Nuuskamuikkus-Mörri oli ollut maanantaina Annikan kanssa lenkillä ja sama nuuskutus ja pää pystyssä-jumitus oli edelleen Mörrillä päällä. Annika jo soitti hädissään, että ei tää hevonen aiemmin ole tällainen ollut. Mä sanoin että juttelee ihan vaan normaalilla äänellä sille, ei mitenkään välttämättä edes "rauhoittavasti" vaan että kuin lukisi Hesaria. Siis ihan normaalilla äänellä. Mörrille tuntui riittävän jo sekin kun Annika puhui mulle puhelimeen, se rauhottui pikkuhiljaa ja pää alkoi laskeutumaan, eikä lehmätkään enää olleet ilmestyskirjan petoja. Annika oli sitten kertonut tyynesti Mörrille viikon kauppalistaa ja ties mitä muuta mielenkiintoista, jolloin Mörrin pää oli laskeutunut entisestään. Tää oli ihmisten normaalia käytöstä, ei siis vaaraa ympärillä! Hyvin se reissu oli sitten loppujen lopuksi mennyt, mutta alkumatka oli todella kankeaa.
Juttelin Jaanan kanssa tuosta Mörrin käytöksestä ja sanoin epäileväni sitä ilvestä. Niitä ei kuulemma ollut näkynyt, ja kun Mörri ei kuitenkaan peloissaan ollut, niin Jaana epäili sitä isoa ukko-metsoa syylliseksi. Sehän oli muutama vuosi takaperin aiheuttanut hämmennystä hevosjonossa, Tvisturkin oli pyyhältänyt kalkattavaa siipiniekkaa pakoon puolen jonon ohi ja ahtanut itsensä tasan tarkkaan lauman keskelle. Kamalia petoja nuo metsot, kantavat vielä kynsissään pienen hevosen ruuaksi poikasilleen! ;-)
Tiistaina Annika pääsi ryhmän mukaan ja sai kertakaikkisen uuden kuvan Mörristä. Ryhmässä Mörri on kerrassaan loistava, huoleton ja varma ja ihana ja hauska ja.. ja.. ja.. ! Oikeastaan se on sitä yksinkin, mutta ryhmässä meno tietenkin maittaa enemmän. Mua nauratti Annikan kuvaus Mörristä, että kun janotti, hän teki Anka-tätit ja laski ohjat huoletta käsistään ja pisti "Cruise controllin" päälle ja tyynesti hörppi vettä pullosta. Cruise control! Hih! No sen hevosen selässä vois huoletta vetää vaikka seitsemän lajin illallisen, niin tasainen ja luotettava se on! Joku vaan ojentamaan tarjottimelle seuraavan ruokalajin ja ei kun raviksi! ;-)
Nyt olikin sitten keskiviikkona mun vuoro lähteä ryhmän kanssa vaellukselle. Olimme ensin ajatelleet Minnan kanssa lähteä kaksistaan, mutta kun sattui sopiva ryhmä samoihin aikoihin, niin mukaan vain. Meillä oli kivan rauhallinen reissu, mä nautin ihan täysillä sopivan hitaasta menosta. Meillä oli parit aloittelijat mukana ja mäkin laitoin tyynesti cruise controllin päälle. Ohjat pollelle, se osaa kyllä! Harmitti vaan että olin laittanut satulan, olisin voinut mennä huovallakin.
Takaisin tullessa jalustimet olivat kyllä tarpeen, vikassa laukkamäessä Mörri patistamisestani huolimatta odotti ravilla pitkään että muut kaartoivat mäessä näkymättömiin. Kun Kolurin takamus katosi puun taakse, Mörri päästi kaasuhanat auki. Jupii! Harjasta kiinni ja hurjaan laukkaan suoralla, järkyttävän tiukka kaarre meni 45 asteen kulmassa ratsastajan polvi maata viistäen, valtava hyppy parin ison kiven yli kuin estetykki, monen metrin loikka pienen kuopan yli edelleen kiihdyttäen. HÖRH! kuului Mörriltä ja minä nauroin. Ihanaa!
Hihittelin vielä pitkään ja Mörri päristeli mun kanssa kilpaa. Jukra kun oli kivaa! Toi takaa-ajo on niin Mörrin juttu, se nauttii siitä aivan suunnattomasti. Siirtoratsastuksessakin se otti monessa kohtaa muita kiinni päästettyään ne ensin "piiloon" mutkan taakse. Pitäis vaan aina välillä muistaa hieman pidättää poikaa ennen laukkaa... ;-)
Laitumella pesin ratsuni ja annoin sille ison kasan ruokaa. Porkkanaa oli myös tarjolla, ja leipää! Katselin kun ruokailun jälkeen vielä pesusta märkä heposeni kiepautti itsensä piehtaroimaan ja nitkutti kaikki jalat ylhäällä selkänsä täyteen tomua. Jee... juuri kun olin saanut sen puhtaaksi... Vaan ihan hyvä tietää että hevonen on notkea, sen verran ässänä se siellä kiemurteli! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti