Mä olin kovasti odottanut, että pääsisin taas Vaavia ratsuttamaan, tai lähinnä toimimaan avustavana namin antajana. Nyt sain erään rauhallisen ratsastajan auttamaan, minä ottaisin Gusturin keulille. Hain Vaavin tarhasta, josta se innolla päristellen tulikin. Se oli aika tohkeissaan, hän pääsi pois tarhasta! Laitoin pollen kiinni tolppaan ja Jaana (ei tallin omistaja, vaan ratsastaja) alkoi harjaamaan Vaavia. Sillä välin hain Gustur-herran tarhasta ja toin sen Vaavin viereen.
Kerroin Jaanalle Vaavin luonteesta ja samalla harjasin Gusse-puten. Olipas sillä jo paksu talviturkki! Vaavi yritti tutkia kaikkea ja kaikkia ja mua hymyilytti sen innokkuus. Gusselle laitoin sen omat kuolaimettomat, mutta käytin Mörrin satulaa. Siihen pääsisin ainakin kyytiin sopivasta kohdasta. Vaaville lainasimme Keken isoja kuolaimettomia ja Jaana (tutustuttuaan Vaavin muhkeaan selkään) päätti mennä ilman satulaa.
Autoin Jaanan ylös Vaavin selkään pojan seistessä kiltisti paikallaan. Sitten Jaana otti hieman tuntumaa ohjiin ja Vaavi tuntui vastaavan niihin varsin rennosti. Lähdin taluttamaan Gusturia kohti polkua houkutellen Vaavia mukaan vapaalla kädelläni. Mulla oli takin taskut täynnä porkkanan palasia, sieltä riittäisi kummallekin palkintoja.
Vaavi seurasi Gusturia ja tuli sitten reippaasti mun luo. Ohjasin Gusturia polulle, mutta Vaavipa kääntyi autojen luokse, postilaatikollehan se olisi ollut menossa. Huhuilin Vaavia polulta ja se katseli mua mun auton ikkunoiden läpi. Se tuumi hetken ja ihmetteli, kunnes käännyin Gussen kanssa hakemaan sen. Jaana selässä ohjasi samalla ja hetken kuluttua Vaavi taas muisti mitä ohjat tarkoittivat.
Pääsimme hyvin polulle ja kuljimme peräkanaa Vaavin tullessa Gusturin hännässä kiinni. Jaana jutteli Vaaville ja rapsutteli ja mä kerroin noin suurin piirtein mitä sen pitää siellä tehdä. Eli antaa oikeat avut ensin juuri silloin kun Vaavi liikahtaa ja sitten aikaistaa niitä pikkuhiljaa. Vaavi kyllä osaa jo ne avut, mutta muistin virkistämiseksi aloitimme alusta. Ja jos joku paikka tuoksuisi hyvälle tai jotain pitäisi tutkia, niin Vaavilla olisi vapaus tehdä niin.
Vaavi tuli tosi hienosti Gusturin peesissä mutalikon yli, mutta pysähtyi juuri ennen siltaa. Olin jo taluttanut Gusturin ylös pyörätielle, joten pistin ohjat herran kaulalle ja komensin "Paikka!". Sitten menin takaisin alas sillalle ja kädellä ohjaten pyysin Vaavia luokse. Komeastihan se sieltä tulikin, ja oli aika tyytyväisen näköinen suoritukseensa. Namin arvoinen suoritus!
Jatkoimme pyörätietä pitkin käynnissä ja Gustur oli edelleen talutuksessa. Se näytti aika muikealta kun huomasi, ettei hänen tarvinnut kantaa ratsastajaa! Vaavi tutki välillä penkkaa ja napsi ruohoa suuhunsa ja sitten taas houkuttelimme sen eteenpäin. Jaana jo sanoikin että Vaavi vastaa näihin apuihin, se kuunteli sekä ratsastajaa että namitätiä. Päristellen se tuli meidän perässä reippaasti kävellen, suojatien ylityskin meni loistavasti!
Ensimmäisessä tölttipaikassa ehdotin, että lähdetään töltille. Juoksuttaisin Gusturia ja Jaana antaisi hieman pohkeita ja sitten toivoisimme parasta. Gusse lähti mun mukaan juoksemaan, mutta Vaavi vaan kiristi käynnin tahtia ja oli hieman ymmällään. Siirryimme käyntiin ja jatkoimme taas peräkanaa käyntiä mun miettiessä ratkaisua tilanteeseen.
Välillä Vaavi meni käynnissä niin reippaasti, että se kiilasi Gussen ohi ja käveli tomerasti keulilla kaikessa tyyneydessään. Rekkoja, busseja, moottoripyöräkin meni ohi, mutta mikään niistä ei hetkauttanut tätä isoa rauhallista Vaapukkaa!
Sitten pääsimme seuraavalle tölttiosuudelle ja olin mielestäni keksinyt ratkaisun. Pyysin ohjat Jaanalta ja juoksuttaisin molempia hevosia Jaanan antaessa apuja ja kannustaessa. Näin teimme. Gustur lähti juoksemaan pyynnöstäni ja hetken kuluttua Vaavikin seurasi ohjia. Sitten se kuunteli ratsastajaansa ja kun kehuimme poikaa, se innostui tosissaan. Vaavi veti nelitahtisella töltillä niin komeasti että mulle tuli kiire! Mä juoksin jo melkein täysiä, Gustur alkoi jo jäädä taakse ja Vaavi kantoi itsensä niin hienosti että meni iloisesti töltäten mun edelle! Alkoi naurattaakin siinä kohtaa, mä olin niin hullussa asennossa siinä kun yksi vetää mua kuin kivirekeä perässä ja minä puolestaan sitä toista kivirekeä mun takana! Vaavi päristeli ja oli selkeästi tajunnut että tätä se oli mitä noi ihmiset halusivat.
Siinä vaiheessa olimmekin jo melkein ratsastuspolun alussa, olimme tulleet vauhdilla ja pitkään sen suoran. Metsässä kumpikin polle päristeli lisää ja Vaavi kulki kauniisti meidän perässä. Jyrkän alamäen otin varovasti Gusturin kanssa ja kiersimme kaikki vaikeat paikat. Vaavi seurasi Gusturin askeleita ja viime metrillä meni polusta sivuun. Ei se haitannut, mä parkkeerasin Gussen ison kiven viereen ja hamalla houkuttelin Vaavia meidän luokse. Hyvin se totteli ja kun olin päässyt Gussen selkään, lähdimme jatkamaan ylämäkeen.
Mäen päällä oli mies koiransa kanssa, Gustur ei koirasta välittänyt eikä Vaavikaan sitä pelännyt. Se seisahtui katsomaan koiraa, mutta jatkoi sitten rauhallisesti matkaa. Kaatuneen puun jälkeen päätin ottaa pienen tölttipätkän ja toivoin että Vaavilla olisi nyt muistissa se äskeinen töltti. Olihan se! Gustur lähti töltille, vaihtoi sitten keppalointiinsa ja kun katsoin taakse, Vaavi posotti pää pystyssä hyvällä töltillä perässä. Oli kuulemma lähtenyt ihan pienestä pohkeesta liikkeelle!
Pienen pätkän jälkeen siirryimme käyntiin ja kun tulimme mäkeen, pyysin Gusselta lisää liikettä. Gustur lähti reippaasti matkaan ja mäen päällä kuulin takaata naurua. Vaavi oli ottanut pari laukka-askeltakin innoissaan! Sitten otimme lisää tölttiä ja Vaavi alkoi jo tökkimään Gussea pois alta, hänellä on nyt meno päällä. Otimme pieniä pätkiä tölttiä ja metsäpolku oli hyvin pian ratsastettu Vaavin päristelyn säestämänä.
Siirryimme pois polulta Veikkaustien kautta ja sitten huomasimmekin että Vaavi oli jo aika puhki. Ei irronnut enää töltti ja talvikarvakin näytti märiltä höyheniltä. Poika-rukka oli väsy! Ei se meitä haitannut, se totteli hyvin ohjia ja ymmärsi pysäytykset. Jaana joutui tulemaan alas selästä, kun Vaavi päätti merkata Veikkaustien omakseen. Jaana potki jätökset ojaan ja hieman myöhemmin hyppäsi sopivasta kohdasta takaisin Vaavin selkään. Eikä Vaavi sitäkään karsastanut, näin pitää seistä kun joku haluaa kyytiin!
Vaikkaustiellä oli paljon erittäin kiinnostavia postilaatikoita ja ne piti kaikki tutkia. Tienpätkä oli hidas mennä, mutta eipä meilläkään ollut kiire. Pyörätielle päästyämme Vaavi jäi hieman matkasta Gusturin vain lisätessä vauhtia. Piti oikein pidätellä vanhaa herraa! Viimeisessä tölttipätkässä piti tulla alas selästä, Vaavi oli jotenkin saanut itsensä koivikkoon hortoilemaan, eikä halunnut tulla vihellyksistä huolimatta pois. Jaanakin tuli alas selästä ja talutti väsähtäneen pollen takaisin pyörätielle.
Talutimme heposet takaisin tallille ja hymyilimme Vaavin uteliaisuudelle, on se kyllä mainio heppa! Kumpikin sai rehua, leipää ja porkkanaa ruuaksi ja molemmat söivät kaikessa rauhassa. Vein Gusturin takaisin tarhaan tallin läpi ja sitten oli Vaavin vuoro päästä omaan tarhaansa. Ensimmäiseksi se meni juomaan ja jäi sitten katselemaan mua. "Oliko kivaa?" kysyin ja sain päristyksen vastaukseksi. "Nyt saat jäädä muutamaksi päiväksi miettimään mitä olet tänään oppinut!" Vaavi taisi olla samaa mieltä, katseli missä muut on ja lähti konkarin tavoin astelemaan laumansa luokse.
Vaavin kouluttaminen ratsuksi on äärimmäisen antoisaa touhua. Mä en tähän pystyisi ollenkaan, ellei Heidi olisi tehnyt Vaavin kanssa niin loistavaa pohjatyötä. Mun on ollut helppo jatkaa koulutusta ja Vaavin reaktiot lisää innostusta. Katsoin vielä tarhaan, siellä se Vaapukka seisoi lepuuttaen toista takajalkaansa, hieman oli asento sellainen että tässä on sitten muuten duunari tehnyt töitä kun te muuta laiskottelette! Ihana! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti