Kesälaitumille!

Taas oli edessä päivä, jota sekä jännitän, pelkään ja odotan innolla. Moinen tunteiden sekamelska! Olin jo aiemmin miettinyt, että laitanko satulan vai pelkän lampaankarvan, kuolaimet vai kuolaimettomat. Olin kuitenkin päätynyt satulaan, koska talvelta oli muistissa hurja-Mörri joka veti laukassa niin kovaa että taju meinasi sumentua... Ja kuolaimet kanssa, koska mulla oli Mörrille uudet komeat matkaratsastussuitset! Ai että oli komia poika kun ne sille sovittelin tuossa viime perjantaina! Niissä on jujuna se, että kuolaimet on "riimussa" kiinni pikalukoilla, eli ne saa hyvin helposti pois ja päähän jää vain riimuosa. Kertakaikkisen loistavat puskapollelle!

Onneksi oli viileä aamu, kun ajoimme tallille. Hieman alkoi ripsotella vettä, mutta mulla oli kylmän kelin ratsastushousut, jotka pitävät vettä. (Edelleen kiitos, Annika!) Takkikin oli softshelliä, joten ei mulla kylmä ollut. Varustin ruohoahneen syöppöpolleni, laitoin paksua harjaa parille ponkkarille ja pian olikin sitten lähdön aika. Sallalla oli hieman ongelmia Prinsessan kanssa, joka selkeästi oli imenyt jännityksen ilmasta ja veuhtoi ja tölttäsi ympäri pihaa. Kuolaimettomat vaihtuivat siis kuolaimellisiin. Hetkeksi tamma rauhottui, mutta sitten alkoi uudestaan reuhtominen, ei jaksa enää odottaa! Ohjatkin piti vaihtaa kun Krona ärsytti ja Prinsessan toinen lukko hajosi ohjasta. Hetken kuluttua Prinsessalla oli satulakin selässä, eihän siellä muuten olisi kukaan pysynyt! Sitten olikin jo lähdön aika ja reipasta käyntiä kohti kesälaitumia.

Moni heppa jo arvaili retken tarkoitusta, Tvistur ainakin tietää mitä reput selässä tähän aikaan vuodesta tarkoittaa. Mörristä en tiedä mitä se tuumaili, mutta menossa oli reippautta kerrakseen. Siinä kohtaa kun käännyimme normireitiltä kohti kesälaitumia, päät nousivat ja korvat olivat höröllä, ihanko tosi, nytkö mennään!?! Jipii!!!

Mörri meni komeaa ravia ja kevensin minkä kerkesin. Siirryimme hetken kuluttua laukalle ja kun meno oli niin lennokasta, huomasin jalustinhihnojen olevan tälle reissulle liian pitkät. Ponketi ponketi Mörri meni laukkaa kuin innokas pentukoira! Siinä jäätiin hieman Tvisturista, joten Mörri päätti ottaa kiitolaukkaa samalla ponketi-ponketi-meiningillä! Sitten siirryttiin ponketiponketi gepardilaukkaan ja siinä alkoi jo hieman mietityttää. Mörrin selkä liikkui kuin kissapedolla ja laukan tahti alkoi olla melkein kaksitahtinen. Takajalat osuivat maahan melkein yhtäaikaa, välissä oli liitovaihe ja etujalat ottivat maahan melkein yhtäaikaa ja taas liitovaihe. Okei, siellä pysyy kyllä, koska Mörrin askellus on niin tasainen (jopa ristilaukassa), mutta liian pitkillä jalustimilla ja Mörrin selän kissamaisen liikkeen takia se oli hankalaa. Mielenkiintoista kyllä mua ei pelottanut ollenkaan, koska alusta oli erittäin hyvä!

Yhdessä kohtaa pidätin ravissa, mutta Mörri siirtyi passille. Siitä kun piti lähteä laukalle, menimme ristilaukkaa. Hankalaa, mutta hyvin sielläkin pysyi. Sain pojan takaisin kunnon laukalle, kun tulimme vasempaan kaarteeseen ja annoin kunnolla sisäpohkeella kyytiä ja oikea oli reippaasti taaempana. Laukka muuttui heti ja sitten otimme taas pienet gepardit! ;-)

Ensimmäiseksi tauolla löysäsin satulavyötä ja sitten napsautin kuolaimen näppärästi Mörrin suusta pois. Ai että on kätevä vehje! Laitoin hikisen polleni kiinni puuhun ja kaivoin hieman evästä meille. Jaana oli onnistunut unohtamaan omat eväänsä kotiin, joten pistin leipää jakoon. Ei mulla ollut kuin yksi halkaistu leipä, mutta en mä sitä olisi kuitenkaan syönyt. Niin se jäi viimeeksikin syömäti, mutta varalla oli kuitenkin! Nyt kaivoin repusta kilon pussin porkkanoita, joista näykin muutaman haukkaisun. Olipas mehukkaita pookkanoita! Samaa mieltä oli Mörri, joka närkästyneenä katseli kun Täti vetää pollen ruokaa napaansa. Sitten makustelin hieman Mörrin omenaakin ja annoin suurimman osan heposelleni. Vielä kippasin Frezza Moccaa juomaksi ja olinkin jo valmis jatkamaaan matkaa. Mulle ei oikein ruoka maistu heti ratsastuksen jälkeen tai juuri ennen, tuntuu että sisuskalut saa liikaa höykytystä ainakin Mörrin mennessä gepardia.

Matka jatkui raskaimmalla osuudella hieman lyhyemmillä jalustinhihnoilla. Intopiukeat hevoset menivät töltillä, passilla, ravilla ja laukalla, millä vaan sattui parhaiten pääsemään. Hienoja laukkapätkiä, missä Mörri intoutui tosissaan, siinä mentiin ensin laukkaa, sitten kiitolaukkaa ja käsittämättömän pitkä matka gepardilaukkaa! Me otettiin jonoa kiinni hetki hetkeltä, vaikka oltiin laukan aluksi jääty muista. Siinä me oltiin yhtäkkiä samassa laumassa kun Mörri päästeli minkä kintuista lähti. Tuntui että Mörri antoi muiden mennä, mutta sitten kun muut katosivat näkyvistä, kuului pojalta "Hörh!" ja sitten annettiin palaa! Mua nauratti, mä annoin sen mennä, juokse vain kun kerta on hyvä alusta ja intoa mennä!

Muita nauratti kun tie kääntyi eräässä kohtaa niin, että näkivät kun me Mörrin kanssa tulimme kiitolaukkaa tasaisella ja posotimme ylämäkeen korvat tötteröllä. Moni oikein kääntyi uudestaan katsomaan! Pieniä ravipätkiä otimme aina kun oli mahdollista ja otimme nopeampia kiinni. Yhdessä kohtaa mun polvi sanoi naks, ja mun piti tulla alas satulasta että saan suoristettua jalan. Kävelin alamäen ja kysyin Jaanalta että onko seuraavalle lepopaikalle vielä pitkä matka. Välissä oli kuulema vielä yksi tölttipätkä, joten kipusin takaisin selkään, polvikin oli jo suoristunut.

Toinen taukopaikka meni Mörrillä heinää syödessä ja mä vain lepuuttelin. Ei tehnyt edes vettä mieli, hymyilin vain tyytyväisenä! Alkoi olla väsynyt olo, mutta mieli oli tosi hyvä. Mun polle jaksaa pysyä NIIN hyvin muiden matkassa, vaikka sillä on lauman surkein kunto. Ja saa vieläpä Tvisturia kiinni kun innostuu gepardoimaan! ;-)

Viimeinen ratsastusosuus meni rauhallisemmin, puolet jonosta ei enää jaksanut lähteä laukalle. Ei Mörrikään viitsinyt, oltiin jo niin lähellä kesälaitumia! Mua se ei haitannut ollenkaan, keventelin taas minkä kerkesin siinä Mörrin loistavassa ravissa. Mua alkoi jo hengästyttääkin, kun väsymys painoi. Parkkipaikalla tulimme alas selästä ja talutimme heposet laitumelle. Matkalla kysyin Mörriltä, että "Oliko kivaa?" Ääneni sävystä Mörri ymmärsi mun tarkoituksen ja poika päristeli erittäin tyytyväisenä. Oikea silmä katsoi suoraan minuun ja selkeästi ratsuni hymyili. Ihana!

Laitumella otin ensin varusteet pois, siis satula ja suitsista otin kuolaimen irti. Sitten kipasin laittamaan ruokavadin valmiiksi, mihin laitoin loput pookkanat, omenan, leipiä, rehuja, valkosipulia ja kivennäisiä. Ja kaikki meni. Joka ikinen murunen katosi vadista, jonka jälkeen Mörrin turpa siirtyi Offarin vadille. Offari oli sitä mieltä että ei hänelle oikeasti nyt maistu kun pitäisi päästä piehtaroimaan ja kesälaitumelle! Kaikki muutkin pollet olivat samaa mieltä Offarin kanssa ja ruokaa jäi yhteen jos toiseenkin kippoon. Mörri oli ainoa, joka kiltisti tyhjensi vatinsa!

Ja tuo mun pitäisi harjata ens kerralla... *huokaus* ©Tua

Mörrin syödessä olin jo kerennyt pesemään hikisen polleni uudella Annika-tätin antamalla pesusienellä, jonka jälkeen kuivasin hikiviilalla. Sitten suitset pois päästä ja polle valloilleen! Ensin Mörri meni piehtaroimaan savipitoiseen maahan (jee... kuka putsaa...). Kannustimme poikaa kääntymään kunnolla ympäri ja Mörri teki työtä käskettyä, kannat kattoon! Mörrin noustua kysyin että "Tuutko ottaa lisää ruokaa?" Mörri viskoi päätänsä kuin suurempikin orhi ja paineli sitten pukkilaukalla muun lauman luokse. "Kumma kun ei ruoka kelpaa..." ;-)