Pieni kävelylenkki

Oli tosi kaunis päivä, joten päätimme mieheni kanssa lähteä kävelyttämään Mörriä Nuuksioon. Edellisenä päivänä Mörriäinen oli ollut mukana neljän tunnin vaelluksella Sallan kanssa, joten hyvää teki pieni palauttava käyntiretki.

Hain Mörrin naruriimulla lähemmäksi ruokakaappia ja jätin Mörrin isseksein seisomaan, riimunnaru kun oli kaapissa. Mörri seisoskeli kaikessa rauhassa, oli hieman unisen näköinen ja mietti että mitähän tästä nyt seuraa. Annoin miehelleni omenan ja sanoin että varoo sormia, mutta nätisti poika otti tarjotun herkun. Kaivoin riimunnarun esille ja annoin toisenkin omenan, lahjotaan nyt heti herkuilla!

Lähdimme kävelemään Kattilaan päin ja tiellä vastaan tuli auto, joka paahtoi ihan järkyttävää vauhtia. Yritin huitoa kuskille että hidastaa, mutta ei. Se tumpelo posotti neljän kympin alueella vähintään kuutta kymppiä! Mörri vain katseli mun heiluvaa kättä, mitä se täti sillä tarkoittaa? Autoon se ei reagoinut mitenkään... Sitten takaa tuli bussi, mikä meni niin läheltä että olisin voinut sormilla koskettaa, mutta se sentäs meni hiljaa. Eikä Mörri siitäkään huolestunut, tassutteli vain kiltisti perässä. Mies katseli edestä, että miten heppa reagoi, mutta eihän se mitään, ei ne ole ennenkään häntä satuttanut.

Siirryimme metsäpolulle ja kehotin miestä laittamaan lippiksen päähän, itikoita oli aikalailla. Hetken kuluttua hän vetäisi takinkin t-paidan päälle, oli helpompaa! Mä läimin itseäni takaraivoon riimunnarun päällä, kun tuntui itikka-armada olevan niskan päällä! Mörri puhahti, sitä ei olisi kauheasti kiinnostanut kävellä itikoita kuhisevassa metsässä, vaikka pikiöljyä olikin laitettu arkoihin paikkoihin.

Käännyimme polulta toiselle, kohti laitumia ja pääsimme kallioiden päälle. Siellä ei itikoita ollutkaan ja hetken olimme paikoillamme. Mies otti kuvankin, mutta tähtäsi vain Mörriin. Siis mäkin halusin kyllä siihen kuvaan!!! Kotona se kuva nauratti, oli hieman rakennekuvan näköinen, paitsi että polle on vielä osittain aluskarvansa kanssa hieman pörheän näköinen. Ja tietysti pää kääntyneenä pois!

Pörröinen polle

Jatkoimme laitumia kohti ja välillä mieskin halusi taluttaa Mörriä. Mörri seurasi kauniisti ja nuuskutti miestä, samaa hajua siinä Setässä on kuin Tätissäkin, samaa laumaa ovat! Tielle päästyämme oli taas bussi menossa ohi ("Ihan sama!" totesi Mörri) ja moottoripyöräilijäkin meni erittäin kohteliaasti ohi. Kiitos hänelle!

Laitumella Mörri sai ruokaa ja otin jo valmiiksi riimunkin pois. Sanoin miehelleni että vahtii ettei muut ole tulossa Mörrin ruokakipolle, mutta loput lauman jäsenet kaikki nuokkuivat auringossa pidemmällä. Kukaan ei halunnut liikahtaakaan! Mörrikin oli niin nukuksissa, että sai vaivoin syötyä ruokakipponsa tyhjäksi, edes lisäleipää ei tullut hakemaan! Miehen piti ihan käydä viemässä se suuhun asti...

Kävimme vielä ottamassa pari kuvaa laumasta, ainoastaan Prinsessa oli virkeä, mutta sehän me jo aiemmin herätettiin sikeiltä unilta. Kun olimme lähdössä, Mörri seisoi edelleen samassa paikassa missä oli syönyt ruokansa ja korva vain kääntyi kun huutelin sille "Moi-moi!". Sinne se jäi varjoon nukkumaan seisaaltaan, kultainen pieni hevoseni.