On taas työkiireiden takia jäänyt blogin kirjoittelu vähemmälle, mutta Mörri voi vallan mainiosti, on viettänyt pari viikkoa lomaa laitumella. Olen käynyt viilailemassa rikkinäistä kaviota ja se näytti mun mielestä sellaiselta että voisi vaikka ratsastaa. En tosin lähtenyt liikkeelle, kun en kerta ihan varma ollut, joten Mörriäinen sai hieman lomaa. Erittäin kiltisti se on antanut mun hoitaa kaviota eikä ole mitenkään pistänyt hanttiin kun talutan sitä satulakaapille, joten olin varma ettei jalkaan kuitenkaan sattunut.
Eilen viimein vuolija saatiin paikalle ja aloitimme junnujen vuolun. Ensimmäisenä oli vuorossa Vaavi, jolla oli uusi ihottumaloimi päällä. Se sopikin poitsulle hienosti ja Vaavi näytti viihtyvän siinä hyvin. Kurkistin otsalta roikkuvien hapsujen alle Vaavin silmää ja sanoin "Kukkuu!" Nuori hevonen katseli mua takaisin ja mietti että mitähän toi Täti meinaa... Heidi piti Vaavia kiinni kun vuolija hoiti kaviot ja se sujuikin kerrassaan loistavasti.
Sitten oli vuorossa Tirriäinen, joka ei ollutkaan enää yhtään helppoa. Varsa kiemurteli ja siirtyili ja panikoi ja sätki ja potki ja ties mitä muuta. Annoimme Tirrin rauhottua ja sillä välin Brynjan etukaviot saivat vuolun. Se menikin mallikkaasti, tosin takajaloissa homma meni taas tanssimiseksi. Ei saatu takajalkoja kuin katsottua, tosin ne olivat sen verran hyvässä kunnossa ettei vuolu mikään välttämättömyys edes ollut.
Tirri jatkoi riekkumista ja oli kertakaikkisen mahdoton pideltävä, hyvä ettei katkaissut mun kättä kun kiersi niin vinhaan puuta. Sitten satui tapaturma, Tirri astui etukavion takareunalla suoraan mun vasemman jalan päälle. Mä näin tähtiä, sattui niin p.....! Siinä pääsi ärräpäitä oikein urakalla ja olin kumarassa asennossa yrittäen saada silmiin näkökykyä takaisin. Hetken aikaa mietin että kumpikyntinen pottuvarvas se olikaan, mulla nimittäin toisessa varpaassa on epämuodostunut kynsi jo ennestään. Kipristelin toisen jalan varpaita kumpparin sisällä ja huomasin että no Tirrihän oli astunut sen huonon varpaan päälle, sen takia se tietysti sattuikin niin pahasti. Mulla oli kumpparien sisällä villasukka ja ratsastussukka, mutta en uskaltanut edes ottaa saapasta pois. Antaa olla siihen asti kunnes kotia pääsee. Ja pian se varvas oli turtana moisesta kohtelusta.
Päätimme jättää Tirrin jalat vuolematta, sen mitä niitä katsoimme, olivat kuluneet tasaisesti eikä odotus seuraavaan kertaan haittaisi. Ajoimme peräkanaa aikuisten laitumelle ja kasasin vuolijalle eväät esille. Mä olin tehnyt eväsleipiä ja teetä, mukana oli myös kananmunia, omenaa, rahkapullaa ja donitsia. Ja jääteetä. Hain Mörrin ja Prinsessan ensimmäiseksi vuoluun ja kumpikin katsoi varsin syyttävästi meitä ihmisiä kun me pupelsimme eväitä.
Vuolija ryhtyi töihin Mörrin halkinaisen kavion kanssa ja kyselin kavion kunnosta ja esitin oman näkemykseni. En ollut ollenkaan hakoteillä mielipiteeni kanssa ja tuli hyvä mieli kun olin tiennyt oikein. Mörrin kaviosta tosin vasta viilauksen jälkeen huomasi, että siellä oli ollut jokin paise siellä huonossa kaviossa, joka oli parantunut kyllä hyvin, mutta jättänyt sen kohdan heikommaksi. Siitä kohdasta se oli sitten lohjennut. Ilmeisesti Mörri oli varonut kuitenkin jalkaansa, koska ulkoreuna kavionpohjasta oli mennyt kivikovaksi. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan aristanut jalkaansa tai kiskonut kinttua pois, vaikken sitä ensalkuun ihan varmoin ottein käsitellytkään. Saattaa olla, että kumpuilevalla laitumella kävellessään joissain asennoissa kavio on tuntunut ikävältä ja siksi se on ollut varovaisempi. Mörri oli utelias vuolijan suhteen, nuuski ja tutki ja nuuski jopa omaa ylös nostettua jalkaansa! Hyvin taipuu tämä polle!
Muut kaviot olivat hyvässä kunnossa, toinen etukavio on myös altis lohkeilemaan kuten olin arvellutkin. Mörrin etujalkojen sisäreuna on ruununrajasta ahdas, mikä saattaapi aiheuttaa lohkeamia. Täytyy vaan olla huolellinen niiden kanssa ja viilata kaikki särmät pois, ei siinä sen kummempaa. Ja takajaloista varvas kasvaa hieman liikaa, se täytyy kanssa viilailla lyhyemmäksi niin, että kavio on joka puolelta yhtä paksu. Nyt mulla alkaa jo olla tuota varmuutta valtavan kavioviilan kanssa, joten pidän Pörriäisen tassukoita tarkasti silmällä.
Vuolijan siirtyessä Prinsessan kavioihin päästin omani irti puusta. Salaa muilta vein sen hieman kauemmaksi ja annoin omenan, hih! Svipa nimittäin oli haahuillut lähemmäksi namipalan toivossa ja Offarikin notkui liepeillä. Lykkäsin kummallekin vesiämpärin nenän alle, tässä teille! Kummallekin vesi kyllä kelpasi paremman puutteessa. Sitten kävin hakemassa Gusturin vuolujonoon ja saimme seuraa Tvisturista, pitäähän nyt kaverille pitää seuraa! Tvisturia sai tosin häätää mun auton kimpusta pois, se oli äärettömän kiinnostunut etulampuista ja maalipinnasta. Sillä oli hieman nolo ilme kun karjaisin "TVISTUR POIS!" kun toisella kieli oli varmaan 20 sentin matkalta kiinni konepellin maalissa. Hetken aikaa paikoilleen jähmettyneenä kieli edelleen pellissä se mietti, muisti sitten vetää kielen takaisin suuhunsa ja astui rauhallisen närkästyneenä muutaman askeleen kauemmaksi.
Ja toiselta puolelta Laikka-neito uskollisen vahtikoiransa Faxin kanssa yritti päästä eväille. Niitä ajettiin sitten käsiä läiskyttäen pois, ei tosin liian pitkälle koska Faxin vuoro tulla vuoluun olisi Gussen jälkeen. Prinsessan vuolu meni hyvin, samaten Gustur-herra oli varsin rauhallinen vuoltava. Faxin vuolu oli myös rauhallinen, kiltisti polle seisoi ja antoi hoitaa kavionsa kuntoon.
Vuolijan lähdettyä mä penslasin pollet ja linkutin sitten takaisin autolle. Nyt tuli sitten totuuden hetki, piti ottaa saappaat pois ja laittaa kevyet kesäkengät jalkaan. Saapas lähti hyvin, mutta villasukassa oli jo hieman ylimääräistä väriä. Uugh... Otin senkin pois, mutten uskaltanut ottaa ratsastussukkaa, jätin sen suojaksi. Linttasin kesäkengistä kantapään kengän sisälle ja varovasti upotin jalkaterän kenkään. Sattui. Onneksi on automaattivaihteet ja ajo sujui oikealla jalalla aivan normaalisti. Kipeään varpaaseen alkoi tulla painetta ja särkyä ja matkalla soitin ensin miehelleni ("Sori, saat tulla julkisilla kotiin töistä!"), sitten äitille ("Sattui vahinko, mut ei hätää!") ja sitten pomolle ("Tota kävi vähän hassusti, mut pääseeks Vantaan Lääkärikeskukseen ihan noin vaan?").
Mä ajoin suoraan tutulle lääkäriasemalle, koska meidän oma terveyskeskus oli kiinni, samaten naapuri-terkkari ja olis pitäny mennä jonnekin Haagaan. Ja oikeesti, jyskytys varpaassa oli jo sitä mallia että julkisiin en lähde jonottamaan. Linkutin vastaanotolle, missä hoitaja toi heti kylmäkääreen jalkaterän päälle. Kysyi vielä että onko siinä ollut mitään viileää päällä. No ei ollut kun piti hoitaa ensin hevoset kuntoon, vasta tuossa matkalla alkoi jomottaa. Pääsin heti lääkärin vastaanotolle ja hän tarkisti ettei varvas ollut murtunut. Sen jo tiesinkin, enhän mä olisi pystynyt kävelemään jos siellä olisi murtuma ollut. Kynsi oli osittain irronnut ja lääkäri sanoi että se kannattaa ottaa kokonaan pois.
Pyysin kunnolla puudutusainetta ja se helpottikin hieman. Ensin se ei meinannut tehota, ja kirosin kuin merimies kun lääkäri vain koskikin varpaaseen. Mulla oli selkä kaarella kun sattui niin vietävästi, yritin kuitenkin hillitä itseäni. Hieman hävettää se mun kielenkäyttö, mutta kun sattui! Viimein lääkäri sai nyppästyä kynnen pois ja katseli sitä kiinnostuneena. "Haluatko nähdä?" hän kysyi ja mä halusin kyllä, sehän oli se muutenkin paksumpi huono kynsi. "Tämähän on kuin minikavio!" sanoi lääkäri ja mua alkoi jo naurattaa, niin tosiaan olikin! Kerroin että olin jo suunnitellut muutenkin sen poistoa, en tosin ihan näin kivuliaalla tavalla.
Hoitaja alkoi paketoida varvasta ja miten voi olla että sattuu vaikka oli puudutus! Mä luulen, että luu oli saanut kanssa kunnon tällin siinä rytäkässä ja se siellä särki, vaikka ehjä olikin. Tuppo varpaassa lähdin maksamaan kassalle, 122,80€ kiitos. Toivottavasti saan edes osan vakuutuksesta takaisin! Hyvä että on kesä, olisi ollut inhottavaa linkuttaa autolle parkkipaikan läpi sininen suojamuovi muuten paljaassa jalassa, nytkin tuntui vilpoiselta olo.
Tänään sain ottaa tupon pois ja teinkin sen tuossa äsken. Etovaa puuhaa, voin sanoa. Kynnen paikalla on monttu, mutta ei se ihan järkyttävän kipeä kuitenkaan ole. Pitäis vissiin ostaa myös kesäksi ratsastuskengät turvakärjellä, talvipopothan mulla jo on. Hmm, taidan mennä heppatarvikeliikkeiden nettisivuja selailemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti