Oli kerrassaan upea päivä, eikä edes niin kovin kuuma. Olin juuri käynyt ortopedin vastanotolla, jossa EI kielletty ratsastusta! Ja sitäpaitsi tämä tyttö kiipeäisi Mörrin selkään vaikka keppien kanssa, oli jalat paketissa tai ei... Mutta köyhä en voi olla, koska kyykkyyn en saa mennä! ;-)
Mä olin varautunut tekemään Mörriäisen kanssa 3h lenkin evästauolla, joten repusta löytyi porkkanoita, omenoita (punaisia Mörrille ja yksi vihreä mulle) ja hieman leipää (mulle). Laitumelle päästyäni huomasin, että heposet oli satuloitu ja satuloissa istui jo retkeläisiä. Ja hymy levisi kasvoilleni, kaikki olivat miehiä! Hienoa, että miehetkin lähtevät kokeilemaan issikointia! Onhan niitä muutenkin silloin tällöin näkynyt, mutta että jokainen asiakas oli mies, wau! Rontti-koirakin pääsi herrojen matkaan, kävin avustamassa koko letkan ulos portista.
Hain oman palleroiseni harjattavaksi ja ainoastaan kaviot olivat putsausta vaille. Turkki oli siisti, harjasin ihan vain vanhasta tottumuksesta. Karvaa tosin irtoaa edelleen, mä en käsitä! Satulan laitoin Mörrille selkään ja uudet ihanat suitset päähän. Oma reppu selkään, kypärä päähän ja menoksi miesjoukon perään. Laitoin talutuksen ajaksi ohjat kiinni satulaan ja riimunnarun kanssa taluttelin ratsuani.
Ensin Mörri katseli että mihin ihmeeseen se täti mua on viemässä, ei me tänne olla aikaisemmin menty. Mutta sillä tienpätkällä huomasin että venetrailerikaan ei huolestuta kultaista issikkaani! Siirryimme hetken kuluttua tieltä polulle ja Mörri tuntui toimivan tosi reippaasti. Eilen se oli taas yksisarvisena koko matkan, näyttää olevan välillä kuin tuuliviiri!
Metsässä piti ottaa takki pois, pitkähihainen t-paita riitti kyllä. Pistin takin Mörrin kannettavaksi ja vetäsin jalustimet sen yli, siinä se pysyy. Ja Mörri pysähtyy jos sen selästä tippuu jotain. Paikoin polku oli aika kivikkoista ja sitten alkoi hymyilyttää. Tämä oli se kohta, missä onnistuin tippumaan kävelevän Kronan selästä! Onneksi tipuin silloin kuin tipuin, nyt polun pinta oli pelkkää mukulakiveä. Tästä onkin mentävä varoen!
Edestä alkoi kuulua ääniä ja hetken kuluttua Rontti-koira sukelsi kuusien alta näkyville. No moi moi! Voi hyvänen aika kun piti hauvan heiluttaa häntää niin ettei pystyssä meinannut pysyä! Se on niin piristävä otus, onnellinen pienestäkin huomiosta! Se oli kuulemma juossut täyttä laukkaa ja kompastunut ja vetässyt täyden kuperkeikan, noussut sitten ylös ja katsellut ympärilleen, ei kai kukaan huomannut... :D Mahtava hauveli!
Mörri oli laumakavereistaan tohkeissaan ja yritti ujuttautua kolmanneksi jonoon. No kuule ei... Sitten se ohitti mut toiselta puolelta ja yritti kammeta itsensä Laikan perään. Sekään ei onnistunut, jolloin ilme synkkeni. Sanoin että "No just, yksisarvinen kasvoi otsaan hetkessä!" Laikan ratsastajaa nauratti!
Odotimme hetken paikoillamme ja Mörri katseli muiden perään. Pyysin uudestaan liikkeelle ja Mörri lähti seuraamaan. Haistoikohan se repusta porkkanat ja omenat, kun niin auliisti seurasi... Hetken kuluttua otin kuolaimet siltä pois pikalukolla ja annoin pollen syödä kaikessa rauhassa pientareelta ihanan mehevää ruohoa. Se näytti jopa mun silmiin mehevältä! Soitin Annikallekin siinä välissä, Mörri veteli ihania vesikasvejakin innolla.
Katselin tietä, se oli tosi hyvässä kunnossa. Mietiskelin että en taida tehdäkään pitempää reissua, etsin sopivan eväspaikan ja tulen samaa reittiä takaisin. Taukopaikka löytyikin mukavasti ja aloin ensin järsiä omaa leipääni. Mörri ei ensin hoksannut porkkana-omenapussia, mutta sitten aurinko sattui paistamaan pussiin niin, että porkkanat hehkuivat. Hmmm, tuumasi Mörri, täällä taitaa olla evästä hällekin!
Maistoin porkkanasta palasen ja annoin sitten loput Mörrille, joka natusteli porkkanaa autuaana. Poika vain ihmetteli miksi hän ei pässe tätin luo lähemmäksi lisää kerjäämään, mutta ei huomannut seisovansa riimunnarun päällä. Ihan hyvä juttu mun kannalta, Mörri ilmeisesti luuli että pidän sitä jollain konstilla kiinni ja kauempana! :D Erittäin kauniisti Mörri seisoi ja odotti seuraavaa pookkanaa ja omenankin hän sai välissä. Olin jo oman leipäni syönyt ja natustelin omaa omenaa. Annoin loppukaran Mörrille ja voi kun se oli herkkua! Hälle annetaan näin paljon pookkanaa ja omenaa kun seisoo nätisti!
Eväiden loputtua pakkasin takin reppuun ja pyöritin riimunnarun pötkyläksi. Mörri seisoi edelleen tolpillansa ja natusteli ruohoa maasta. Kiinnitin narupötkylän satulaan ja kiristin satulavyön, sitten lähdimme etsimään sopivaa ratsautumispaikkaa. Sellainen löytyikin metsästä ja pienen hämmingin jälkeen "EI! PAIKKA! SEIS! PAIKKA!!!" pääsin jopa satulaan. Heti huomasi ettei ollut paikkapöksyjä jalassa, hieman liukuivat nää mun liituraita-ridabyysat. Ei se haitannut, Mörri on niin tasainen askellukseltansa, joskaan ei välttis luonteeltansa. ;-)
Mörri oli kyllä sitä mieltä että täti istui selässä kuin tatti, joten ravia uskalsi hän pyytää. Ja hän myös sai ravia, kun kerran nätisti pyysi. Kehuin poikaa joka kerran hyvästä ravista ja otimmekin monta ihanaa pikku pätkää loistavaa ravia. Päristellen menimme pitkin puiden reunustamaa kujaa, että oli kaunista ja upeaa!
Sitten tulimme kivikkoiselle osuudelle ja annoin Mörrille pitkät ohjat. Se sai ihan itse mennä mistä halusi, mä vain istuin kyydissä ja pidin raipasta kiinni kummallakin kädellä. Sen verran avustin itseäni että työnsin oksia pois tieltä tai puun runkoa kauemmaksi jalasta (vain yksi 7cm pitkä nirhauma!), mutta jalkojansa Mörri sai asettaa ihan minne itse parhaimmaksi näki. Ja sehän meni varmaankin hieman löysällä satulavyöllä vallan mainiosti, Mörri hallitsee tämän homman kyllä!
Pian olimme jo Kattilantiellä ja otimme siihenkin pienet ravit. Lähempänä laidunta tulin alas selästä ja talutin pärinä-pollen perille. Ja kuten eilenkin, tein ensin Mörrille eväskipon porkkanoista, rehuista, omenasta ja puurosta, sitten kuolain pois suusta, kippo turvan alle ja vasta sen jälkeen satula pois. Muut eivät kerinneet niin reagoida Mörrin eväisiin, vain muutamaa nopeinta piti ajattaa pois. Siinä välissä sain suitsetkin pois ja Mörri sai syödä vapaana ihan niin pitkään kuin halusi. Ja kyllähän maistui, olin laittanut pojalle puuroakin tänään! Nam ja maiskis, tuumasi Mörri ja lurpsutteli puuronsa menemään, kyllä on hevosen elämä ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti