Eilisen Laikan myslisäkki-operoinnin jäljiltä mun oli pakko mennä ostamaan uusi ruuan säilytysastia Mörrille. Hain sen jo eilen ja tänään sitten vein sen laitumelle. Mulla ei ollut tarkoitusta lähteä ratsastamaan, vaan syöttäisin Mörrin ja latoisin uudet rehut uuteen laariin. Jaana oli saanut jo kaikki hevoset valmiiksi retkelle ja osa asiakkaistakin oli jo paikalla.
Aloitin säkin tyhjennyksen ja Faxihan se siinä oli heti turpansa kanssa. Siitä tuli oikea riesa, kun ei millään olisi lähtenyt kauemmaksi! Piti jo ihan ajattaa se pois ruokakaapilta, ei ne muutkaan vielä saa. Sain rehut suurimmaksi osaksi uuteen astiaan, mutta säkin pohjalle jäi vielä mysliä. Jaana kysyi että onko kiire kotiin ja sanoin että ei ole, kuinka niin. No kun pitäisi siivota tuo ruokakaappi ja apu olisi tarpeen. No, kyllä se mulle sopii, mikäs kiire mulla!
Siistin oman kohtani ruokakaapista ja jäin sitten istumaan ja odottelemaan viimeisiäkin asiakkaita. Muita jo laitoimme ratsujen selkään kun viimeisetkin saapuivat. Autoimme heposet matkaan ja kun olin saanut portin kiinni heidän takanaan, Oonan ääni kuului: "Keke linkuttaa!". Jaana valmisteli pikaisesti Kronan, mä menin suojelemaan ruokakaappin sisältöä Faxilta ja kun olin ajanut se oikein laukalle asti pois, menin takaisin hakemaan Kekeä laitumelle. Supisin hiljaa Keken korvaan että älä välitä, Anka-täti antaa sulle pookkanan tuolla laitsalla! Oonaa nauratti, vai pookkanaa! Keke-rukka arkoi toista etujalkaa, mietimme että olisiko siellä ollut kivi. Ryhmä pääsi viimein matkaan ja me talutimme Jaanan kanssa Keklun alas laitumelle ja hieman se linkutti kyllä. Olisiko sittenkin revähdys kyseessä?
Riisuimme varusteet Kekeltä pois ja tarkistimme kaviot. Puhtaat olivat eikä kiviä näkynyt. Jaana sanoi että hän kyllä antaa pienelle omenan. Mä sanoin että mä jo lupasin sille porkkanan, johon Jaana: "No sittenhän se saa molemmat!" Ja molemmat se sai, vuorotellen omenanpalaa ja porkkananpalaa. Talutin sen sitten ojan yli ja tyytyväisen oloisena polle jäi katselemaan ympärillensä. Ilmeisesti sillä on venähtänyt hieman lihas, mutta ei mitään isoa tai kipeätä kohtaa kuitenkaan tuntunut olevan.
Aloitimme siivouksen ja tyhjensimme ensin isoimmat ruokatynnyrit ja muut kaapista. Heitimme roskiin kaikenlaista mehupulloa ja muovipussia ja ties mitä roinaa, mitä sinne oli aina vain heitetty. Nyt kun siellä on myös kahden yksityisenkin pollen ruokia, niin tilat oli siivottava. Mun tehtävänä oli ajaa Faxia pois ja kauemmaksi, pikkuhiljaa se kyllä huomasi ettei kaapille ole tulemista. Sitkeä sissi, edes Prinsessa ei käynyt muuta kuin kokeilemassa.
Saimme tilat siivottua ja kas, Mörrikin ilmaantui paikalle. Mä yritin ajaa sitäkin pois, mutta se katsoi niin kauniisti, että alkoi hymyilyttää. No eihän mulla sitten siinä vaiheessa enää mikään käskevä ääni ollut, vaan mun ovela ratsuni jäi siihen tyynesti katselemaan. Mua alkoi naurattaa ja yritin naurun lomassa huitoa Mörriä kauemmaksi. Toinen katselee edelleen ja ehkä hieman räpsäytti silmiään. Sanoin Jaanalle, että Mörri tietää tasan tarkkaan mitä nauru tarkoittaa, eli silloin ihmisellä on hauskaa. Sitten sanoin "tiukasti" Mörrille, että jos et nyt lähde siitä, niin mä halaan sua kunnes lähdet! Mörri katseli edelleen, joten otin sen kaulan tiukkaan halaukseen ja rutistin kunnolla ja pitkään... Ja edelleen rutistin... Ja jatkoin rutistamista... Ei ole totta, mutta rutistin ties kuinka pitkään ja toinen vaan seistä jököttää kaikessa rauhassa! Hitsi, sen harja alkoi kutittaa pahasti mun kaulaa ja poskea, aaargh! Oli pakko antaa periksi, siinähän seisot sitten! Vasta silloin kun se yritti vadeille, mä sain ajettua sen pois ruokakaapista löytyneellä hevosenkarkottimella. Se samainen karkotin toimi Faxiinkin, joka alkoi kyseisen raipan löytymisen jälkeen viimein pysytellä kauempana.
Laitoin Mörrille eväskipon valmiiksi, pookkanoilla höystettyä uutta mysliä. Jaana lupasi antaa sen sitten kun muutkin saa ja Mörri kuitenkin tulee notkumaan lähistölle. Kävimme vielä täyttämässä junnujen vesiastiat ja samalla täytin oman vesipullonikin. Oli hyvä fiilis kävellä autolle, kun oli tehnyt jotain tarpeellista, eli ajanut heposia pois ruokakaapilta! ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti