Lähdin lauantaina töiden jälkeen ajelemaan laitsalle, Annika tulisi samoihin aikoihin Mörryköimään. Siinä samalla lastaisimme hieman Mörrin tavaroita, hevoset kun siirrettäisiin seuraavana päivänä toiselle laitumelle. Ilma oli edelleen lämmin, mutta pahin kuumuus oli jo hellittänyt puoli kahdeksan aikaan illalla. Ajoin auton laitumelle ja uutta rehun säilytysastiaa heilutellen suuntasin ruokakaapille.
Jo siellä oli vastaanottokomitea valmiina "auttamaan" kaapin tyhjennyksessä! Heiluttelin säilytysastiaa ja sain hevosia pois, mutta Keke osoittautui varsin ahneeksi. Ei olisi millään halunnut kaapilta pois, joten pompautin säilytysastiaa (kannellinen sanko) herran ahteriin. Kappas, noin en olekaan nähnyt hevosen liikkuvan kuin sitten Apassionatassa viimeeksi, Kekehän esitteli kunnon piaffet mulle! Sitten se ponkaisi kauemmaksi, mutta tuli hetken kuluttua takaisin. Parin pompautuksen jälkeen se ei ollut moksiskaan sangosta, vaan piti ottaa piiska käteen. Viuhutin piiskaa ja sain sillä Keklun pysymään poissa.
Sillä välin Annika oli jo saanut Mörriä laitettua ratsastuskuntoon ja mä aloin miettimään ratkaisua tilanhahtauteen uudella laitumella. Siirsin mysliä uuteen sankoon ja tuumasin, että pienempään säilytyslaatikkoon mahtuisi varmaan isommasta vanha rehusäkki. Isomman ottaisin mukaan ja sulloisin sinne kypärän, ratsastusvyön ja muuta tarpellista, kivennäisetkin mahtuisivat sinne. Kiikutin tavaroita autoon ja loput jätin sitten lukkojen taakse vanhalle laitumelle. Ruoka-astia jäisi vielä vanhalle puolelle, kun Mörrin ruoka oli laitettu siihen valmiiksi.
Annika talutti Mörriä portille mun ajaessa perässä. Päätimme, että ajaisin uudelle laitsalle ja Annika tulisi Mörrin kanssa perässä. Näyttäisin sitten missä on Mörrin tavaroita. Mörri tuumaili ja mietti, että miksi se Täti on tuolla autossa ja ajelee kun kerta hänkin on tässä... Kummallista touhua!
Kannoin rehuastian uudella laitumella paikalleen ja tassuttelin takaisin autolle. Jäin odottamaan Annikaa ja Mörriä, jotka hetken kuluttua jo tulivatkin. Mörri oli pää pystyssä ja ihmetteli, miten Tätin auto on nyt täällä? Mitä nää ihmiset oikein tekee? Otin autosta vielä tavaralaatikon ja kannoin sen perille Annikan ja Mörrin seuratessa. Esittelin paikat samalla ja kun kerta Mörri niin nätisti seisoi katselemassa uteliaana ympärilleen, sai poika namin. Mörri oli aivan tohkeissaan kun huomasi saaneensa namipussin takaisin kiinni satulaan. Nyt sitten Annika antoi namin sieltä ja tyytyväisenä Mörriäinen rouskutti herkkupalaa.
Autoin Annikan satulaan ja Tätin johdolla kävelimme kohti porttia. Mörri näytti oikein pirtsakalta ja sen verran kävelin vierellä, että Mörri ja Annika pääsivät hyvin metsään. Välissä Mörriltä tuli märkä pusu käteen, piti vissiin varmistaa että se on oikeesti oma Täti ja/tai onko sillä namia ja ihan sama kuka siinä on...
Sunnuntaina sitten menin laitumelle ja täytin Mörrin pikiöljypullon. Jaana ja Oonakin saapuivat tonteille ja yhdessä aloimme siirtelemään ruokia, satuloita ja suitsia Jaanan autoon. Oona penslasi pollet ja sillä välin me veimme ensimmäisen lastin tavaroita uudelle laitumelle. Satulakaappi kaipasi suitsia varten lisää nauloja ja paukutimme koppi raikuen niitä sopiviin kohtiin. Me yksärit saimme hankalimmat satulapuut, Jaana otti ne hyvät keskimmäiset. Keskimmäisiin Jaana saisi kuitenkin pari satulaa päällekäin, mitä ei voi niihin takimmaisiin hankaliin laittaa. Suitset menivät tosi hyvin nauloihin ja lähdimme hakemaan seuraavaa lastia. Siinä kuormassa tuli Mörrinkin satula, harjapakki ja ruokavati, jotka asettelin paikoilleen.
Seuraavaksi oli vuorossa hevosten siirto. Otimme kiinni Svipan, Offarin, Eikan, Laikan ja Kokulin, ja tuumasimme että loput varmaan seuraa meitä. No Faxi seurasi Laikkaa (tykästymistäkö?) ja Prinsessa ilmeisesti muuten vaan uteliaana käveli mun vierellä. Mulla oli hieman hankala tilanne, kun Svipa veti riimunnaruansa eteen kuin vetohevonen, minä roikuin siinä narussa Prinsessa vierelläni ja toinen käsi venyi taakse, koska Offaria sai kiskoa kuin kivirekeä konsanaan. Ei se mitään, perille päästiin ja ihan kaikki kädet tallella.
Oona taisteli saadakseen sähkölangat auki, jolloin Laikka oli sitä mieltä että hän kyllä lähtee takaisin muiden luo. Faxi-herra oli innoissaan, mihin Laikka oli menossa? Laikka laitettiin kiinni puuhun ja otin jo valmiiksi Svipalta riimunnarun irti. Rouva oli innoissaan, uusi laidun! Päästimme heposet irti ja laukallahan ne lähti viilettämään. Jaana oli kuulemma lankoja tarkistaessaan kuullut laukkaavien hevosten lähestyvän kumun ja yrittänyt hihkua "Mä oon täällä, mä oon täällä!" etteivät pollet riemuissaan ihan päälle tulisi.
Mun ja Oonan ei auttanut muu kuin lähteä hakemaan uutta satsia, kun kerta eivät lähteneet johtajattaren mukaan. Mä otin Mörrin ja Keken ja Oona talutti Tvisseä ja Gussea. Krona tuli irrallaan meidän mukana. Mörri oli tohkeissaan Kronasta, se käveli niska kauniilla kaarella ja oikein tepasteli päristellen ja otti pitkiä upeita reippaita askeleita. Mörri poseerasi tosissaan, mutta Krona oli niin ihmeissään koko touhusta, ettei se kiinnittänyt mitään huomiota, kipitti vaan pää pystyssä harja hulmuten. Ei ihme, että Mörri on niin tykästynyt Kronaan, on se niin kaunis tamma!
Krona sitten juoksenteli sinne tänne ja joutui Keken toiselle puolelle, jolloin Mörri ei enää sitä nähnyt. Mörrin vauhti hiljeni ja pää laski, ihan kuin rantapallosta olisi laskettu ilmat pihalle. Mörrin askel hidastui ja se jäi jälkeen raahautuen perässä, aina välillä tarkistaen missä Krona meni. Uuden laitumen puolella tämä pieni lauma otti myös laukat, Mörrikin "pukitti" kun olihan Krona siellä vieressä! Hymyilin tosi leveästi, on se niin herttaista, Mörri tykkää Kronasta!
Kävelimme hevosten perässä satulakaapille, missä Mörrikin oli vetässyt jo uudet hajut selkänahkaansa. Tvisturkin piehtaroi autuaana, jipii, uusi laidun uudet kujeet! Katselimme hetken hevosia ja keräsimme sitten metsämansikoita, joita olikin monta kourallista. Mäkin keräsin niitä Jaanalle ja Oonalle, mä kun en itse mansikoista tykkää. Aika tyytyväisen näköisinä lauman jäsenet jäivät syömään heinää, välillä piti ottaa pikku spurttikin ihan vain silkasta elämän ilosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti