Päästyäni laitumen parkkipaikalle näin Minnan jo saapuneen ja juttelevan Heidin kanssa. Tjaa, lähtisköhän se Heidikin meidän kanssa? Hän kuitenkin jäi hoivaamaan Vaavia uuden loimen kanssa ja kouluttamaan muutenkin junnuja, mutta lupasimme soittaa heti kun pääsisimme takaisin päin ja laavulle tulet sytytettyä. Minnalla oli sen verran paljon ylimääräistä evästä, että siitä riittäisi jakaakin, joten mukaan vain!
Lähdimme hakemaan omia heposiamme ja pakkasin vielä Mörrille mukaan mysliä pussiin, Minna oli vienyt porkkanoita ison kasan laavulle hevosia varten jo etukäteen. Jätin siis Mörrin porkkanat pois, jaetaan ne sitten kun tullaan takaisin. Omenat otin kuitenkin mukaan, meille ihmisille siis. Minna harjasi Faxia oikein urakalla, polle oli vetänyt kunnon savinaamiot koko kroppaansa, ei varmana ötökät syö! Mörri oli siistimpi ja sain vähemmällä vaivalla sille satulan selkään. Olin edellisenä päivän hinkannut harjalla lampaankarvaa parempaan kuntoon, mutta se on kertakaikkiaan pestävä. Huomenna olisi Annikan kanssa ratsastus, mutta sitten menee karva putsattavaksi.
Kiipesin laitumella jo selkään kiristettyäni ensin pallokalaltani satulavyön. Ja kun olin kiivennyt selkään, kädellä koittamalla se oli jo löysentynyt... Saisihan tuota kiristettyä Kattilassa, siellä pääsisin takaisin selkäänkin jonkun kiven päältä. Otin raipan mukaan, koska muuten reissun alku olisi taas sitä yhtä pitkää kuin vetelääkin. Mörri lähti nätisti porttia kohti talutettava Faxi perässä ja pääsimme matkaan. Faxi otti tosin johdon kun pääsimme tielle ja Minna hevosensa selkään.
Meno oli heti reippaamman tuntuista, lieneekö raipan henkinen tuki ollut kummallekin tärkeä. Ohjat olivat Mörrillä ja itse ratsastin istunnalla niin hyvin kuin taisin. Oli kiva fiilis, kaunis ilma, juhannus ja suloinen hevonen, joka taisi tykätä ratsastuksestani, ainakin rennoista korvista ja pärinästä päätellen. Ja hyvänen aika se ensimmäinen ravi oli oikein hyvä, ja se kantoi pitkälle! Hienoa!
Kattilassa päätimme lähteä ns kolmen tunnin lenkin reitille, siinä ei olisi niin pahoja ylä- ja alamäkiä. Ensimmäisen pienen laukkamäen menimme ravilla tien kivikkoisuuden vuoksi, Mörri hieman varoi kiviä. Ravia menimme käyntipätkän jälkeen ja sitten tuli parempi laukkamäki. Voi itku kuika kökköä menoa! Ja ihan mun syytä, eihän noin painavalla repulla voi lähteä laukalle, ellei se ole kiinni kunnolla! Reppu heilui ja kiskoi mua ihan eri suuntaan kuin mitä olimme Mörrin kanssa menossa ja poika siirtyi raville, ei tässä laukata tuon Tätin kanssa mihinkään! Suu mutrulla kiinnitin repun kantohihnat yhteen sitä varten tarkoitetulla remmillä ja samaten vyötärön ympäri menevä hihna kliksahti paikoilleen. No niin, nyt oltiin valmiita!
Ravilla jatkettiin ja välillä ihastelimme maisemia. Tiellä oli hyvä tuoksu, kuusimetsää enimmäkseen ympärillä ja neulasista lähtee aina se ihana raikas tuoksu. Mörri päristeli mun kanssa ja lerppukorva otti pieniä ravispurtteja saadakseen Faxia kiinni. Taputin aina kiitokseksi, hyvä hyvä!
Teimme lammen rannalla käännöksen ja lähdimme takaisin päin kohti Kattilaa ja laavua. Siinä vaiheessa tuli kyllä mieleen, etten ollut sitä satulavyötä muistanut tarkistaa, mutta kädellä koittamalla se ei tuntunut yhtään sen löysemmältä kuin laitsalta lähtiessä. Siis eihän se koskaan kireällä ole, muttei ainakaan heilunut siellä masun alla kuin riippumatto. Edessä olikin kiva laukkamäki, loivaa ylämäkeä, hieman tasaista ja lisää loivaa ylämäkeä. Mörri lähti varoen liikkeelle, mutta kun huomasi ettei Täti heilu kuten edellisessä laukassa, se lähti innokkaammin liikkeelle. Taputin kaulalle ja kehuin ja sitten otimme hieman Faxia kiinnikin! Ravilla menimme nätisti kivikkoisemman kohdan, mutta sitten taas tulimme kunnon rennolla laukalla mäen päälle. Hörh!
Kaikki sopivat tasaiset osat menimme tölttiä ja ravia ja meillä oli tosi mukavaa. Kerran kokeilin ravia pitkillä ohjilla, Mörri oli ensin hieman epävarma, mutta lähti sitten reippaasti. Yhdessä kohdassa otimme pikalaukan, tasaista oli nimittäin kymmenen metriä ja saman verran hieman jyrkempää ylämäkeä. Siihen otimme ihanan pikku laukkaspurtin, josta Mörri ja minä nautimme erityisesti. Mä tykkään hirmuisesti sellaisista pikkuisista nopeammista pätkistä, ne on hauskoja!
Faxi töltillä ja me ravilla menimme viimeisen pätkän laavulle. Siellä olikin ihmisiä, jotka olivat laittaneet tulet valmiiksi! Hienoa, koska mä olisin ollut ihan surkea siinä hommassa! Kaipa mä olisin tulet saanut aikaiseksi, mutta aikaa olisi varmaan vierähtänyt. Mä soitin samantien Heidille ja kysyin että missä kohtaa hän on menossa. Oli kuulema Kronaa hakemassa, joten varmaan saapuisi juuri sopivasti sitten makkaran lämmettyä. Me otimme ratsuiltamme satulat pois ja kuolaimet pois suusta (Jee! Ihanat matkaratsastussuitset! Jee!) ja kiinnitimme pollet pariin koivuun. Hevoset saivat ansaittua huomiota, Faxillakin oli niin sievä letitys otsahiuksissa! Mies kahden lapsensa kanssa juttelivat hevosista ja vanhemmat rouvashenkilöt olivat kovasti innoissaan. Toinen halusi kuvia hevosista ja otin hänen kännykällään muutaman kuvan, hänen oli polvensa takia hankala liikkua.
Annoimme ensin hevosille ruokaa ja laitoimme sitten omat makkaramme tulelle. Hienoa kun on tällaisia paikkoja, puut valmiina ja kaikki! Hyvä katos, ei haittaisi isompi sadekaan. Juttelimme rouvien kanssa hevosista, toinen oli nuorempana ratsastanut jonkin verran ja hänellä oli juttua kerrottavana. Oli tosi mukavaa! Hän kysyi että onko noi hevoset aina noin rauhallisia. Mua nauratti, kyllä ne on, ne on islanninhevosia! Levittelimme samalla eväitämme ja katselin sivusilmällä Minnan ruoka-arsenaalia, sehän oli varautunut ihan pitkää viikonloppua varten! ;-)
Isä lapsineen lähti ensin ja sitten myös rouvat jatkoivat matkaa. Siinä samassa hevosten päät nousivat ylös, kuka tulee! Krona sipsutti paikalle Heidi selässään ja ainakin Mörri oli onsku-possu, ihana Krona! Kroonuskakin sai porkkanaa ja pojat annokset lisää. Me ihmisetkin aloitimme syömisen, sain lainaksi haarukan Minnalta salaattiani varten. Mä olin unohtanut mun Sporkin kotiin ja mietin jo että joutuu veistämään jotain lusikan tapaista kaalisalaattia varten. Isin aikoinaan ostama linkkari mulla kyllä oli mukana, se on ihan loistovehje. Ihan hurjan terävä veitsi leikkasi makkaran sitkeän kuoren kertavedolla katki. Ruoka maistui kaikille ja sitä riitti. Saimme jopa pienet lasilliset vaaleanpunaista skumppaa Minnalta, Juhannuksen kunniaksi! Oli sen verran hyvää, että pistin merkin mieleeni. Sitäpaitsi pullo oli sopivan pieni, ei mikään hehtopullo, mitä joutuu kittaamaan viikkotolkulla. Tuosta pullosta riitti juuri sopivasti meille kolmelle ruuan kanssa maistiaiset.
 |
| Rento ratsu, masu täynnä porkkanoita, nukuttaa... |
Pikkuhiljaa pakkailimme tavaroita kasaan ja varustimme hevosemme. Kiipesin jakkaralta Mörrin selkään ja lähdimme Kronan vetämänä takaisin laitumia kohti. Bussien takia Krona siirrettiin taakse Faxin luokse turvaan, jolloin hetken hämmästeltyään Mörri meni sivuun ja päästi Faxin tulilinjalle. Reilu kaveri! Mörri siis jäi viimeiseksi, mutta ei se meitä haitannut. Me otimme salaa tasaisella nopeampia kiinni ravilla ja Mörri mennä porskutti myös kun muutkin meni nopeampaa.
Laitumelle päästiin reippaasti ja nautin täysillä menosta. Mörriä ei tarvinnut hoputtaa, se meni korvat rentoina ja päristeli mennessään. Mä kokeilen sillä uusia asioita, siis ainakin mulle uusia juttuja, kuten sitä ravia pitkillä ohjilla sellaisissa paikoissa missä tiedän sen menevän VAIN ravia. Kaikki se polle ottaa tyynesti vastaan, "Ai tällainen juttu tällä kertaa". Ja tyytyväisenä se tämänkin reissun jälkeen lähti tyhjenneeltä ruokakipoltaan piehtaroimaan, on tämä mukavaa hevosen elämää!
Mietimme matkalla, että mikään ei voi olla parempaa kuin juhannus, hevonen, eväsretki ja upea poutapilvinen suomalainen maalaismaisema, suorastaan idyllistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti