Tullessani tallille Heidi kertoi heti ensimmäisenä että eilinen Mörrin ratsastaja oli tippunut selästä. Vieläpä laukassa. Jaana hihkaisi että Mörri meni pukkilaukkaa! Mulla leuka loksahti alas, mun herrasmies-heppa pukkilaukkaa?!? Sitten nämä kaksi nauroivat, eeiikä! Se mitään pukkilaukkaa mennyt! Mä olin silmät soikeina, aprillipäivä meni jo. Kertoivat kuitenkin, että ratsastajalta oli jalustin tipahtanut jalasta kesken laukan ja ratsastajalta oli tasapaino mennyt. Mörri oli ilmeisesti hidastanut jo siinä vaiheessa kun huomasi ratsastajansa painon siirtyvän liikaa vinoon, mutta sitten oli ratsastaja tipahtanut. Ratsastajalle ei kuitenkaan sattunut pahasti, mustelmilla ja parin päivän jäykkyydellä ilmeisesti selvittiin. Onneksi Mörri on niin matala, ei tipu niin korkealta! Ja Mörri tosiaan hidastaa kun huomaa painon siirtyvän liikaa pois selästä.
Mörri on aika herkkä painon siirtymiselle, tai ehkä lähinnä sille että jotain tulee alas selästä. Kerran kun tultiin tallille, pysähdyimme autolle ottamaan namia ja uuden loimen. Laitoin loimen Mörrille satulan päälle, kantakoon varusteensa itse tallille. Liukas pakattu loimi liukui selästä vasemmalle ja Mörri pysähtyi ja pysäytti sitten minutkin. Huomasin loimipaketin maassa ja nostin sen uudelleen kehujen saattelemana Mörrin selkään, hyvin toimittu!
Harmitti kyllä sekä ratsastajan että Mörrin puolesta, tilanne oli kummallekin ikävä. Näitä tosin sattuu ja tapahtuu, itse kullekin.
Lähdin harjaamaan palleroani tarhaan ja katselin kun Mörrin pää nousi tutkailemaan tulijaa. Joo, minä se vaan olen. Sain kaikessa rauhassa harjata tyytyväisen oloista heppaani, joka rouskutteli heinää joutessaan. Kyllä ruoka maistuu! Harjauksen jälkeen siirryimme lähemmäs tallia ja hain satulan ja suitset Mörrille. Huomasin ohjien toisen lukon olevan rikki, Mörri oli taas hinkannut päätään johonkin kovaan! Pyysin ensin pihtejä lainaan, mutta vasta oven karmia vasten painamalla sain lukon kielen takaisin paikalleen. Voima se on joka jyllää!
Salaa muilta lahjoin kavioiden putsauksesta ja suitsien laitosta hevostani, kuten tavallista. Ja kun olin päässyt selkään, niin vielä nami suuhun! Jaana tuli Gusse-sedän kanssa perässä ja Heidi meni Prinsessalla edessä. Välissä oli neljä muuta ratsastajaa, joten meitä oli ihan kiva seurue menossa. Oli muuten kaunis ja lämmin päivä!
Matkan alun Jaana tuli meidän perässä ja Mörri oli tyytyväinen kun ei tarvinnut olla viimeinen. Liikkeelle lähdössä se yritti kammeta itseään jonossa etuosaan! Miten se onkin niin tärkeää olla melkein keulilla, mutta johtohepaksihan Mörriä ei saa... Pitäisi vissiin useammin mennä sinne keulille vauhtia hakemaan.
Menimme hyvää vauhtia eteenpäin, tosin mun piti aina välillä hoputtaa Mörriä. Liikettä pitäisi saada! Erittäin hyvää ravia sain pollestani irti, varsinkin sen jälkeen kun Jaana oli ojentanut mulle risun käteen kannustimeksi. Pitäis olla kokoontaitettava raippa aina mukana, jos sellaisia vain tehtäisiin... ;-)
Nautin kyllä täysillä menosta, oli hauskaa kun Mörri jäi hieman muista (jopa Laikasta, tosin Laikka oli intopiukeena menopäällä!) ja sitten otimme pienen laukan muiden perään, jee! Gusse-putte tuli meidän perässä myöskin laukalla, Jaana patisti vanhaan herraan liikettä!
Välillä oli käyntipätkiä ja lisää ravia ja sitten lähdimme tutkimaan uusia reittejä. Mörri oli jo pariin otteeseen yrittänyt kääntyä tielle, mille nyt suuntasimme, olihan siellä hevosia tarhoissa. Kuljimme tarhojen kohdalla käyntiä ja uteliaat isot hevoset olivat innoissaan. Komealla korkealla ravilla ruunikko iso hevonen juoksenteli tarhan reunaa ja sai ensin Laikan, sitten Tvissen ja silloin viimeisenä kulkevan Mörrinkin liikkeelle. Laikka meni tölttiä, kuten Tvisturkin, mutta Mörri meni samanlaista korkeaa ravia pää korkealla kuin vieras heppakin. Niin että kyllä täältäkin ravi irtoaa, turha siellä aidan takana pullistella!
Löysimme kivoja pieniä ravi- ja laukkapätkiä ja meidän maastoilevat pallerot olivat tohkeissaan uusista maisemista. Eräässä kohtaa kummastelimme outoa ääntä, ennenkuin ääni muuttui ja katsahdimme kuusen latvaan. Korppi! Hyvänen aika en ole noin läheltä nähnyt korppia aiemmin! Seuraavana bongauslistalla oli pupu, joka vähät välitti hevosista. Se kulki nenä maassa ja tuntui jäljestävän jotain hajua. Olisko tyttö-pupu lähistöllä?
Tulimme toisille heppatarhoille, jossa karvaiset ja mutaiset maastomopomme saivat "ei-niin-hyvää" huomiota. Kaikki paikalliset pollet olivat pienissä tarhoissaan jännesuojat, putsit ja loimet päällä, hienosti suittuna ja ei-ehkä-niin-tyytyväisen oloisina. Mietitytti se loimitus, nyt oli 15 astetta lämmintä ja hevosilla loimi ja kaulakappalekin? Toivottavasti ne saa D-vitamiinia sitten muulla tavoin. Hieman tuli kyllä laskettua "hevosenleikkiä" isoista hevosista Jaanan kanssa, hymyilytti pitkään.
Sitten tuuletimme hieman laukkaamalla kiva pieni pätkä, jossa kannustin Mörriä isommalle vaihteelle kumartumalla alemmas ja omaa rytmiä kiihdyttäen. Mörri pisti pökköä pesään ja pysyi ihan muiden mukana. Hyvä Mörri! Tosi rennolla fiiliksellä jatkoimme matkaa ja loppumatkasta otimme vielä parit loistavat ravit ja salaa muilta myös parit laukka-askeleetkin. Jepu jee!
Pyörätieltä Jaana hoksasi tennispallon ja tuli alas Gussen selästä. Sanoin että puun juurella oli toinenkin pallo, jolloin Jaana päästi Gussen irti ottaakseen pallon. Gusse jatkoi kaikessa rauhassa matkaa Mörrin perässä, ihan sama onko ratsastajaa vai ei, mutta näin kuuluu mennä. Ottaessamme raville Gusse tuli samaa vauhtia perässä ja pysähtyi kun muukin jono pysähtyi. Hihkaisin Heidille että menee vaan, me tullaan perässä kunhan Jaana saa kipitettyä meidät kiinni. Muutamalla autoilijalla oli hauskaa kun yksi heppa juoksi jonon perässä kaikessa rauhassa! Ei tuota voisi tehdä kuin Gussen ja Tvissen kanssa, ehkä Laikka tulisi perässä kanssa. Mörri jättäytyisi syömään ja tulisi tallille vasta iltaheinän aikaan...
Mäkin tulin alas satulasta ja löysäsin satulavyötä. Nostin jalustimet ylös ja annoin Mörrin tulla omalla tahdilla. Ja kun muut olivat sen verran edellä, lahjoin namilla Mörrin ja Gussen, hienoja herrasmiehiä molemmat! Kumpikin polle sai tulla tarhan reunaa ihan itse ja Mörri jäi tapansa mukaan autolle, olisko mitään hyvää tarjolla siellä? Ei ole nyt tällä kertaa, eväät olen vienyt jo tallille!
Vein varusteet pois ja tein sitten herkkuaterian Mörrille. Rehun ja kivennäisen lisäksi leipää ja ohralla täydennettyä pellavapuuroa. Sitten hihkaisin hevoselleni: "Mörri!" (Mörri nosti päänsä ylös) "Otatko ruokaasi valkosipulia?" Mörri heilautti korviaan ja jäi sitten tuijottamaan tiiviisti. "Selvä! Laitan valkosipulia!" Ihmisiä hymyilytti ja mä laitoin valkosipulia puuron päälle. Silmät puoliummessa Mörri rouskutti tyytyväisenä ruokaansa, eikä pitänyt mitään kiirettä sen kanssa. Tuota on aika ihana katsoa, kun silloin aluksi se vain veti hätäseen kaikki rehut poskiinsa kuin hamsteri, eikä edes purrut niitä ennen nielaisua. Selkeästi se jo luottaa siihen, että saa ruokaa ja saa syödä sen ihan itse ilman että muut tulee jaolle.
Mun on tehnyt jo pitkään mieli lähteä ruokaretkelle Mörrin kanssa, täytynee ottaa joku vapaapäivä ja tehdä hieman pidempi reissu, ainakin ajallisesti pidempi. Ja viimeistään vappuna on ruokaretki, silloin pidän Mörrille synttärit, poika on tänä keväänä 19-vee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti