Lisää aamiaisretkiä

Aamiaistarvikkeet oli pakattu reppuun, kun lähdin laitumelle. Nyt oli ratsastushousutkin jalassa ja siis mukavampi mennä. Tarkistin ensin kaviot ja sitten harjasin ratsuni. No niin, nyt alkaa olla kesäkarvaa enemmän kuin talvikarvaa. Taitaa polle olla kokonaan kesäkarvassa jo juhannuksena! Varustin Mörrin lampaankarvalla ja ratsastusvyöllä, päähän tuli tietenkin matkaratsastussuitset. Mä olen joka kerta tyytyväisempi noihin suitsiin, ne on niin kätevät ja näppärät!

Mä kiipesin kannon nokalta kyytiin ja Minna talutti Faxin portista ulos. Hitto, työmiehet olivat jättäneet portin auki! Päätettiin sanoa niille kun tullaan takaisin, hevoset eivät tartte kuin yhden hepulin ja kaikki karkaa tielle ja bussin alle. Noh, me jatkoimme matkaa kohti Kattilaa ja ensimmäisen suoran keskivaiheilla huomasin, että oma varustus oli pahasti puuttellinen. Mulla oli vain lippis päässä! Ei auttanut muuta kuin kääntyä takaisin hakemaan se kypärä. Siis ainahan se mulla on päässä, usein jo siinä vaiheessa kun hoidan Mörriä kuntoon! Piti oikein tulla alas selästä, kun en uskaltanut enää ratsastaa takaisin...

Mörri oli tosi tyytyväinen, jee tää oli juuri sopivan mittainen reissu, ja sitten syömään!!! No kuule ei. Haettuani kypärän talutin Mörriä hetken matkaa ja kipusin sitten tien pientareelta kyytiin. Ja taas kerran todettakoon, että Mörri on todellakin tottunut kaikenlaisiin selkäännousuihin. Minnaa hymyilytti mun kampeaminen, miten mä voin ollakin näin kankea!

Matka aloitettiin kaikessa rauhassa kun oli niin kuuma, muutenkin olimme suunnitelleet ihan leppoisan lenkin. Mörrin mielestä vielä leppoisampi olisi ollut paikallaan, tässä ruveta eestaas vetämään tätä reittiä, kumminkin haluat kohta kääntyä takaisin... Sain patistaa ja patistaa poikaa ja mulla oli jo hiki. Välillä sain Mörrin hyvälle käynnille ja se meni oikein reippaasti, mutta sitten se taas muisti jäädä jumittaa. Minna ojensi puskasta taikatikun mulle ja alkoi se menokin maittaa.

Päästyämme kodasta eteenpäin Faxi lähti töltille. Sillä on hauska hidas töltti ja Mörri pysyy perässä kävelemällä reippaasti! Patistin kuitenkin Mörriä raville, mutta mitä tapahtuikaan! Mörri siirtyi töltille ja meni tepsuttaen töltillä varmaan kymmenen metriä! Mä en ensin tajunnut sen olevan tölttiä, mutta sitten loksahti leuka varmaan rinnuksille kun tajusin, me mennään tölttiä! Ei pompottanut ollenkaan, samaa laatua sain talvella kun Mörri huomasi alustan olevan liian liukas raville. Hienoa hienoa!

Lähdimme reitille, joka oli uusi Faxille ja Minnalle ja Faxi olikin sitä mieltä että tämä reitti täytyy merkata. Merkkiläjä jäi hänelle sopivaan paikkaan ja sitten matka jatkui edelleen kaikessa rauhassa. Mä en itse muistanut reitistä oikeastaan mitään, muutaman tietyn kohdan, mutta tie kuitenkin on suora. (Mennessämme eräästä kohtaa kuitenkin tuli mieleen, että se oli se kohta missä Disa oli päättänyt ettei liiku yhtään mihinkään ja seisoi parimetrisellä aukealla. Siinä jumittiin, kunnes rouva oli saanut väännettyä lastin, ja siinä meni aikaa... Sen jälkeen meno maistui jo paremmin! ;-))

Paikoin oli niitä tuttuja kohtia, mutta muuten paikka näytti kerrassaan vieraalta. Viime kesänä en käynyt sillä reitillä kuin kerran, ilman hevosta mustikoita poimimassa, mutten kovinkaan pitkälle jaksanut mennä. Katselin maisemia uusin silmin ja mietin kun Annika oli sanonut jostain lammen rannasta, jonka jälkeen kääntyy metsään polku. Ei mitään hajua koko lammesta... Ja risteys Oravankoloonkin oli mulle uusi, en kertakaikkiaan sellaista muista! Toisaalta kun viimeeksi olen siellä hevosella mennyt, olen varmastikin keskittynyt enemmänkin selässä pysymiseen kuin itse reittiin.

Paikoitellen tunnistin jopa laukkapätkiä ja sitten Minna sanoi jonkin kimaltelevan puiden lomassa. Jaahas, siellä on sitten järvi! Olipas kaunista paikkaa! Miten ihmeessä mä en tuotakaan muista, ihan käsittämätöntä! Paikka oli niin sievä ja kaunis, että tulimme alas selästä ja talutimme hevoset lyhyen polun verran järven rantaan. Tarjosimme niille vettä, mutta ei nyt maistunut kummallekaan. Päätimme syödä siinä evästä ja otin Mörriltä kuolaimet pois suusta. Ihanat suitset! Ohjat jätin kaulalle, ne olivat kuitenkin huovassa kiinni. Eikä Mörri pitkälle lähde eväspakettien luota!

Istuin kivelle ja avasin oman reppuni kaivaen eväitä esille. Juustolla ja kinkulla täytettyä leipää, suklaakakkupala, omenaa, vetta ja extrana lasillinen roséviiniä. Olin jo kotona laittanut pieneen pulloon hieman viiniä, sen verran että siitä sai puoli lasillista mukavasti ratsastuksen lomassa. Tosin se oli lämmennyt ja hölskynyt matkalla, prosentitkin varmaan karanneet taivaan tuuliin, mutta saipahan ainakin mukavan hapanta makua hyvän rapean leivän kanssa.

Mörri esitteli itsensä huonoja puolia ja kerjäsi armotta herkkuja Minnalta. Hieman hävetti ja yritin komentaa Mörriä kauemmaksi. Mutta ei, kun siellä on kerta porkkanaa tarjolla! Annoin omenaa välillä Faxille ja Mörrille ja edelleen pieni laiha pelkkää luuta ja nahkaa oleva (HAH!) Pörriäinen tunki turpaansa Minnan käsiin ja välillä söi Faxin eväitä. Okei. Ja seuraavalla kerralla se ON puussa kiinni!

Eväät syötyämme pakkasimme tavarat takaisin reppuihimme (Minnalla kuolattu versio) ja lähdimme takaisin laitumia kohti. Ilma oli todella hieno ja lämmin, tuuli onneksi vilvoitti menoa. Pyyhin välillä Mörrin nenältä itikoita, vaikka olin laittanut itikkasuihketta sille. Sitten otimme hieman ravia, ja koska alusta oli hyvä, otimme pienen laukankin. Mörrikin tuli muutaman askeleen laukkaa ja pyyhälsi ravilla loput. Olikin sitten hyvä ravi! Seuraavassakin laukkakohdassa tulimme ravilla perässä, enkä pistänyt ollenkaan pahakseni. Mikäs kiire meillä, eväsretkeilijöillä!

Loppumatka laitumelle meni rauhallisesti, mulla ei ollut jalustimia enkä oikeastaan ohjiakaan käyttänyt. Mörri kuuntelee painoapuja varsin hyvin, ainakin kotiin päin. Kattilantiellä tuli vastaan bussi, jonka kuski pysähtyi kysymään tietä. Mörri ei välittänyt isosta murisevasta pedosta, vaan kääntyi kiltisti takaisin kuskin kohdalle. Ohjeistin parhaani mukaan, toivottavasti löysivät perille! Edelleenkään mulla ei ollut jalustimia, mutta Mörri käyttäytyi rauhallisesti ja vilkuttelin bussin ihmisille, jotka vilkuttelivat ja hymyilivät kiltille heposelleni. Mä olin NIIN ylpeä mun rauhallisesta ja söpöstä letitetystä pollestani!

Söpis!

Laitumella kumpikin sai ison kasan ruokaa ja sillä välin korjasimme varusteita pois. Yhtäkkiä kuului hurjaa kopsetta ja Gustur laukkasi päätä pahkaa karkuun hurjistunutta Offaria. Yritin karjua Offaria rauhoittumaan, mutta se on mulle sen verran vieras hevonen, että mun ääneen se ei reagoinut. Ei auttanut muuta kuin katsoa kun Offari tuuletti tunteitaan. Harmitti, onneksi Gusse-setä laukkaa hyvin ja pääsi hyvin karkuun. Hetken kuluttua tilanne rauhottui ja kaikki nuokkuivat auringossa. Ja sinne ne meidänkin pollet suunnistivat ja vasta silloin huomasin, että hiuslenkit jäi Mörrille päähän. Lähdin hakemaan niitä pois, mutta sillä välin Mörri piehtaroi jo autuaana koko lauman piehtaroimispaikassa. Sen jäljiltä löytyi enää yksi lenkku, täytyypä tuoda niitä lisää seuraavaa kertaa varten!

Ai niin ja tänään kipasin eräässä lemmikkitarvikeliikkeessä ja vaikkei siellä ollut heppatarvikkeita, niin löysin uudet ohjat Mörrille! Itseasiassa taitavat olla koiran 3-metrinen talutushihna, mutta siinä on lukot kummassakin päässä. Hihnaosassa on grippi-pinta ja hihnaan on laitettu kaksi siirrettävää metallilenkkiä. Mä näin sen kevyen, mutta vahvan tuntuisen hihnan jo aiemmin keväällä ja se jäi kaivelee mielen sopukoihin. Sitä sitten testataan ensi kerralla! :D