisin Vaavin selkään. Eikä Vaavi sitäkään karsastanut, näin pitää seistä kun joku haluaa kyytiin!

Vaikkaustiellä oli paljon erittäin kiinnostavia postilaatikoita ja ne piti kaikki tutkia. Tienpätkä oli hidas mennä, mutta eipä meilläkään ollut kiire. Pyörätielle päästyämme Vaavi jäi hieman matkasta Gusturin vain lisätessä vauhtia. Piti oikein pidätellä vanhaa herraa! Viimeisessä tölttipätkässä piti tulla alas selästä, Vaavi oli jotenkin saanut itsensä koivikkoon hortoilemaan, eikä halunnut tulla vihellyksistä huolimatta pois. Jaanakin tuli alas selästä ja talutti väsähtäneen pollen takaisin pyörätielle.

Talutimme heposet takaisin tallille ja hymyilimme Vaavin uteliaisuudelle, on se kyllä mainio heppa! Kumpikin sai rehua, leipää ja porkkanaa ruuaksi ja molemmat söivät kaikessa rauhassa. Vein Gusturin takaisin tarhaan tallin läpi ja sitten oli Vaavin vuoro päästä omaan tarhaansa. Ensimmäiseksi se meni juomaan ja jäi sitten katselemaan mua. "Oliko kivaa?" kysyin ja sain päristyksen vastaukseksi. "Nyt saat jäädä muutamaksi päiväksi miettimään mitä olet tänään oppinut!" Vaavi taisi olla samaa mieltä, katseli missä muut on ja lähti konkarin tavoin astelemaan laumansa luokse.

Vaavin kouluttaminen ratsuksi on äärimmäisen antoisaa touhua. Mä en tähän pystyisi ollenkaan, ellei Heidi olisi tehnyt Vaavin kanssa niin loistavaa pohjatyötä. Mun on ollut helppo jatkaa koulutusta ja Vaavin reaktiot lisää innostusta. Katsoin vielä tarhaan, siellä se Vaapukka seisoi lepuuttaen toista takajalkaansa, hieman oli asento sellainen että tässä on sitten muuten duunari tehnyt töitä kun te muuta laiskottelette! Ihana! :D

Pyhäinpäivän pyyhällyksiä

Olimme sopineet Minnan kanssa, että lähdemme laukkabaanalle kokeilemaan Mörrin jalkaa. Mörri oli mennyt tosi hyvin eikä arkonut jalkaansa. Tallilla kuitenkin Minna ehdotti, että lähtisimme ratsastuspolkua tutkimaan, kumpikaan meistä kun ei ollut käynyt Bodom-järven länsipuolelle ja pohjoiseen nousevaa polkua. Mulle sopi vallan mainiosti, meillä oli hyvin aikaa ennen kuin uusi issikka saapuisi tonteille.

Mörri tuntui heti alussa tosi innokkaalta lähtemään liikkeelle eikä Faxin tarvinnut meitä odotella. Ravi tuntui tasaiselta, linkuttaminen oli poissa. Olin siis hoitanut kaviota oikein. Suuntasimme Veikkaustien kautta ratsastuspolulle ja menimme varoen mutaisista kohdista. Silti Mörrin jalka lipsahti ja melkein menimme polvilleen. Viime tingassa Mörri kuitenkin sai toisen jalan tueksi ja sai samalla pidettyä selkänsä suorassa. Mulla ei siis ollut mitään vaaraa tipahtaa. Tuota mä olen monesti ihaillut Mörrissä, että jos siltä jalka lipsahtaa tai liukuu johonkin suuntaan, niin se pitää silti selkänsä suorassa ja ratsastajan kyydissä. Sillä on pakko olla jotain kummallisia lihaksia kun se pystyy moiseen!

Alas suolle päästyämme huomasin, että polkua oli kunnostettu hienosti. Mä olin aivan ihastuksissani, nyt ei ollut niitä kamalia mutalikoita ja upottavia kohtia! Hienoa! Siinä pistimmekin sitten raville ja nautimme erinomaisesta säästä ja reippaista hevosistamme.

Ensimmäinen laukkamäki oli kuitenkin vielä huonossa kunnossa, täynnä isoa soraa, joten sen menimme käynnissä. Käännyimme sen jälkeen vasemmalle ja otimme pieniä ravipätkiä aina kun vaan pystyimme ja hevoset alkoivat lämmetä mukavasti. Jyrkässä alamäessä ennen peltoja tulin alas selästä ja annoin Mörrin tulla itsekseen alas, toivoin ettei etujalalle tulisi liikaa painoa.

Kiipesin Minnan avulla takaisin selkään ja jatkoimme matkaa. Pellon jälkeen käännyimme vasemmalle, siellä olen viimeeksi käynytkin varmaan 4 vuota sitten! Ja siitäkään en paljoa mitään muista, koska silloin keskityin enemmän selässä pysymiseen kuin maisemiin. Lähdimme kuitenkin tutkimaan paikkoja ja kumpikin hevonen alkoi höristellä korviaan, mihis nyt ollan menossa?

Otimme lisää ravia ja Faxin innokas töltti veti retkeä mukavaa vauhtia eteenpäin. Mörrikin ravasi tohkeissaan, nyt oli hyvä vauhti vetohevosella! Välillä jouduimme hidastamaan mutaisissa kohdissa, mutta jatkoimme vauhdilla vaikeiden paikkojen jälkeen.

Ylittäessämme uudestaan peltoa näimme edessä ison hevosen, joka katseli meitä hieman epäillen. Mörri ei ollut moksiskaan, kaveri se olisi kuitenkin. Faxi sen sijaan pörhisteli ja ison hepan ohitettua meidät, Faxi oli virtaa täynnä. Se lähti tohkeissaan töltille ja oli pitkään yli-innokas, jopa laukka-askeleitakin se tapaili! Nauratti, varsinkin kun Mörri vain ihmetteli että mikä Faxille tuli...

Polku jatkoi kiemurteluaan ja kiipesimme tosi jyrkän mäen päälle. Ajattelimme että käännymme sen päällä takaisin (ja tuumasin taas taluttavani Mörrin alas), mutta jatkoimme matkaa kun polku oli niin houkutteleva. Pistimme uudestaan raviksi heti sopivan paikan tullen ja Faxin meno oli niin reipasta, että Mörri mahtui hyvin ravaamaan perässä. Matka jatkui ja vähän väliä tuumasimme kääntyvämme takaisin, mutta jatkoimme silti eteenpäin. Välillä kysyimme tietäkin kun sopiva koiran ulkoiluttaja tuli vastaan. Päätimme hänen neuvojen myötä jatkaa matkaa ulkoilutien kohdalle ja kääntyä siellä.

Hetken päästä tulimme kohtaan, missä pusikossa rapisi epäilyttävästi. Hevoset kuuntelivat tarkkaan päät ylhäällä, mikä siellä oikein oli? Selitin että siellä on vissiin hirvi, joten asia ei kuulu meille. Mörri hyväksyi selityksen ja jatkoi Faxin perään, joka käveli hieman normaalia reippaammin. Matka tuntui pidemmältä kuin mitä koiran ulkoiluttaja oli meille sanonut, mutta jatkoimme silti matkaa, mikäs kiire meillä oli.

Viimein tulimme ulkoilutien risteykseen ja huomasimme hyvin merkatun ratsastuspolun jatkuvan ulkoilutien toisella puolella. Toiselle puolelle päästyämme tulimme alas selästä ja yritimme löytää sopivaa heinäisää paikkaa hevosille. No eipä vaan ollut kuin mustikan varpuja pilvin pimein, ei niin heinän heinää missään!

Lähdimme taluttamaan hevosia takaisin päin ja kun tuli sopivan näköinen polun pätkä, nousimme selkään ja lähdimme raville. Ja Mörri meni keulilla! Jippii! Tätä tapahtuu tosi harvoin että Mörriäinen menee keulilla, mutta nyt se oli niin tohkeissaan uusista maisemista että paahtoi kunnon ravia. Hyvä kun Faxi pysyi perässä! ;-)

Käynnissä Mörri kuitenkin muisti ettei halua olla siinä keulilla, vaan antoi mieluummin Faxin pistää päänsä pölkylle. Se kävi kyllä Faxille, joka oli innokas menemään. Takaisin tulimme vauhdikkaammin Mörrin päristelyn saattelemana. Parissa kohdassa otimme laukka-askeleitakin ja se vain tuntui innostavan Mörriä lisää. Erittäin jyrkkä alamäki meni taluttaessa ja ties kuinka monennen satulaan nousun jälkeen edessä oli tuttu pelto.

Faxi meni pellon läpi hieman reippaammin kuin me ja oli metsän rajassa kulkevalla polulla kun pääsimme Mörrin kanssa pllon keskivaiheilla olevasta puusillasta yli. Faxi peittyi pajukon taakse, jolloin Mörrin takaa-ajajan vaistot heräsivät. "HÖRH!" kuului Mörriltä, tarrauduin salamana viime tingassa satulan etukaareen ja sitten mentiin! Siinä kuulkaa g-voimat jylläsi kun Mörri nykäisi suorilta tolpilta laukalle! Sain juuri itseni suoristettua kun edessä oli 90 asteen mutka pajukon taakse ja hyvä etten tullut pajunkissat hampaissa puskista läpi. Mörri päristeli ja oli aivan intopiukeena, minä olin meinannut mennä laidan yli, satula oli vasemmalle vinossa ja Mörri laukkaa aivan hörhelönä. Mä iskin takamukseni Mörriin kiinni satulan ollessa meidän välissä ihan vinossa, jalustimet sentään jostain syystä pysyi jalassa. Tosin vasen jalustin roikkui jalkapöydän päällä ja oikea jalka oli koukussa yhtäkkiä lyhentyneen jalustinhihnan varassa. Onneksi Faxi hidasti tölttiänsä mutalikon kohdalla ja sain satulan punnattua ylhäältä käsin oikealle paikallensa.

Siinä vaiheessa Mörriltä katosi jarrut, se oli niin meno päällä ettei edes polunpätkänjälkeen pellon laidalla ruokahetki meinannut kelvata! Faxille ruoho kelpasi, joten hetken kuluttua sain Mörrinkin rauhottumaan. En uskaltanut tulla alas selästä, Mörri ei tosiaankaan olisi jaksanut seistä paikoillaan kun Täti könyää ylös, kun kerta olisi voinut mennä mennä mennä!

Vauhti jatkui kun tulimme uudestaan pellon yli. Olin juuri sanonut Minnalle, että tuosta kun mennään metsään, niin siihen voi ottaa laukan ylämäkeen. Faxi otti laukan juuri ennen metsää ja Mörri pörähti, veti päänsä alas ja lähti paahtamaan ihan hulluna metsään. Mörri kävi kuumana, sitä piti alamäissä oikeasti hillitä, ettei se olisi siirtynyt raville. Mua nauratti ja kehuin joka kerta Mörriä liikkeestä, se kun ei aina ole niin tarjolla.

Hurjaa vauhti vauhti toi meidät hyvinkin pian takaisin "omille poluille" ja hämmästelimme Minnan kanssa vauhtia. Suopätkällä Faxi veti laukkaa ja me Mörrin kanssa tulimme monté-tyyliin hurjalla ravilla. Jukra kun joku saisi sen joskus kuvattua, se on ihan mieletön tunne kun pieni polle vetää ravia samaa vauhtia kuin moni hevonen laukkaa!

Juuri kunnostetulla suopätkällä Mörri siirtyi laukalle, joka oli sellaista ison hevosen laukkaa, ponnketi ponnketi, ponnketi, hyvä kun pysyin niin suuressa laukassa kyydissä! Etukaari ruttaantui taas kerran ja alkoi naurattaa, täähän on harvinaista herkkua! Alustalla oli niin hyvä mennä, että jarrut olivat hiukan höllässä, mutta siirryimme kuitenkin käyntiin Faksin taakse.

Seuraavaksi olikin edessä se kaikkein jyrkin laukkamäki. Sanoin Minnalle, että jos Faxilla on menohaluja, niin anna mennä, me tullaan perässä! Faxihan lähti jo ennen mutkaa laukalle ja otti asian innolla. Mörri pörähti, mä otin taas etukaaresta kiinni ja sitten olimmekin jo täydessä vauhdissa. 90 asteen mutka meni niin vauhdilla, että hyvä ettei kyynärpää ottanut maahan! Mörri pinkoi ylämäkeen niin hurjalla vauhdilla, että saavutimme Faxia. Hihkuin riemusta, anna palaa, Mörri! Mörri jaksoi ja kun saimme Faxin kiinni, yritti poika ohitse! Jos tilaa olisi ollut, me olisimme menneet lentämällä ohi, ja vieläpä ylämäkeen! Faxi oli ihmeissään, Minna vielä enemmän, ei ole Mörri aiemmin näin hurjana ollut!

Loppumatka meni rauhallisemmin, parit ravit saimme vielä sopivissa kohdissa vetäistyä ja loppumatka meni käynnissä. Tallilla kumpikin hevonen sai kunnon sapuskat ja tarhaan meni kaksi varsin tyytyväistä polluraa. Mua hymyilytti pitkään, se on kuulkaa niin että kun Mörrin diesel-kone lämpiää kunnolla, niin meno on railakasta! :D