Pääsiäismaanantaina kävin Islanninhevostalli Ofeigurissa maastakäsittelykurssilla Annikan kanssa. Mä olin sitä odottanut jo pitkään, kun meillä on Mörrin kanssa tuo päällä tökkiminen ja välillä johtajuuden haastaminen ongelmana. Tää nyt on oikeasti tosi pieni ongelma ja varmasti helposti ratkaistavissa, kunhan mä vaan osaan käyttäytyä oikein ja vaatia oman tilani.
Siellä kurssilla oli naruriimut käytössä ja pitkät riimunnarut, millä sitten ohjattiin hevosia. Mä kuvasin Annikaa ja muitakin, samalla sain itselleni ihan hurjasti uusia vinkkejä ja näkökantoja hevoseen. Mä olen kuitenkin pehmeiden arvojen kannattaja, mutta silti täytyy muistaa ettei hevosen kanssa VOI olla tasavertainen. Jomman kumman on oltava pomo, eli mun. Ystäviä voidaan olla ja haluankin olla, mutta olen myös johtaja. Ei hevoslaumassakaan ole tasavertaisuutta, vaikka kavereita ollaankin, toinen on aina ylempiarvoinen ja homma pelaa. Tämä on ollut mulle sellainen ajatus, mitä olen työstänyt jo muutaman kuukauden. Se on mulle vaikea sisäistää, joten siksikin lähdin tuolle kurssille.
Mä olin kuunteluoppilaana ja silmä tarkkana seurasin muiden liikkeitä kentällä. Katselemalla muita mä taidan oppia parhaiten, mä nään mitä muut tekee ja missä heidän pitäisi tehdä toisin. Nyt mulla on videopätkät itselläni, niin mä pystyn katsomaan sieltä mitä pitää tehdä ja ottaa oppia. Jämäkkyyttä, johdonmukaisuutta ja reiluutta, niitä tarttee lisää.
Mähän olin ihan intoa täynnä kun eilen sitten menin tallille, tosin ratsastamaan. Olin kuitenkin päättänyt lähteä ASENTEELLA, MUAhan ei pomotella, MUN henkilökohtainen tila, MINÄ olen johtaja. Mörri-rukka nukkui pahaa aavistamatta keskellä peltoa Tvissen seurassa kun mä sen sieltä hain. Nyt täti tuli, pisti riimun päähän pollellensa ja alkoi hätistää ylös. Hieman hölmistyneenä Mörri sieltä nousi, ainahan hän on saanut olla siellä kunnes itse päättää nousta. Niinpä...
Nyt mentiin sitten reippaasti tallille, EIKÄ jääty heinäkasalle. Harjasin hevoseni ja juttelin sille samalla ja Mörri kuunteli. Hain kaviokoukun ja suuntasin etujalkaa kohti, hetken vastustus ja jalka nousi nätisti. Hah! Ei tarvinnut näyttää kaviokoukkua ja selittää! Sitten siirsin Mörrin pään pois tieltä kun menin hakemaan satulaa, mä meen tästä nyt ja sinä väistät. Mörri katseli tarkkaan, onpas täti tomeralla päällä tänään!
Lähdimme Aulin ja Tvissen perässä lenkille ja Mörri meni oikein halukkaasti Tvisturin perässä. Hienoa käyntiä, hyvä poika! Tarmokkaasti menimme, tosin ekassa ravipätkässä meno oli nelitahtista. Tvistur meni edellä sen verran hitaasti, että tuli tahtirikkoa, mutta se korjaantui siirtymällä käyntiin ja sitten ottamalla Tvisturia kiinni. Pitkä ravipätkä meni ihan hyvin, tosin välillä käytiin töltin kautta siirtymässä uudestaan raviin... Hidas töltti näytti pojalla olevan mielessä! Siinä kohtaa mun olisi ilmeisesti pitänyt ottaa pidätteitä, että oltaisiin päästy töltille, mutten hoksannut ennen kuin nyt.
Sitten tulimme laukkasuoralle ja hetken menimme ristilaukkaa. No se on kyllä surkiaa menoa ilman satulaa! Onneksi ratsastusvyössä oli ne jalustimet ja Mörrin ristilaukkakin on "tasainen". Pidätteitä vaan kovasti ja siirryimme raviin ja siitä sitten pikkuhiljaa käyntiin.
Hieman myöhemmin käännyimme takaisin tallille ja otimme laukan mäkeen. Mörri meni innolla loivaan ylämäkeen ja oli selkeästi tyytyväinen kehuista. Pärinä-polle jatkoi tohkeissaan matkaa, kivaahan meillä on! Käyntipätkä meni taas tosi reippaasti ja sitten oli taas aika töltille. Tvistur meni edellä ja mä otin ohjia hieman lyhyemmille. Mörri lähti liikkumaan ja sitten siirtyikin itse hitaalle töltille, mitä se meni pitkän aikaa! Mä olin ihan tohkeissani, kyseessä oli Svipa-töltti! Vaude! Sitten menin itse sotkemaan hevoseni rytmin ja harmitti ihan vietävästi. Noh, seuraavalla kerralla osaan varmaankin reagoida paremmin siihen, enkä sotke asioita, mutta voi että se oli hienoa!
Samalle hitaalle töltille en enää poikaa saanut, posotimme nopeampia pätkiä a) laukassa ja b) passilla. Passista yritin saada Mörrin töltille, mutten onnistunut, se kipaisi ottamassa tölttiä askelsarjan ja siirtyi takaisin passille. Ja viimeiseksi raville, oli tainnut olla kuitenkin raskas reissu. Sää oli ainakin lämmin ja vielä osittaisessa talviturkissa tuli hiki.
Kotiin pääsimme hyvässä järjestyksessä ja vielä harjasin hienon ratsuni ja putsasin kaviot. Syötyään Mörri meni piehtaroimaan tyytyväisenä ja mullakin oli mieli korkealla. Ei päällä tökkimista ja koko matkan Mörrin korvat olivat olleet vain ja ainoastaan muhun päin! Oi kun mä niin tykkään mun Möwwi-pallewosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti