Reittiä etsimässä

Oli kerrassaan ihana luminen sää lähteä tutkimusmatkalle etsimään reittiä Oittaan kartanolle. Jaana lupautui tulemaan mukaan Gusturin kanssa, Gusse-setä kun tarvitsi liikuntaa. Hain Mörrin tarhasta ja otin samalla Gussen mukaan sisälle talliin. Jaanakin tuli täysissä tamineissa ja harjasimme lumiset pollemme. Laitoin satulan ja kuolaimet Mörrille ja Jaana päätti pistää Gusselle lampaankarvan. Myös Rontti-koira sai tulla mukaan, sillä oli Flexi-hihna!

Lähdimme matkaan hieman tuulisessa, mutta kivassa pikku pakkasessa. Lunta tuli hiljalleen ja mulla oli mukavan lämmin. Heti ensi metreillä tosin huomasin, että jalustimet olivat Raijan jäljiltä ja liian lyhyet. Noh, lyhentäisin niitä kun sopiva paikka tulisi. En ottanut edes raippaa mukaan, mennään sitä vauhtia mitä mennään. Mutalikossa Gusse pysähtyi juomaan ja aloitin oikean jalustimen pidennyksen, mutta en saanut kunnolla sitä tehtyä. Siirryimme pyörätielle ja tulin siellä alas selästä. Pidensin jalustimet ja mielessäni muistelin että ne olivat olleet kympissä. Ponnistin itseni takaisin selkään ja matka jatkui. Tosin nyt liian pitkillä jalustimilla... Onko nää mun jalustinhihnat ollenkaan...

Ensimmäinen nopeampi pätkä meni hieman pitkillä jalustimilla vallan mainiosti, Mörrin ravi kun on kerrassaan helppo. Metsään päästyämme tuuli laantui mukavasti ja Gusturin käynti oli reipasta. Mörrin kanssa tulimme perässä ja Rontti-koira loikki milloin missäkin. Jyrkkää alamäkeä varten tulimme pois selästä, kun emme tienneet mitä mahtoi olla lumen alla. Samalla sain laitettua jalustimet oikealle pituudelle. Ylämäen jälkeen Jaana etsi sopivan kiven, mistä nousi takaisin Gussen selkään ja mä ponnistin suoralta satulaan. No nih, viimein oli jalustimetkin kohdillaan!

Jaana päästi Rontin irti ja hauva etsi koko ajan keppejä. Sitten se toi niitä vuorotellen kummankin hevosen luokse, eikö kukaan heittäisi hälle keppiä? Täältä hevosen selästä on hieman vaikea ottaa maasta sitä keppiä... Välillä Rontti kiusasi Gusturia, mutta Mörriä se ei tullut hätyyttelemään. Mietti vissiin että komennan taas sitä jos se meitä tulee kiusaamaan. Haukku ainakin hiljeni joka kerta kun sanoin sille matalalla äänellä "Hyyiii..."

Välillä metsässä oli vaikeitakin kohtia. Paikoin oli oksat niin alhaalla että piti mennä ihan liiskaksi hevosen selkään. Olin laittanut ohjat kiinni satulaan, joten niistä ei ollut huolta. Ohjasin vain liian lähelle tulevia oksia pois tieltä ja viime tingassa sain vedettyä itseni Mörrin niskan päälle väistääkseni kahta paksua oksaa. Hetkeksi mieleen välähti takautuma Nuuksiosta, kun onnistuin tipauttamaan itseni käynnissä Kronan selästä! =D

Pian pääsimme ratsastuspolulle ja otimme hieman vauhtia. Gusse meni pienellä laukalla ja me pistimme raviksi. Ja kun sen vauhti ei riittänyt, mutta laukallekaan en päästänyt, Mörri vaihtoi töltin kautta passille. Passia se pääsee kuitenkin nopeampaan kuin ravia, joten sillä mentiin. Sitten oli vuorossa laukkamäki, jonka kylläkin menimme ravilla, kuten Gusturkin. Rontti juoksenteli innolla mukana keppi suussaan ja hyppeli iloisesti. Jaana suositteli, että menemme hautausmaan suoran sijaan ihan sitä virallista ratsastuspolkua, se vie lähemmäksi Oittaan kartanoa. Käännyimme siis vasemmalle ja otimme muutamat laukka-askeleet mäkeen. Ylhäällä tasaisella otimme uuden laukan, tai siis Gusse ehkä saattoi ottaa, mutta me tulimme ravilla perässä.

Hetken kuluttua tulimme jo sellaiselle ratsastuspolun osuudelle, missä olen viimeeksi käynyt joskus Riikan kanssa kolme vuotta sitten. Itse polun siitä kohtaa mulla ei ollut edes mielikuvaa, kun silloin tuli keskityttyä selässä pysymiseen, mutta peltoaukeamasta oli selkeä muistikuva. Viimeeksi kun olen siellä käynyt, oli syksy ja pellolla metsän vieressä oli peuralauma ruokailemassa. Nehän lähtivät silloin karkuun ja takaisin tullessa tonteille osui hirvi, jonka karkoitin hienosti laulaa loilottamalla epävireisesti että "I'm a poooor lonesome cowboyyyy, and I'm a long long way from hooooome!" Taisi siinä kaikota kaikki muutkin eläimet koloihinsa, hyvä etten pillastuttanut hevosia...

Se muistelosta. Me sen sijaan jatkoimme matkaa Rontti-koiran loikkiessa Duracell-pupun tavoin pitkin hankea. Vastaan tuli pari naista koirineen, jotka kehuivat loistoideaksi ottaa koira mukaan ratsastuslenkille, saa kunnolla juosta! Jatkoimme matkaa ja hetken kuluttua Jaana ojensi mulle oksan pätkän. Edessä oli hyvä laukkapätkä, joten Rontti piti harhauttaa. Viskasin kepin taaksepäin, jolloin Rontti syöksyi kepin perään ja Jaana pisti Gussen laukalle. Mörri intopiukeena perään ja niin sitä mentiin ihan hurjaa vauhtia pitkä pätkä! Rontti pyyhälsi keppinsä kanssa ohi vieden kirkkaasti nopeimman tittelin ja paineli pitkälle mäkeen. Me perässä, kumpikin polle antoi palaa kivassa hangessa!

Mäen jälkeen tulin alas satulasta ja otin Rontin kiinni. Annoin Flexin takaisin Jaanalle, joka kertoi että tuossa oikealla on rauniokoirien harjoittelukenttä. Aluksi hän oli kuulemma ihmetellyt että mikä romuttamo ja kaatis täällä on, mutta se olikin rauniokoirille. Sen eteen oli parkkeerattu autoja ja me lähdimme ravilla renkaanjäkien keskellä olevaa lumisempaa kohtaa pitkin. Mörriä vaan oli hankala pitää siinä, se suuntasi melkein väkisin vasemmalle uralle. Siellä lumi oli pakkautunut liukkaaksi, mutta pidätin sitten sen verran ettei enää hirvittänyt.

Ratsastuspolku jatkui omana polkunaan hetken kuluttua ja tulimme tunnelin jälkeen pellon reunaan. Siellä olikin hyvä mennä metsän rajassa, pistimme ravilla menemään! Vaikeissa paikoissa Mörri meni parit tölttiaskeleet ja vaihtoi sitten takaisin raviin tai passiin, riippuen Gussen vauhdista. Jaana sanoi että se voidaan tulla laukalla takaisin kun on hyvä pohja ja odotin jo innolla sitä kohtaa!

Pienen metsäpätkän jälkeen tulimme ensin sillalle ja sitten polkujen risteykseen. Siinä huomasimme olevamme jo melkein perillä! Edessä meni autotie ja siinä oli kyltti "OITTAA". Hienoa, reitti selvitetty! Käännyimme takaisin ja hyvä kun hevosissa löytyi enää jarruja! Laukalla menimme sillalle ja Jaana pidätti Gusturia, ei me nyt sillalle rynnitä laukassa! Rontti olisi kyllä mielestään voinut mennä, mutta se oli hihnassa kiinni. Menimme käyntiä takaisin samaa reittiä ja pellon reunassa hoputimme ratsumme laukalle. Jippii! Kertakaikkisen ihana hankilaukka! Ne pari pehmeää kohtaa Mörri muisti ja vaihtoi hitaammalle ja siirtyi sitten samantien takaisin laukalle. Rontti paineli hihnassa kuusen alle, mutta Jaana sai sen uudestaan eteen polulle ja vauhtiin. Laukka oli pitkä, tasapaino loistava ja Mörri päristeli tätin kanssa kilpaa, meillä oli hurjan hauskaa!

Sitten oli taas käyntiä, menimme tunnelin kautta takaisin kohti rauniokoirakenttää. Tiellä otimme taas rivakampaa tahtia, mutta nyt päätin antaa Mörrin mennä siellä rengasurassa, vaikka liukasta olikin. Katsotaan, miten poika reagoi! Sain todellisen yllätyksen kun ravi vaihtui hetkessä töltiksi ja menimme koko tienpätkän töltillä! Siis eihän mun pidä muuta kuin antaa suunta, kun kerta polle valitsee itse sen parhaimman askellajin! Voi herttinen miten mulla oli leveä hymy naamalla sen jälkeen, töltti löytyi heti kun tuli liian liukasta raviin tai passiin! Huh huh! Ei se maailman tasaisinta ollut, pompotti hieman, mutta reipasta menoa ja helppo istua. Heti kun Mörri oli siirtynyt töltille, löysäsin ohjia palkinnoksi ja poika posotti innolla Gussen perään. Ja aivan nelitahtinen töltti, ei mitään rytmirikkoa! Ooh, pitääkö mun alkaa vetää jäätölttiä!

Päästimme koiran taas irti hieman pidemmällä ja tutulla pellolla pistimme uudestaan laukaksi. Pollet siirtyivät rennossa laukassa kohti metsärajaa ja siitä vielä pidemmällekin. Kyllä oli hyvä fiilis ja menimme rauhallista käyntiä. Gussen häntä oli kaapannut matkan varrelta ison risun matkaansa, jota yritin poistaa Mörrin etukavioilla. Risu oli kuitenkin liian pieni päälle astuttavaksi, mutta seuraavassa nopeammassa pätkässä se lähti kyllä irti itsestään. Ravilla mentiin ylämäkeen, alkoiko Gusse jo väsähtää?

Päästyämme käynnissä takaisin lähemmäksi suota, otimme uuden laukkapätkän. Me tulimme perässä ravilla ja passilla, koska Gustur meni sen verran hitaasti. Mörri ihan selkeästi tarvitsee enemmän vauhtia siirtyäkseen laukkaan, koska ravin tullessa liian hitaaksi se vaihtaa töltin kautta passille, jolla pääsee kovempaa ja vasta sitten laukalle. Tai vaihtaa se ravin passiksi myös silloin kun en päästä sitä laukalle... ;-)

Suopätkä meni Gusturin aloitteesta reipasta vauhtia. Ravia ja passia, parit laukka-askeleet välissä ja taas raville. Askellajeja vaihdettiin niin tiuhaan ettei niissä enää pysynyt mukana, kaikkia mentiin hyvinkin ahkerasti ja aina parit tölttisarjatkin väliin! Hauska polle, ei voi muuta sanoa!

Jyrkän laukkamäen menimme käynnissä. Mörri pysähteli kesken mäen ja jatkoi sitten taas kun edessä oli tilaa. Mitä se Gusse hidasteli, ruoka odottaa tallilla! Tulimme Veikkaustien kautta pois ja sielläkin otimme pienet ravit/töltit/passit (Gusse ravia/tölttiä ja Mörri niitä kaikkia alustan mukaan). Pyörätiellä oli hieman liukkaampaa, mutta hyvin varovaisesti kumpikin polle asetteli jalkojansa. Mutalikossa Mörri valitsi reittinsä ihan itse ja pysähtyi kesken kaiken. Jahas, vielä piti pitää pissitauko ennen ruokailua! Olikohan sillä ollut hätä jo siellä laukkamäessä, muttei vaan kerennyt taukoja pitämään!

Tallilla vein varusteet paikoilleen ja kippasin Mörrin kulhoon myslin sekaan ison kasan kuivattua leipää. Sitten peruutin ahteri edellä Mörrin luokse ja käskin väistämään ja annoin vadin vasta sitten. Mörri kävi ruokansa kimppuun kuin haukka, eikä paljoa nostanut turpaansa herkuista. Gusse sen sijaan nautiskeli ruuastaan, nosti välillä päätään ja makusteli leipää. Millonkohan Mörri älyää, ettei sen tarvitse hotkia ruokaansa, kyllä se saa sitä tarpeeksi eikä kukaan muu tule jaolle. Ja onhan se pyöristynyt ihan selvästi, alkaa olla ihannemitoissa, tää mun komea viisivaihteinen nelivetoni!

Tämä reissu oli kyllä todella hieno. Sää oli loistava, mentiin hangessa ja rasitettiin innokkaita pollukoita, laukattiin ja ravattiin, mentiin tölttiä kerrassaan upea pätkä ja passilla posotettiin loput! Kaikki vaihteet käytössä, humma valikoi juuri sopivan askelluksen jokaiselle alustalle eikä mun tarvinnut huolehtia muusta kuin omasta tasapainostani. Joka muuten sattui olemaan erittäin hyvällä mallilla tänään, mä olen kertakaikkisen fiiliksissä täällä! Talvi on ihanaa aikaa! =D