Tytöt vauhdissa!

Tein aamulla puuron valmiiksi Mörrille, saa taas herkkua reissun päätteeksi. Tallille päästyäni Jaana kertoi, että Eikka oli alkanut linkuttaa ja oli nyt Svipan kanssa poissa ratsastuskuvioista. Yksi tulija oli jo peruttu ja nyt Jaana toivoi että toinenkin tulija peruuttaisi. Ehdotin jo Mörrin ottoa reissulle, jos auttaisi asiaa. Päätimme katsoa minkälaisia ratsastajia sieltä saapuisi Sallan ja Annen lisäksi ja miettisimme sitten uudestaan.

Lähdin hakemaan Mörriä tarhasta, missä Eikka näytti vahtivan maassa rohjottavaa polleani. Kävin ensin moikkaamassa Svipaa ja suuntasin sitten Eikkiksen viereen. Mörri katsoi hieman alta kulmain, meinaako täti tosiaan tulla repimään pienen pojan rääpäleen sängystä näin aikaisin iltapäivällä? Juu kyllä meinaa. Pistin Mörrille riimun päähän ja naksuttelin. Karvakaan ei liikahtanut, edes tuulen vaikutuksesta. Menin hevoseni oikealle puolelle ja pistin pohkeen sen kylkeä vasten. Liikuttelin varoen, kunnes närkästynyt ratsuni alkoi ojennella etujalkojaan. Kiltisti se lähti kyllä mukaan, vaikka ensin venytteli kaikessa rauhassa.

Salla ja Anne tulivatkin ja kävivät lahjomassa Mörriä porkkanalla. Mun ihana pörriäinen lahjottavana, mukavaa! Muu seuruekin tuli jo paikalle ja Jaana katseli että ainakin osa oli aloittelijoita. Sitten hänellä välähti, hän lähtee vetää reissun heille fillarilla! Oli pakko hihittää ihan ääneen, vetää ratsastusretken fillarilla!

Jaana pyysi että me kolme auttaisimme muut ratsaille ja sehän kävi mainiosti. Pyörää taluttaen Jaana lähti vetämään joukkoaan. Me taas otimme omat ratsumme, Salla auttoi ensin minut Mörrin selkään, sitten Annen Prinsessan kyytiin (mikä ei ollut ihan helppo homma Prinsessan ollessa jo menopäällä) ja viimein Salla kiipesi Kronan selkään jakkaralta käsin.

Meidän matka suuntautui kolmistaan ratsastuspolulle muiden mennessä toiseen suuntaan. Krona lähti oitis vetämään matkaa tosissaan, oli vissiin ollut viikon liikkumatta. Ja Prinsessalla riitti virtaa, kaksi viikkoa lepoa takana! Meillä oli Mörrin kanssa heti alusta vaikeuksia pysyä mukana, tytöt menivät aika vauhtia ihan käynnissäkin.

Mullahan oli ollut suunnitelmissa, että menen pikakäyntiä Mörrin kanssa samalla kun muut menisivät töltillä. Tarkoituksena oli saada Mörrin takaosa liikkeelle ja treenaukseen. Noh, tässähän kävi niin, että jo pelkkä ns. normaali käynti pisti Mörrin tosissaan töihin. Tytöt meni edellä ekalla tölttipätkällä vauhdilla ja me ravasimme perässä. Juuri kun saimme tammat kiinni, oli uuden töltin/ravin vuoro. Huh, mietti Mörri, tätäkö tämä nyt on?!?

Välillä piti patistaa Mörriä, ettei tyttöjen tarvitsisi aina odottaa. Kaikki ravit menimme hienosti ja Mörri meni loppuun asti eikä jättänyt kesken. Se vissiin huomasi, ettei Krona ja Prinsessa ihan välttämättä odotakaan häntä!

Viimein pääsimme ratsastuspolulle, jossa eka pieni mäki meni ihan vahingossa laukatessa. Siis se kaikki 7 metriä... Jyrkkä alamäki mentiin reippaasti ja ylämäessä Mörri otti pari laukka-askelta, koska ilmiselvästi tytöt olisivat muuten päässeet karkuun! Sitten olikin töltin/ravin vuoro ja taas Mörri vaihtoi laukalle, eihän tästä muuten mitään tule! Kaatunut puu kierrettiin hyvin varoen, mitä Salla ja Anne Mörrissä ihastelikin. Mörri nimittäin otti kaikessa rauhassa vaikean paikan ja todellakin mietti mihin kavionsa asettaa. Tytöt olivat menneet melkoisen huoletta... :D

Hieman lisää ravia ja mulle tuli hiki pintaan. Mörrin ravi on kuin tehty mulle, mun on älyttömän helppo keventää siinä, tahti on kuin tanssiessa. Kuuma siinä kyllä tulee ja piti hieman avata takin kaulusta. Ja taas tammain perään!

