Lähdin Aulia odotellessani hakemaan Mörriä tarhasta. Mörri oli portin vieressä, mutta kun huomasi riimun, hän päätti käyskennellä kauemmaksi. Vai niin! Onneksi olen menossa huomenna maastakäsittelykurssille! Kävelin Mörrin vieressä kaikessa rauhassa, kunnes polleni pysähtyi, ja otin sen sitten kiinni. Talutus portille ja siitä tallille meni kyllä hyvin.
Aulikin saapui tonteille ja kävin hakemassa Tvisturin hänelle ratsuksi. Harjasimme hevosia ja tarkistimme kaviot ("Mörri, tämä on kaviokoukku.." jne!) ja mietimme liiallista vaatetusta. Poistin takin alta pitkähihaisen ja jätin t-paidan takin alle, mutta olisi pitänyt ottaa kokonaan toinen takki. Vaan kun ei koskaan tiedä kuinka kylmältä se kevät tuntuu ja tuntuuko se lämpimämmältä kuin mitä se onkaan.
Tvisturin johtaessa retkeä lähdimme reissuun. Herra tosin oli viilipytyn sijaan liimapytty, kuka sitä näin lämpimällä säällä talviturkissa haluaa liikuntaa... Mörri sen sijaan askelsi vallan mainiota vauhtia, siis Mörriksi. Sitä ei tarvinnut pahemmin patistaa pysymään Tvisturin perässä, vaan se meni oikein nätisti. Ja kun piti ylittää iso tie, Mörri pysähtyi ihan vain siitä että otin jalustimet pois jaloista. Hieno poika!
Tien ylityksen jälkeen autoin Aulin takaisin satulaan ja kävelimme sellaiseen kohtaan, että pääsisin kampeamaan itseni huovan päälle. Mulla oli jalustimet ratsastusvyössä, mutta ne ovat tukea varten. Tvistur odotti kärsivällisesti kun takana täti punnersi itseään hihitellen Mörrin selkään. Ja Mörrikin on hurjan kärsivällinen! Jos ei olisi, mä tuskin ikinä pääsisin ratsaille... ;-)
Sitten otimme ensimmäisen tölttipätkän (Tvistur) ja ravipätkän (Mörri). Meno oli hieman nelitahtista, mutta pienestä patistuksesta ravi vaihtui kunnon raviksi. Mitähän lajia se muuten on, jos hevosen jalat menee järjestyksessä vt-oe-liito-ot-ve-liito-jne ja vt ja oe ovat selkeästi kaksi eri ääntä, tosin hyvin lähekkäiset? Missä järjestyksessä possupassissa menee jalat? Passitahtista ravia? Ravitahtista passia? Apua? Kamalaa, ei olisi ihme jos polle kerrassaan sotkeutuisi jalkoihinsa kun mahdollisuuksia on niin monia! Ja lisätään soppaan vielä Gusse-puten keppalointi, takajalat ravaa ja etujalat laukkaa! ;-)
No joo, eteenpäin pääsimme ja pian olimmekin leipä-talon kohdalla. Pihalla näkyi nainen ja huikkasin hänelle kiitokset leivistä, jolloin nainen hymyili ja sanoi että tervetuloa vaan hakemaan lisää! Kerrassaan ihania ihmisiä!
Jatkoimme matkaa ja seuraavalla tölttipätkällä aloin vaatimaan Mörriltäkin tölttiä. Pientä haparointia oli ja jalkoja tuntui olevan kaksi liikaa, mutta yritystä oli kuitenkin. Kehuin Mörriä ja sitten päästin pojan hyvälle raville. Jatkoimme käynnissä ja aina välillä patistin reippaammalle käynnille, juuri siihen rajoille missä pitäisi siirtyä joko raviin tai tölttiin. Pehmeämmässä kohdassa pyysin lisää reipasta käyntiä ja Mörri teki työtä käskettyä.
Käyntipätkän jälkeen sanoin Aulille, että otetaan tuohon suoralle töltti/laukka. Mörri aloitti hyvällä ravilla ja siirtyi sitten laukalle. Kesken kaiken kokeilimme passia, mutta se ei haitannut, koska Mörrin passikin on hyvin tasaista. Ihan kiva kuitenkin tietää, että se selkeästi ajattelee tölttiä, jos kerta passillekin yrittää vaihtaa.
Otimme rentouttavan ravin vielä hetken päästä ja sitten olikin rauhallinen käyntiosuus edessä. Annoin pitkät ohjat Mörrille, joka edelleen yritti parhaansa pysyäkseen Tvissen perässä. Samalla tietoisesti siirsin painoani puolelta toiselle ja katsoin missä/miten Mörri kulkee. Hyvänen aika kun se on herkkä painolle! Naksuttelin välillä reippaampaan käyntiin ja Mörri toimi. Mä olin tosi tyytyväinen polluraani, kun niitä koululiikkeitäkin se osaa!
Käännyimme takaisin tallille ja pistimme laukaksi. Mörri meni hyvin varovasti, mutta intoutui kirittämään Tvisturia kun nojauduin eteenpäin pitäen harjasta kiinni. Hyvähyvähyvä! Tvisse sen sijaan meni ristilaukkaa ja Aulilla oli vaikeuksia pysyä kyydissä. Onneksi oli se satula! Mä olin ihan tohkeissani Mörrin hyvästä laukasta, tasapaino pysyi mulla hyvin, vaikka olimmekin pelkällä lampaankarvalla menossa.
Laukan jälkeen kumpikin polle oli tohkeissaan, on se sittenkin kivaa lähteä lenkille! Laukan jäljiltä oli hyvä pyytää Mörriltä tölttiä ja hetken kuluttua sainkin kunnon elämyksen. Mörri siirtyi töltille ja pyöritti peppuaan ja minä kannustin. "Me tullaan töltillä me tullaan töltillä! hihkuin Aulille intopiukeena. Mörri rikkoi passille, otin lisää pidätteitä, siirryimme töltille, raville, töltille töltille töltille, passille, töltille töltille, passille, töltille, jne. Haimme sitä tölttiä ja olin ihan hurjan ihastunut Mörrin tölttiin, kun sen vain sai esille! Kehuin poikaa ja paijasin harjasta ja rapsuttelin, hieno esitys kertakaikkiaan!
Pyörätiellä siirryimme uudestaan töltille ja nyt homma sujui tosi hyvin! Pidempiä pätkiä tölttiä, parit passit väliin, mutta töltillä menimme Tvissen perässä. Ai jukra kun mulla oli leveä hymy, ei meinannut naksuttelukaan onnistua! Joka kerta kun siirryimme hyvälle töltille, löysäsin ohjia hieman kiitokseksi ja Mörri ymmärsi sen myös kiitoksena ja teki parhaansa.
Viimeisessä tölttipätkässä annoin selkeämmin pidempää ohjaa kiitokseksi ja Mörri jatkoi töltissä pää korkealla ja tukka hulmuten. Olisi tehnyt mieli kiljua onnesta, me tehtiin se! Yksi passiin siirtyminen siinä oli, mutta sain ratsuni takaisin töltille kannustuksella ja annoin sitten ohjat kokonaan Mörrille. Siirryimme ravin kautta käyntiin ja mulla sydän pampatti ja lauloi, jipi-jipi-jee!
Tulimme käynnissä tallille ja Mörri veti tarhan vierustan verran letkaa. Tvistur oli nyreissään, hän on koko reissun saanut olla johtaja ja NYT sitten Mörri päästetään edelle! Ja sitä paitsi hänellä oli ratsastajakin selässä ja Mörrillä ei! Voi itku!
Ei tainnut Tvisse kauaa harmitella, jaoin Mörrin porkkanoista myös Tvisselle. Kumpikin sai kuivattua leipääkin ja rehut tottakai. Juttelimme vielä Aulin kanssa, mutta hänellä oli pääsiäislounas tiedossa, joten jäin katselemaan tyytyväisiä ruokailevia hevosia. Päästin Tvisturin tallin läpi pihattoon, missä Prinsessa ja Eikka olivat hengailemassa. Joo ei ole asiaa tänne, hus hus vaan kauemmaksi! Mörrin vein ulkokautta tarhaan ja katselin, kuinka utelias Brynja siirtyi hiljalleen aidan viereen. Taitaa Brynja tykätä tästä mun arvokkaasta rusettiturvastani, söpöä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti