No niin, taas on sattunut ja tapahtunut. Tiistaina Annika oli lähdössä ihanalle iltaratsastukselle ja suuntasi edellispäivän ratsastuksen jäljiltä tohkeissaan laitumelle, mutta mitä hän näkikään! Krona oli mennyt langoista läpi ja tutkiskeli piilotettuja ruoka-astioita. Annika oli yrittänyt houkutella tammaa pois sieltä, oli kuulema ollut janoisen näköinen, mutta ei ollut tullut vedellä eikä porkkanalla houkuttelemalla pois. Annika oli päättänyt hakea riimun, kun otsatukasta pyytämällä itsenäistä typykkää ei saanut pois. hetken kuluttua kuului takaata "RÄKS" ja Annika kääntyi katsomaan. Vai niin, siellä oli Krona pistänyt kavionsa MUN tavaralaatikon kannesta läpi! Annika oli karjaissut Kronalle, joka oli säikähtänyt kiukkuista ihmistä ja lähtenyt lipettiin. Hetken kuluttua se oli ilmestynyt lankojen oikealla puolella, mistä se oli sinne päässyt?!?
Annika pelasti mitä pelastettavissa oli, onneksi mun kypärä oli siellä laatikossa ollut makuualustasta tehdyn satulalärpäkkeen alla suojassa. Ja onneksi laatikon kansi oli mennyt ihan säpäleiksi, ettei se juuttunut tuon höpsön tamman jalkaan.
Siirrettyään mun tavaroita kaapin suojaan ja laitettuaan loput nurin käännetyn laatikon alle, Annika alkoi valmistamaan Mörriä ratsastukseen. Hetken kuluttua mulla soi töissä puhelin ja Annika soittaa pienessä paniikissa, Mörrin kavio oli halki! Mullekin iski paniikki, mitä oli tapahtunut ja miten se oli halki? Onneksi Annikalla oli kännykässä kamera ja hän otti mulle heti pari kuvaa ja lupasi laittaa ne mulle sähköpostiin. Siinä vaan kesti aikaa ja mulla kävi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot päässä ja siinä välissä piti palvella asiakkaitakin. Kävin pariin otteeseen tarkistamassa sähköpostin ja odottelin ihan hermona kuvia.
Sain viimein kaksi kuvaa ja eka sivusta otettu oli sen verran epäselvä, etten saanut siitä ihan selvää. Toisen kuvan saatuani pääsi jo helpotuksen huokaus, ei tää niin paha ollutkaan kuin mitä olin pienessä päässäni saanut kehitettyä. Annika ei välttämättä ihan niin paljoa tiedä kavioista, noita kirjoja lukemalla ja vuolijalta kyselemällä olen oppinut hieman rakenteesta ja muusta. Toinen kuva oli otettu alhaalta päin ja siinä näkyi repsottava reuna selkeästi. Siinä näkyi myös, ettei repeämä mennyt valkoviivaan asti. Oukkei, tuolla kaviolla poika selviää kyllä seuraavaan aamuun ja Tätin viilailuun asti. Vuolija olisi kuitenkin tulossa seuraavana päivänä, joten ei pahaa hätätilannetta.
Aamulla lähdin aikasin katsomaan polleni jalkaa, viila mulla olikin jo valmiina harjapakissa. Harmittelin, ettei sattunut olemaan koko taloudessa tarpeeksi isoa kärkipihtiä, kellosepän työkaluilla kun ei kovastikaan tee mitään heposen kaviolle. Aivan ensimmäiseksi menin kyllä tarkistamaan aidasta sen kohdan mistä oletin Kronan menneen langoista läpi. Löytyihän se, mutta kuten olin ajatellutkin, langat olivat ehjiä. Viime kesältä mulla oli mielessä karannut Krona ja ehjät langat, joten huomasin kyllä sen kohdan mistä typykkä oli mennyt lankojen ali. Ovela tamma meni siitä mistä aita oli korkein!
Sen selvitettyäni menin satulakaapille ja hain sieltä Mörrille riimun. Kävin myös hakemassa tavarat piilosta ennenkuin lähdin hakemaan hevostani. Mörri nuokkui muiden seurassa, mutta uteliaan innokkaana lähti mukaan satulakaapille. Mitähän se vaistosi minusta? Käynti ainakin oli tasaista, eikä Mörri varonut jalkaansa millään lailla. Laitoin Mörrin puuhun kiinni ja kaivoin harjapakista kaviokoukkua, -harjaa ja -viilaa. Sitten sain poistaa riimunnarun Mörrin toisesta etujalasta, kun se hupukka oli ehtinyt astua narun yli. Toivottavasti se ei ota oppia Kronalta, joka on aina pulassa etujalkojensa kanssa, siis kiinni naruissa ja ruokakipoissa ja ties missä.
Katselin ensin ulkoa päin vasenta etukaviota ja nostin sen sitten ilmaan. Joo, ei tää ihan mahdoton juttu ole, tästä selvitään kyllä. Putsasin kavion ja Mörri antoi tehdä sen kiltisti, kavioon ei siis sattunut. Harmittelin puuttuvaa kärkipihtiä, mutta hanskat käsissä viilasin terävää reunaa hieman pyöreämmäksi. Mörri seisoi kaikessa rauhassa, nuuskaisi välillä mun jalkaa ja roikotti sitten päätänsä rentona. Saatuani repsottavan kohdan hieman paremmaksi, tarkistin ja viilasin myös muut kaviot. Mörri varasi painoaan ihan hyvin rikkinäiselle kaviolle ottaessani toisen etujalan käsittelyyn ja tuhisi vain. Ei siis haitannut painon varauskaan sille jalalle, hyvä juttu!
Katsoin tarkasti ehjän etukavion rakennetta. Se oli hieman "luisu" ja hoksasin mistä oli kyse. Ellei vuolija pian tule, myös siinä kaviossa olisi samanlainen lohkeama. Itse en uskalla mennä enempiä viilailemaan, vaikka periaatteen ymmärränkin. Kummassakin etukaviossa kavion alaosa oli viime vuotista "kenkäkaviota" eli heikompaa kuin kengättömänä kasvanut paksumpi yläosa. Ohuempaan ja heikompaan alaosaan tuli siis pingoitusta ja vääntöä, joten murtuma oli odotettavissa. Vuolijan ohjeen mukaan olen tasoittanut reunat viilalla vuolujen välillä, mutta tähän se ei auttanut.
Mörri ei ollut moksiskaan koko jutusta ja päätin antaa pojalle ruokaa, kun kerta toinen oli niin raukkaparka. Lykkäsin Mörrin metalliseen (Kronan jäljiltä varsin lommoiseen) ruoka-astiaan mysliä, valkosipulia, kivennäistä ja omenaa. Mörri oli tyytyväinen, näin vähästä sai taas herkkua! Otin samalla riimun siltä pois päästä, saa lähteä sitten kun siltä tuntuu. Järjestelin samalla tavaroitani ja mietin että miten ihmeessä tää tavarapaljous saadaan mahtumaan ja minne. Mörri veteli viimesiä myslejä kipostaan kun tulin siihen tulokseen että ruuat on pidettävä mukana ja harjat pitää laittaa kassiin ja satulakaappiin satulan viereen. Harjapakki täytyy viedä pois, samaten ruokalaari.
Mörrin ruoka-astian ja pesuvadin laitoin satulakaapin katolle niin ylös kuin ylsin, etteivät isommat ja uteliaimmat (lue= Keke) pysty niitä kiskomaan alas. Samalla annoin herkkupaloja Mörrille joka kerta kun se tuli luokse. Roudasin ylimääräiset tavarat auton takakonttiin ja vedet tarkistettuani lähdin laitumelta. Kotona mies mietti että nyt se hevonen sitten lihoo. Mä ihmettelin että kuinka niin. No kun sie kuitenkin annat sille herkkuja kun se on niin raukkaparka eikä sillä pysty ratsastamaan. Mulla väkisinkin pääsi nauru, hyvin se mut tuntee!
Tänään oli sitten mun vuoro penslata pollet ja samalla oli tarkoituksena tarkistaa Mörrin kavio. Vein mukanani laitsalle kangaskassin harjoja ja muita tarvikkeita varten, sekä pienemmän ruokaämpärin autossa pidettäväksi. Laitumella hain ensin Kolurin riimunnarun kanssa satulakaapille penslattavaksi. Houkuttimena oli leipä, kuinkas muuten. Kokuli seurasi NIIN kiltisti mua, että palkitsin sen kaapin luona leivällä. Sitten laitoin hanskat käsiin ja Kolurin ilmeen muuttuessa epäluuloiseksi, otin esiin pikiöljypurkin. Juttelin Kolurille ja kehuin poikaa, kuinka hieno heppa se on ja ei oteta sutia ollenkaan tähän hommaan. Kolur tuumasi hetken ja antoi sitten koskea hanskakädellä etujalkojen väliin. Pikiöljyisellä hanskalla levitin öljyä tarvittaviin kohtiin ja rapsuttelin samalla. Kolur seisoi kiltisti paikoillaan ja antoi mun tehdä työni. Palkinnoksi herra sai lisää leipää, josta hän kiitti hörhöttämällä.
Pikiöljypurkin kanssa lähdin penslaamaan muutkin pollurat ja varmuudeksi mulla oli riimunnaru mukana. Yksikään hevosista ei lähtenyt karkuun, jopa Svipukka antoi laittaa pikiöljyä niskaansa! Keklukaan ei väistellyt, taisivat kaikki olla hieman nukuksissa. Öljyämisen jälkeen vein purkin ja hanskat takaisin kaappiin ja otin tilalle leipäpussin. Lähdin kävelemään takaisin hevosten luokse ja hihkuin Svipalle. Svipa näykki ruohoa, turha huudella siellä... Sitten hihkuin lisää, "Sviipaa, namiaaa!", jolloin puolet laumasta nostivat päätänsä, namia? Meillekö? Namia? Höristen Svipukka tuli luokse ja palkitsin johtajattaren leivällä. Kaikki muutkin saivat leivän, Mörrille olin varannut vitamiinileivän erikseen. Sen kanssa tosin kävi hassusti, Mörri nimittäin yritti kääntää isoa leipäpalaa suussaan ja vahingossa tipautti sen nurmelle. Ennenkuin Mörri ehti sen noukkia takaisin suuhunsa, Faxi oli vetässyt leivän kitusiinsa. Mua nauratti, sinne meni vitamiinit väärään kurkkuun! Mörri sai sitten toisen leivän, raukkaparka... ;-)
Ja Mörrin kavio oli samassa kunnossa kuin eilenkin, eli ei ollut revennyt sen enempää. Vuolija tosin pääsee vasta maanantaina, mutta eiköhän tuo mun sitkeä ja hyväntuulinen palleroinen sinne asti kestä, aloitti lomansa hieman aiemmin! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti