Hoksasin vasta puolimatkassa laitumelle, että kumpparit jäi kotiin. Voi hyvänen aika, mitä jos pollet ovat jossain rapakossa?!? Sentään oli vaelluskengät jalassa, ei ainakaan käärmeet pääse puremaan läpi.
Jätin auton laitsan reunaan ja kävelin leipäpussi mukanani kohti satulakaappia. Kolur olikin uteliaana katselemassa, löytyiskö leipäpalaa pienelle rassukalle? Laitoin kumihanskat käsiin ja kaasin pikiöljyä purkkiin ja lähdin töihin. Kolur oli sitä mieltä että mitä vaan saa tehdä, kunhan hän saa leipää. Jopa niskaan saatiin öljyä!
Eikka tuli jo lähemmäksi, hän selkeästi kuuli leipäpussin rapinaa. Öljysin masun alusen ja varsinkin hännän tarkkaan ja tamma nuuskutti samalla mun päätä. Leipää sai kiitokseksi hyvästä käytöksestä sekin. Muiden luokse piti mennä aidan yli ja ensimmäisenä vastassa oli Tvistur. Tvisse pyöri ympärillä, leipää on, mutta mistä sitä saa? Yritin saada herran paikoilleen ja melkein jo lauloin "Piiri pieni pyörii, Tvisse siinä hyörii" kun sitten hassu poika päätti olla öljyämisen ajan paikoillaan. Ja leipää palkkioksi! Vetäsiin Kekellekin masun alle ohimennen pikiöljyä ja hieman harjaankin. (Leipäpala).
Svipa tuli oikein höristen vastaan ja sai palan leipää jo ennen öljyämistä. Arvokkaasti tamma jopa hieman nosti takajalkaansa sivulle, että paremmin pääsi öljyämään! Hienoa Svipa, se oli kyllä toisenkin leivän arvoinen suoritus! Laikkakin odotteli tyynesti vuoroaan ja nuuski lippistä. Joo, Laikka, säkin saat leipää! Gustur katseli öljypurkkia sen näköisenä että just joo, taas tätä, mutta laiskana lepuutti vain toista takajalkaa. Ihan hyvä niin, pääsin helposti öljyämään herran henkilökohtaiset kohdat. (Leipää)
Loput leivät jaoin pollukoille pois mennessäni ja samalla sipaisin Kronankin masun alle öljyä ja hieman harjaan. (Leipää) Hypin pois lankojen yli ja toivoin ettei tulisi sähköiskua, johan siinä hevosetkin naurais! Eikalle ja Kolurille vimoset leivät ja Kolurin seuratessa vein öljypurkin takaisin kaappiin. Hihkuin heiheit hevosille ja vain Kolur katseli perään. Muut jatkoivat hetkeksi keskeytynyttä heinän syöntiä.
Kävin etsimässä varsalaitumelta Prinsessan ja Vaavin, kun en niitä nähnyt laitumella ollenkaan. Huutelin niitä, eikä kumpaakaan näkynyt. Tallustelin Prinsessaa kutsuen kohti metikköä ja hups! Astuin tyhjän päälle ja samassa makasin pitkin pituuttani heinikossa. Onneksi ei tullut liian pehmeä lasku, koska se olisi merkinnyt lantakasaa alla! ;-) Toiseen polveen hieman koski, mutta ei muualle. Nousin ylös ja vilkuilin ympärilleni, ei kait kukaan huomannut...
Löytyi ne hevosetkin sieltä metiköstä. Kumpikaan ei tullut luokse, kun välissä oli sähkölanka. Eikä kumpikaan hoksannut kiertää sitä, seisoivat vaan kaulat pitkällä! Kiersin itse "kulman" taakse, jolloin Prinsessa hoksasi että joo, voihan sitä noinkin tehdä. Uteliaana nuori tamma tuli luokse ja alkoi lerputtaa huulia tyytyväisenä kun puhdistin masunalusen ja ryntäät itikoista. Vaavi sen sijaan hyvä kun antoi koskettaa, tihensi vain askeliaan kun se käveli ohi. Ja sai kyytiä Prinsessalta, tyttö pisti hampailla poikaa kuriin! Tiukka neitokainen tämä meidän Prinsessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti