Liukkaita kelejä

Kavion vuolijan piti tulla tänään, mutta hän olikin sairastunut. Päätin sitten tallille mennessäni tehdä pikkuisen lenkin ja ensin jaoin varsatarhan asukeille porkkanaa. Viereisessä tarhassa Svipakin sai osansa Mörrin ahmiessa heinää vieressä. Hain harjapakin esille ja etsittyäni Mörrin riimun, suuntasin tallin läpi tarhaan. No nythän täällä oli paljon parempi mennä kun maa oli hieman kovempi ja luntakin oli pikkasen. Varovainen sai tosin olla, koska lumen alla oli kavioiden jättämiä monttuja.

Juttelin hetken Svipalle ja Mörriä alkoi ilmeisesti kummastuttamaan kun ei riimua kuulunut päähän. Se nosti päätään ja katseli, sitten pisti uudestaan turvan heinäkasaan. Ja nosti sitten uudestaan, kyllä se täti varmaan nyt jo sen riimun laittaa. Pujotin lenkillä olevan riimunnarun pojan pään yli ja laitoin sille riimun päähän. Annoin sen vielä olla hetken heinäkasalla ja otin sitten narun pään yli. Annoin Mörrin nuuskaista kättäni, sepä tuoksui porkkanalle! Sitten lähdimme kiltisti kävelemään tallia kohti, taisi poika tietää saavansa pookkanaa, pookkana on heekkua! :D Ja olivat muuten hyviä porkkanoita, oikein mehukkaita! Piti nimittäin nälkään syödä yksi sellainen jo matkalla...

Poika sai heekku-pookkanaa astiaan laittamani heinätukon päälle. Mörrin rouskuttaessa kaivoin harjan esille. Näytin harjaa Mörrille ja selitin että nyt harjataan. Sitten näytin harjaa Mörrin selälle ja näytiksi harjasin muutaman vedon, jonka jälkeen luovutin. Turha noin siistiä poikaa on harjata! Vuorossa oli kaviokoukun esittely, jonka jälkeen sain putsata hienosti erittäin siistit kaviot. Siis näin pieni määrä lunta maassa ja heppa on päästä jalkoihin ihan hurjan paljon siistimpi! Kavioiden pohjatkin suorastaan loistivat puhtautta, mahtavaa! Ja nami palkinnoksi.

Hain satulan lampaankarva-alustoineen ja nostin sen Mörrin selkään. Sitten tuumasin uusiksi, ei me satulaa oteta mukaan, mennään mukavasti käyntiä lampaankarvalla! Vein satulan pois ja otin tilalle ratsastusvyön, mihin kiinnitin punaisen namipussukan. Kiristin sitä vain hieman, on menomatka mukavampi. Kuolaimet suuhun, mulle kypärä päähän ja huomioliivi päälle, raippa käteen ja kävelylle!

Menimme varoen pitkin tarhan reunaa, maassa oli lunta ja sohjoa. Mörri pysähtyi kesken kaiken ja nuuski mun jättämiä saappaan jälkiä. Annoin sen nuuskia ja sitten alkoikin kuulua kunnon ryystämistä. Mörri joi! Huvitti, saappaanjälki ei ihan heti tyhjentynyt, mutta huomasin sitten että se seuraava mun jättämä jälki alkoi tyhjentyä. Hyvänen aika, oliko sillä oikeasti jano? Välillä Mörri nosti päätään ja katsoi Vaavia, mutta pisti sitten turvan takaisin veteen ja jatkoi juomista.

Jatkoimme matkaa mutalikon yli ja lähdimme pyörätietä kohti Hakjärven reittiä. Pyörätie oli hyvässä kunnossa, mutta se meidän normaalisti käyttämä hiekkatie oli paikoitellen liukas. Edellisenä päivänä oli autojen renkaat pakkauttaneet lumen liukkaaksi ja pääliosa oli sulaa, joten kumisaappaissa sai olla varovainen. Mörri pysähteli ja sain jo näpäyttää raipallakin, me mennään nyt ihan kunnolla.

Ennen mökkitien alkua meillä oli hetkellinen johtajuuskiista, Mörri ei halunnut ja minä vaadin. Kun otin tiukemmin ohjista, Mörri yritti ottaa ohjat itsellensä ja sen hampaat osui mun käteen. Mörri huomasi sen oitis ja oli hetken että ups... nyt tais mennä pieleen... Salamana näpäytin sormella sen turvalle ja Mörri alistui ja käänsi päänsä pois. Kun se käänsi sitä hieman takaisin, selitin sille vakavana että tuollaista en aio todellakaan katsoa yhtään pidempään. Sitten otin ohjat uudelleen nätisti ja yhtään kiskomatta tai miettimättä Mörri seurasi tätiään. Mietti varmaan että no nyt mä sain sen suuttumaan, hui...

Loppumatka meni melko reippaasti, yksi pysähdys oli jyrkässä mäessä. Käännyin katsomaan Mörriä ja kysyin siltä että "Pissittääkö? Paskattaako? No sitten jatketaan matkaa." Ja jatkoimme matkaa oikein hienosti.

Kääntöpaikan päätin siinä vaiheessa kun katsoin että tien jatko tuntui liukkaammalta kuin meitä edeltänyt osa. Kiipesin kiven päältä selkään ja Mörri kääntyi hiekkatielle. Hetken mietin, että ollaanko tässä kuin bambi liukkaalla jäällä, mutta Mörrilläpä ei ollut enää yhtään kiire kotiin! Turpa maassa Mörri nuuski vaikeita ja liukkaita kohtia ja asetteli jalkojaan huolellisesti. Laitoin ohjat kiinni ratsastusvyöhön ja pidin toisen käden koko ajan ratsastusvyössä kiinni.

Suorilla oli helppo mennä, pääsi hyvin siirtymään reunaan ja paikoitellen hiekkatien pinta oli näkyvissä. Ylämäet olivat helppoja, Mörri käveli ne hyvin varmasti. Alamäissä menimme tosi hiljaa, Mörri otti välillä niin lyhyitä askelia, että hyvä kun toisen etujalan kavion verran päästiin eteenpäin. Kehuin Mörriä, jolloin se päristeli takaisin. Sitten otimme pienen erän päristelyä vuorotellen ja matka jatkui. Eräässä alamäessä kumpikin takajalka liukui kropan alle, mutta Mörri piti hienosti tasapainonsa suorassa ja tädin kyydissä.

Mökkitien viimeinen alamäki on aika jyrkkä, sekin meni hienosti pienellä vaihteella. tavalliselle tielle päästyämme kulku oli hieman helpompaa, mutta ei Mörri silti mitään kiirettä pitänyt. Hieman väijyimme kahta sakemannia, joita ei kuitenkaan näkynyt. Mustan koiran piha ei aiheuttanut mitään reaktiota, sehän on tuttu kun täti sille viimeeksi huhuilikin. Edelleen varoen Mörri jatkoi matkaa ja yksi iso terrieri erään talon pihassa pysäytti pollen. Emäntä sitä piti kiinni ja kun tervehdin rouvaa, Mörri päätti ettei se yksi haukku mitään tee ja hänen mielestä voimme jatkaa matkaa. Sipsutellen tulimme viimeisen jyrkän mäen alas suojatietä kohti, jolloin otin kunnolla ohjat käsiin. Matkan ajanhan ne olivat olleet ihan löysällä, kun Mörri tottelee istuntaa hyvin.

Suojatien ylitys meni hyvin ja pyörätielle päästyämme askeleet tihentyivät normaaliksi, tässä oli helppo kävellä. Mörri meinasi oikaista sillalle, mutta ohjasin sen pyörätielle takaisin niin, että sain sen käännettyä kohtisuoraan alas menevään rinteeseen. Näin oli varmempi, ettei kaviot liu'u sivuttain. Vaavi oli moikkaaamassa meitä ja hörisi kun tulimme tarhan reunalle.

Kävelimme kaikessa rauhassa tallille ja tulin hyvillä mielin alas selästä. Mörri käveli kohti tolppaa, täällä oli hänen paikkansa. Otin varusteet pois ja kaappasin ruokakipon mukaani. Pookkanoita, kuivattua leipää ja hieman mysliä ripauksella merisuolaa, siinä tämän päivän ruokatarjonta heinän lisäksi. Mörri rouskutti ruokaansa mun laittaessa samalla tavaroita pois.

Vein Mörrin tallin läpi pihattoon, mistä olikin jo kuulunut pauketta. Prinsessahan se siellä halusi mukaan tohinoihin! Tällä kertaa sillä oli Keke seuranaan, mutta kumpikin väisti Mörriä. Ihan hyvä, sillä se antoi aikaa laittaa ovi Prinsessan turvan edestä kiinni, koska sisällehän typykkä halusi. Keke antoi hetken rapsuttaa itseään, mutta Prinsessaa rapsuttelin hieman pidempään. Samalla se yritti tyrkätä turvallaan ovea, jos vaikka en sattuisi huomaamaan... Yritystä oli taas vaikka kuinka, mutta hetkeksi Prinsessan huomio kiinnittyi pois lähtevään Mörriin. Avasin ovea sen verran, että pääsin livahtamaan sisälle, mutta Prinsessa oli haukkana turpansa kanssa. Se nykäisi ovea ja hyvä ettei ihan käsistä lähtenyt! Pikaisesti ovi lukkoon, muuten se tamma tulee pihalle ja aiheuttaa säpinää ihan itse!

Katselin tänään Mörrin syödessä sen kavioita ja huomasin takakavioiden olevan erimuotoiset kuin etukaviot. Takana oli jotenkin suipommat kaviot, kummallista. Aivan selkeästi huomasi uuden kasvun, mikä oli alkanut päälle kaksi kuukautta sitten kenkien poiston jälkeen. Se oli joka jalassa paksumman oloinen ja näytti kasvavan oikeaan suuntaan. Lohkeamat vanhoissa naulanreijissä olivat kasvaneet alemmaksi ja kavion normaalin kulumisen myötä pienentyneet. Harmillista, että vuolija ei tänään päässyt, mutta toivottavasti otamme perjantaina homman uusiksi. Mulla on kovasti kysyttävää kavioista, mutta olen erittäin tyytyväinen polleni jalkoihin. Ne näyttää vahvistuvat hetki hetkeltä ja niitä ohjaa kerrassaan järkevä ja varovainen, fiksu ja ihana pörriäinen!