Sunnuntain kävelyretki

Olin ajoissa tallilla ja päätin heti ensimmäiseksi harjata Mörrin tarhassa. Turha sitä karvamäärää on tallin edustalle tuoda! Mörri ei pistänyt pahaksensa, söi vain kaikessa rauhassa heiniänsä. Mörrin ryntäistä lähti hurja määrä karvaa, ja ympärillä pölysi. Jos mä en tästä kuulkaa saa astmakohtausta, niin en sitten mistään. Keke kävi uteliaana kurkkaamassa Mörrin pölisevää karvapilveä, mutta päätti varmuudeksi mennä kauemmaksi. Ettei vaan täti ala häntäkin tuolla tavalla pöllytellä!

Harjattuani AIKA pitkään pörröistä polleani, laitoin sille viimein riimun päähän ja vein kohti porttia. Svipa väisti meitä nätisti, mutta yritti kyllä portista ulos. Tekikö senkin mieli mukaan lenkille? Tallilla tarkistin kaviot ja laitoin lampaankarvan selkään. Oikeesti, se on pakko putsata Mörrin karvasta, teen sen kun ollaan tultu takaisin ja Mörri syö eväitään.

Lähdin taluttamaan ratsuani kohti Hakjärveä, mielessä oli käydä katsomassa tien kunto. Toivottavasti ainakin suurin osa jäästä olisi jo sulanut. Mörri tuli perässä nätisti, mutta pysähtyi juomaan mutalikon kohdalle sulaneeseen lammikkoon. Vesi maistui, montakohan litraa herra lurpsi kitusiinsa? Viimein jatkoimme matkaa ja nautin täysin siemauksin auringon lämmittävästä paisteesta. Taisi vain olla liikaa päällä, olen näköjään edelleen talviasetuksella.

Kävelimme reippaasti uteliaan koiran ohi, jonka omistajat iloisesti meitä tervehtivät. Koirakin oli utelias ja tosi kaunis paimenkoira! Jatkoimme matkaa mun jalkaa jumpaten ja tulimme risteykseen. Mörri oli sitä mieltä, että tästä voidaan jo kääntyä vasemmalle, eli tallille. Mä olin toista mieltä, joten lähdimme oikealle ylämäkeen. Aina välillä Mörri kokeili, että antaisiko täti periksi, mutta ei täti antanut. Menimme sitkeästi ihan sinne asti mihin täti halusi! Mökkitie oli ihan hyvässä kunnossa ja se pahin mäki oli melkein sula. Ainoa moite oli se, että alhaalla oli kaksi routakuoppaa, eli siitä ei sitten laukata takaisin päin.

Hetken kuluttua Mörri pärskähti ja pysähtyi, se pelästyi! Mua alkoi huvittamaan, mitä se poika ihmisiä pelkää! Vastaan tuli vanhempi pariskunta ja heitä nauratti. Mä tuumasin että Mörri oli varmaan ollut unessa kun se noin hätkähti, ihmisiä! Hi-hii!

Kävelimme melkein tien päähän, josta löytyi loistava paikka nousta selkään. Mörri mietti että pääseekös se täti sinne selkään vai ei, kun kihnutin ahteriani paikoilleen. Nää selkäännousut on tätin kanssa aina mielenkiintoisia! ;-) Lähdimme namin jälkeen kävelemään takaisin kotia kohti, mutta ei Mörrillä siihenkään suuntaan kiire ollut. Otetaan kaikessa rauhassa koko homma ja nautitaan!

Välillä otin ihan pieniä pätkiä ravia ja laukkamäkeen Mörri innostui ottamaan kymmenen metrin laukankin. Vauhti tyssäsi sopivasti ennen niitä routakuoppia, sitäpaitsi olimme toisessa reunassa. Päästyämme mökkitieltä otimme taas hieman ravia ja katselimme hetkeä myöhemmin haukkuvia susikoiria. Ne eivät meitä haitanneet, menimme rauhallisesti ohi.

Hetken oli taas johtajuudesta kiistaa, kun Mörri olisi halunnut kääntyä vasemmalle ja minä mennä suoraan. Yritin ohjata oikealle, mutta Mörri veti sivuttain vasemmalle ja käänsi vaan päätään sinne oikealle. Sitten se melkein peruutti vasemmalle menevälle tielle, tää oli ihan uutta! :D Tein sitten vasemman kautta voltin ja ohjasin itsepäisen palleroni sitkeästi alamäkeen, tänne täti tosiaan haluaa. Parin metrin jälkeen meno taas maistui ja Mörri meni nätisti oikeaan reunaan kuten kuuluukin.

Ennen tien ylitystä pyysin seis ja Mörri totteli täydellisesti. Kurkin tuleeko mutkan takaa autoja ja kun ei tullut, menimme reippaasti yli. Pyörätielle päästyämme otimme hieman ravia ja ennen seuraavaa suojatietä otin uudestaan pysähdyksen. Taas kurkimme autojen varalta ja menimme vasta sitten yli. Vastapäätä tarhoja olevan talon pihalla mies pieni polttopuita moottorisahalla, jota Mörri uteliaana kuunteli. Kerroin mitä siellä tehdään, eikä Mörri pahasta äänestä ollut kovinkaan huolestunut. Seurasi vain mitä siellä häärätään.

Juuri ennen polkua tulin alas selästä ja patistin Mörrin yksin polulle. Ihan uteliaisuuttani tein sen, miten se menee siitä yksi ilman edellä kulkevaa hevosta tai ihmistä. Hitaammin se meni tänään kuin perjantaina, se sovitti menonsa mun nopeuden mukaan eikä kiirehtinyt ollenkaan. Varsatarhan katoksen kohdalla sanoin Mörrille, että "Auton luona on sitten namia, pysähdytään siellä!" Mörri kuuliaisesti pysähtyi odottelemaan polun päähän ja menin ohi klikaten keskuslukituksen auki. Mörri oli kohteliaan uteliaana odottamassa rapinaa, joo hän seuraa kyllä mihin vain kunhan saa namia!

Kävelimme peräkanaa tallille ja laitoin Mörrin tolppaan kiinni. Pookkanaa sai poika heti ensimmäiseksi, nam nam! Sitten laitoin oikeat eväät, rehua, leipää, pookkanaa ja omppu, päälle hieman valkosipulia. Silmät puoliummessa Mörri nautti eväänsä.

Sillä välin mä otin lampaankarvan ja kovemman Mörrin harjan ja aloin putsaamaan alustaa. Harjaamista riitti, mutta yllättävän helposti karvat irtosivat lampaankarvasta. Mörrin karvat ovat ilmeisesti sen verran suoria ja jäykkiä, että ne lähtee harjaamalla pois. Kyllä siinä sai tehdä töitä, mutta helpommalla pääsin kuin mitä luulin. Hyvä juttu, taas on ainakin hetken siistimpää! Pitäs vissiin ottaa mehiläisvaha mukaan ja vetästä suitset jossain vaiheessa notkeiksi, vaikka ihan hyvässä kunnossa ne nytkin on.

Pakkasin taskuun nameja ja vein Mörrin takaisin tarhaan. Jaoin namit kaikille heposille, myös sänkyyntarjoiluna! Kolur, Laikka ja Prinsessa nimittäin vetelivät päikkäreitä eivätkä viitsineet herkkupalan takia puuhiaan keskeyttää. Svipa hörhötti tuttuun tapaansa ja Kekekin liikutteli sieraimiaan, ääntä en tosin kuullut sen mataluuden takia. Vein varsalaitumen asukeille myös namit ja Tirriäinen vei tohkeissaan niistä kolme! Ahne poika! Sitten olikin mukava lähteä kotiin päin, oli aika hyvät fiilikset aurinkoisen ja lämpimän päivän jalkeen. :)