Päästyämme alas suolle muistutin Annelle, että pitää mennä lätäköistä läpi, reunat kun upottavat tosi pahasti. Lätäköiden alla polulla kulkee kuitenkin kangas, joka estää jalkojen uppoamisen. Ja taas kun mutkasta päästiin, tytöt nostivat töltin. Ravilla mentiin Mörrin kanssa mutta sitten oli pakko vaihtaa laukalle, kun nämä kaksi ratsukkoa jo katosivat näkyvistä! Hyvänen aika mitä touhua!

Hetken käyntipätkän ja puupinojen ohituksen jälkeen oli taas töltin/ravin vuoro. Pieni pätkä käyntiä polulla, jonka jälkeen oli ensimmäinen "virallinen" laukkamäki. Salla sai pidettyä Kronan hienosti paikoillaan niin kauan kunnes Mörri saapui paikalle ja päästi vasta sitten Kronan valloilleen. Ja vauhtiahan löytyi! Kumpikin neito pisti rallivaihteen päälle ja Mörri-rukka yritti pysyä mukana. Tulimme perässä tohkeissamme ja pääsimme mäen päälle tyttöjen seuraan.

Siinä mietimme että mitä kautta mennään, mutta oletin vasemmalle kääntyvän polun olevan aika lillerössä kunnossa. Siis kun se on aika pehmeäpohjainen reitti, niin varmaan olisi parempi singahtaa suoraan eteenpäin, siinä kuitenkin olisi pari laukkapätkää.

Näin teimme. Oikeastaan ne kaksi laukkapätkää jotenkin sulautui Mörrin kannalta yhdeksi, koska tammukat siirtyivät vain hetkeksi käyntiin nähdäkseen mutkan taakse. Jösses kun mentiin vauhdilla! Mörri antoi palaa ja porhalsi viimeiseen hautuumaalle menevään mäkeen kuin höyryjuna, täältä tullaan!

Kiersimme pienen metsälenkin tasataksemme hevosten hengityksen, mutta tuntui ettei Krona sen enempää kuin Prinsessakaan mitään taukoja tarvinnut, eteenpäin vaan ja vauhdilla! Uusi laukkapätkä olikin edessä kun metsästä päästiin ja nyt Mörri paineli kunnes pysähtyneen Prinsessan ahteri osui tulilinjalle. Mulla oli ihan tajuttoman kuuma ja annoin palelevalle Annelle mun sormenlämmittimet lainaan. Oliskohan se tarvinnut takinkin?

Takaisin suon alussa Prinsessa oli ihan kuin äiteensä Eikka ja oli jo hetken sieraimet taivasta kohti. Sanoin Sallalle että ottaa töltillä kunnes päästään taas lätäköistä yli. Ja me Mörrin kanssa ravattiin rivakasti! Sitten Mörri halusi laukalle, mutten heti päästänyt. Fiksu poika siirtyi töltin kautta passille ja sillä posotettiin kunnes hän sai laukan allensa! Ja se vauhti! Sillä hetkellä olin tosi onnellinen, ettei Mörri ole ihan niin nopea kuin Krona ja Prinsessa, alkoi jo olla aika haipakkaa ja viima kävi silmiin. Tytöt olivat jo vaihtaneet laukalle ja perään piti päästä niin lujaa kuin kintuista lähtee!

Sentään siirryimme käyntiin ennen laukkamäkeä ja sanoin Sallalle ettei päästä Kronaa liikkeelle ennen kuin mä saan käännettyä Mörrin kohtisuoraan siihen mäkeen. Viimeeksi siinä kohtaa oli hieman hurja tunne kun jalat upposivat pehmeään mutaan... Salla piti Kronan upeasti paikallaan ja Prinsessa jo odotti käskyä. Suoristin Mörrin, otin lyhyemmät ohjat ja toisella kädellä harjasta kiinni. Mörrikin jo jännittyi, kohta mennään! Sitten hihkaisin "Anna mennä!" ja Krona ampaisi matkaan Prinsessa kintereillään. Mörri ponkaisi niin hurjasti että satula ja täti liukuivat varmaan 5 senttiä taaemmaksi! Sitten Mörri pinnisti kaikki lihaksensa ylämäkeen ja juoksi sen hurjaa vauhtia melkein ylös asti! Kehuin poikaa matkalla "Hyvähyvähyvä! Hyväpoikahyväpoika!" ja Mörri näytti mistä kunnon issikat on tehty. Staminaa on, vaikka pienelle kylälle jakais!

Nauroin Sallalle ja Annelle, että oli kuin olis meidän Porschen kyydissä ollut, yhtäkkinen nykäys kun polle lähti! Toivottavasti satula vaan on yhtä lujaa tekoa kuin se autokin, etten joku reissu jää satulan kanssa hetkeksi ilmaan kun polle katoaa alta... Sitten puuskutettiin ylhäällä, mutta mitään lepotaukoa ei ollut. Krona oli intopiukeena jo menossa, miten se jaksaa!?!

Nyt sentään oli pidempi käyntijakso ja hengitys tasaantui kaikilla. Tölttipätkä kesti kaatuneelle puulle asti, tosin Mörrin kanssa aloitimme sen ravilla, jonka jälkeen Mörri siirtyi ihan itse töltin kautta passille ja kun mutkasta päästiin, tiukat ohjatkaan eivät enää auttaneet laukanhimoon. Mitä tiukempi ohja, sen lujempaa mentiin! Onko mulla joku ravirata-koulutuksen käynyt humma alla? Sentään poika tajusi pysähtyä ennen kaatunutta puuta tai siitä olis menty limboamalla ali. Puun kierto tultiin hieman hätäisemmin kuin mennessä, Mörrikin oli innoissaan vauhdikkaasta lenkistä. Ja taas lisää ravia, vauhtia pitää saada kinttuihin!

Jyrkkä alamäki meni melko siististi, mutta likeltä piti ettei sillan kaide kuorinut mua hevosen selästä. Mörri oli sitä mieltä että toikin jyrkkä mäki on laukkamäki ja kopisteli jo sillalla laukka-askelia. Ei auttanut muuta kuin ottaa harjasta kiinni ja ampaista tammukoiden perään.

Pyörätiellä Salla huomautti, että ollaan tultu tätä lenkkiä vasta vähän päälle tunnin, 1h 15min. No just! Ei ihme jos ei perässä pysytä kun Krona ja Prinsessa menee niin hurjaa vauhtia! Sanoin että mennään pikkulenkki tuosta Tiinan baarin kohdalta hiekkatietä pitkin ja sinne sitten suuntasimme. Otimme lisää vauhdikkaampia pätkiä, muttei enää laukkaa kuitenkaan. Kiersimme siis bensa-aseman kautta ja sieltä hieman takaisin päin suojatielle, että pääsisimme turvallisesti takaisin pyörätielle. Tien ylityksessä Mörri alkoi olla jo melkoisen puhki ja pyörätiellä otin jalustimet pois jaloista. Polvi rusahti ilkeästi suoristaessani jalkaa ja päätin tulla alas selästä. Mörri jo hidastikin ja pääsin nätisti jaloilleni. Siirsin ohjan toisen pään turpahihnaan kiinni ja toisen pään itselleni, niin kävelimme näiden hurjimusten perässä.

Polvi alkoi vertyä mukavasti ja kun tulimme siihen kohtaan, missä mennään tarhoja kohti, Salla sanoi että aikaa on kulunut vasta 1h 30min. Sanoin että menkää kohti Hakjärveä se hiekkatien pätkä ja tulkaa se myös takaisin, siinä pääsee mukavasti töltillä ja laukalla varsinkin takaisin päin. Itse taluttelin Mörrin tallille ja otin siltä varusteet pois. Hain mysliä ruokakippoon ja kaadoin herkkupuuron päälle. Lisäsin merisuolarakeita, omenan ja porkkanoita, jonka jälkeen peruutin ahteriani Mörrin nenään joka väkisin meinasi tunkea turpansa puolivalmiiseen annokseen. Mörri peruutti haluamalleni kohdalle, jonka jälkeen annoin ruuan. Sitä herra jäikin innolla lurpsuttamaan!

Hieroin samalla Mörrin lihaksia kumisualla ja harjasin hikeä pois. Aika märkä poika! Mörri päästi muutaman kerran tyytyväisen röhkäisyn ja jätin sitten ratsuni rauhassa syömään. Huomasin jonkin punaisen viilettävän pitkin tarhan reunaa ja Jaanahan se siellä toi toista seuruetta tonteille. Fillarireissu oli kuulemma onnistunut, pyörä totteli paljon paremmin laukkamäissä kuin Eikka! Tuliko Eikkikselle kilpailija? ;-) Iloista porukkaa tuli pihalle ja heistä otettiin ihan kuvakin. Perässä tulivat myös Salla ja Anne yli-innokkailla ratsuillaan...

Jaana oli ihmeissään Kronan ja Prinsessan menohaluista, hurjaa on jos jo menomatkalla täytyy pidätellä hevosia! Anne taisi tykästyä Prinsessaan ja Kronahan on aina mahtava kokemus, varsinkin sen kovavauhtinen töltti. Ja Mörriäisen ravi, voi hyvänen aika! :D

Vein varusteita muiltakin hevosilta pois ja jaoin sitten mysliä ja leipää vateihin. Kaikkien saatua annoksensa tarkistin vielä hyvin syöneen Mörrin kaviot ja päästin sitten poitsun tarhaan. Saattaa olla että se on huomenna ihan poikki, mutta hyvää tuo reissu sille teki. Marraskuun matkat kuitenkin ovat hitaampia, koska mennään ilman muita heposia. Muut pollethan ovat lomalla maanantaista 3 viikkoa, mutta kun Mörri on muutenkin vähällä liikunnalla, niin se saa luvan lähteä taas kävelylenkeille tätin kanssa. Mun ihana kultainen noutajani! :D