Lauantairavit

Saimme seuraksi Minnan ja Faxin, olimme sopineet reissusta jo eilen. Mulle tuli jo kotona mieleen, että pitäis varmaan käydä katsomassa ratsastuspolun tilanne ja varsinkin se "takaosa". Niinpä sitten päätimme lähteä tutkimaan toivoen ettei sadepilvet osu kohdille. Mörriä hoitaessa tuli kuuma, mutta päätin silti jättää fleecen takin alle, aina niitä saa availtua. Kaulaliinakin jäi kotiin, joten pelkällä t-paita ja takki-yhdistelmällä ei uskaltanut arvaamattomaan säähän.

Satulan kanssa lähdimme liikkeelle ja melko alussa jo tarkailin omaa tasapainoa ja symmetrisyyttä. Pikkuhiljaa vertasin koko kroppaa päästä varpaisiin, missä mua kohtasikin yllätys. Ei ole ihme, että Mörri vetää vasemmalle, jos mun oikea kinttu on ihan miten sattuu. Mä olen jo edellisissä teksteissä ihmetellyt että mun oikea jalka "valuu" ihan omia aikojaan laukassa ja ravissa, käynnissä me mennään ihan suoraan. Nyt vasta hoksasin mistä oli kyse, mutta miten mä saan uuden asennon jalalle iskostettua selkärankaan?

Mulla on näköjään tapana yrittää suojella tuota oikeaa polvea ja saatan pitää jopa käynnissä reittä hieman jännitettynä. Ettei vaan polvelle tule liikaa painoa! Silloin kantapää nousee ylös ja jalka on varpaisillaan jalustimessä, kun taas vasen on kantapää alhaalla ja pohje oikealla kohdalla. Oikea jalka lähtee sen takia ravissa ja laukassa liukumaan väärälle paikalle.

Ekassa ravissa kiinnitin huomiota jalan asentoon ja hyvänen aika kun se olikin vaikea pitää oikein! Mörri meni vallan mainiosti eteenpäin eikä halunnut toiseen reunaan, joten kyllä se kinttu siellä pysyi mukana. Mulle tuli hiki jo siinä! Otimme pikkupätkiä lisää ravia ja kiinnitin huomiota jalan asentoon. Välillä se reisi jännittyi varomaan polvea, kantapää nousi ylös ja Mörri kampesi vasuriin. Harjoitellaan, tuumasin, hyvä kuitenkin kun tiedostan missä vika.

Ratsastuspolun alussa ennen jyrkkää alamäkeä tulin selästä ja talutin Mörrin alas. Kiristin reiällä satulavyötä ja kiipesin takaisin selkään oikealta puolelta. Vaikka mun oikea polvi on kehno, niin siltä puolelta tuntuu paremmin pääsevän satulaan. Jyrkän ylämäen jälkeen otimme taas hieman nopeampaa askellajia ja taistelin oman jalkani kanssa. Mörri kuunteli että mitä ihmettä se täti siellä selässä puhisee, meni sitten vasemmassa reunassa ravia. Tämähän vaikeaksi menee...

Sitten alkoi sujua ravikin kun väkisin pidin jalkaa oikeassa asennossa ja annoin kannustin Mörriä kunnon raville. Reippaassa ravissa on helpompi mennä kuin hitaassa, Mörri ottaa sellaisia ison hevosen raviaskeleita kun mennään hitaasti.

Ratsastuspolun yläosa oli hyvässä kunnossa, mutta suo-osuus oli alussa hieman pehmeä. Siellä oli mutapohjaa myllättynä ja näytti siltä että isoilla hevosilla oli kierretty varsin pahoista paikoista. Plun vieressä oli kamalan syviä monttuja, joten kaviot olivat uponneet ihan kunnolla. Me sen sijaan menimme kiltisti polun kohdalta, siinä on kuitenkin kangas polun alla.

Faxi hieman katseli vinoon vesilätäköitä, mutta Mörri nuuski kerran pari ja lampsi sitten lammikosta yli. Aina kun oli mahdollista, otimme raville (Faxi töltille), mutta hidastimme lammikoihin. Paikoitellen oli vielä lunta polulla ja jäätäkin, joten lammikon pohja saattoi olla liukas. Ja tällä metsäisellä suolla olin tosi tyytyväinen etten jättänyt fleeceä tallille.

Eka virallinen laukkamäki meni ravatessa ja sen jälkeen käännyimme vasemmalle ylämäkeen. Vaikka alku oli pehmeää, kumpikin polle suorastaan hyökkäsi laukalle luvat saatuaan! Mörri päristeli, oli kiva pikku laukkamäki! Hieman etäämpänä Mörri meni ravia Faxin painellessa pienellä laukalla. Mörri hidasti jokaiseen lätäkköön ja pehmeämpään kohtaan automaatisesti ja olin kovin ylpeä ratsustani.

Teimme käännöksen hieman myöhemmin ja lähdimme laukalle takaisin päin. Pidin jalkaa niin hyvässä asennossa kuin vain pystyin ja Mörri mennä posotti kunnon laukalla. Sitten Faxi hidasti hetkeksi ja mekin siirryimme raville, jota tulimmekin sitten pidemmän pätkän välillä laukkaavan Faxin perässä.

Suopätkällä tulimme taas ravia ja se olikin oikein mallikasta. Tuntui että satula oli taas löystynyt hieman, mutta kun se kerran pysyy niin hyvin Mörrillä selässä, niin annoin olla. Ja mun omasta tasapainostahan se on kiinni. Nyt oli kuitenkin jalka oikeassa asennossa, joten nou hätä. Mörrin kaviot lipsahti käynnissä jäällä, mutta istuin vain kuin tatti satulassa.

Ja sillä löysällä satulalla lähdimme itseasiassa jyrkkään ylämäkeen laukalle. Kamalaa miten sitä ei ollenkaan ajatellut siellä vaaralliseksi touhuksi, mutta se satula ja lampaankarva pysyy oikeesti tosi hyvin Mörrin hieman notkoselässä. Ei se siellä liiku mihinkään kun sen kerran on sinne laittanut. Ja kun pitää ne kintut oikeassa paikassa, niin Mörri painaa laukalla intopiukeena jyrkkään mäkeen ja jaksaa ainakin puoliväliin asti! Hyvä Mörri!

Jatkoimme taas käyntiä ja ravia vuorotellen, kunnes tulimme kohtaan missä oli vasemmalle mutka. Faxi oli hieman kauempana, kun olin pidättänyt Mörriä. Olimme hyvässä ravissa ja kun lähestyimme mutkaa, otin harjasta kiinni ja annoin ohjaa. Mörri pörähti ja siirtyi laukalle, jipii! Siihen tuli kiva muutaman askeleen laukka! Ravista takaisin käyntiin ja meno hieman rauhottui.

Jo ennen pyörätietä olin miettinyt että oliko mun oikea jalustin ihan eri mittainen kuin vasen. Pyörätielle päästyämme tulin alas selästä ja tarkistin, ne olivat kyllä saman mittaiset. Nyt kun olin onnistunut pitämään jalan oikeassa asennossa, alkoi jalustinhihna tuntua liian pitkältä. Mutta vain se oikea. Kiipesin takaisin selkään ja katsoin satulaa, keskellä oli, minä olin keskellä suhteessa hevoseen ja satulaan, mutta se oikean jalan jalustin. Rentoutin taas jalkoja hetken ennenkuin lähdimme raville.

Yritin saada Mörriä töltille, mutta nyt olimme tosi itsepäisellä päällä. Mörri oli ravipäällä, me mitään tölttiä oteta, varsinkaan kun heitit sen pajun oksan menemään... Mulla sisuskalut pomppi kun istuin Mörrin kootussa ravissa ja yritin olla rentona. Oli pakko keventää, mutta seuraavalla pätkällä en päästä edes raville asti.

Ja näin tein. Faxi lähti menemään ja Mörri olisi halunnut perään. Otin heti lyhyemmät ohjat ja istuin niin persiilläni kuin vain pystyin. Pidätteitä pidätteitä pidätteitä PIDÄTTEITÄ KUUNTELE MÖRRI PIDÄTTEITÄ!!! Mörri vaihtoi töltin kautta raviin, töltin kautta raviin, töltin kautta raviin ja töltin kautta raviin. No just, ei se mitään, ainakin sieltä tuli aina se yksi askelsarja sitä tölttiä välillä, tietää kuitenkin mitä haetaan. Jupisin pojalle, että odotas vaan, Annika tulee toukokuun joka lauantai treenaa sun tölttiä, katotaan sitten miten peppu heiluu!

Loppukäynti tallille meni mainiosti ilman jalustimia ja tarhan vierellä Vaavi oli ottamassa meitä vastaan. Mörri lähti isolla ravilla tarhan vierustaa ja minä otin ohjista poikaa kiinni. Tässä kohtaa ei ravata, tää on käyntipätkä! Vaavi vaan oli niin tohkeissaan, se oli jo meidän lähtiessä tarhan reunalla hörisemässä meille. On se sievä pakkaus!

Valkosipulilla höystettyä rehua

Mörrin syödessä ruokaansa putsasin harjalaatikon. Hups, mites sinne oli niin kerääntynyt tuota Mörrin karvaa? Putsasin harjoja ja sukia samalla ja naureskelin mun mustalle pipolle, joka oli varapipona talvella. Se oli kaikkea muuta kuin pestyn näköinen, hyvä kun tekstistä ("TÄTIRATSASTAJA") sai selvää. Ai niin ja otin mukaan Mörrin valkosipulirasian, se täytyy täyttää herkulla! Hyvä kun tuli mieleen, menenkin heti lusikoimaan rouhetta ruunan rupsukalle!