Kuinka saada heppa hämmentyneeksi?

Resepti on helppo...

Tarkoitus oli ensin lähteä lenkille, mutta vettä alkoi tulla kaatamalla. Ei maastoon viitsinyt mennä, joten ajattelin vain hoitavani ja ruokkivani Mörrin. Hain valmiiksi harjapakin ja vaaleansinisen loimen ja sitten lampsin riimu kourassani perin juurin kuraiseen tarhaan.

Heti ensimmäiseksi kuuntelin kiljuntaa. Jaahas, ketä siellä nyt ottaa yhteen. Veikkasin Koluria ja Offaria ja kun kävelin pidemmälle, huomasin että Svipukka se siellä pisti poikia aisoihin. Svipa oli Kokulin ja Offarin välissä ja kiljui kiukkuaan julki. Hihkaisin sille että "Hyvä Svipa!" ja pollet kääntyivät katsomaan. "Näytä vaan niille kuka käskee, hyvä Svipa!" Hetken kuluttua Kolur ja Ófeigur siirtyivät kauemmaksi Svipasta ja pistivät päät alas yhteen. Murina kuului mulle asti ja mä sentään olin varmaan yli 50metrin päässä. Sitten pojat ottivat yhteen, nousivat takajaloilleen ja yrittivät purra toisiaan. Sitten ne laskeutuivat alas ja yrittivät näykkiä toisiansa. Vilkaisin Mörriä, joka seisoi Eikan kanssa tarhan reunalla. Kumpikin katsoi tarkkaan lopputulosta, kumpi pääsee niskan päälle? Muutkin hevoset olivat kaukana kinastelevasta kolmikosta tarhan toisella reunalla. Svipa oli lähtenyt poikien suuntaan, ilmeisesti erotuomariksi.

Hetken kuluttua tilanne hieman rauhottui ja otin Mörrin kiinni. Yhdessä lähdimme kohti tallia ja kerran Mörri vilkaisi taakseen, vieläkö pojat riehui? Rauha oli taas maassa, joten jatkoimme matkaa. Tallilla laitoin Mörrin kiinni karsinaan ja hain harjapakista hikiviilan. Vetelin sillä vedet pojan selästä ja Mörri katseli uteliaana touhujani. Sitten laitoin loimen sille päälle, ja kun tuntui ettei se polle siellä alla kuivu mihinkään, aloin hieroa loimella Mörriä. Mörri oli hetken paikallaan ja kääntyi sitten katsomaan, mitä ihmettä se täti taas tekee? "Mä hieron sua kuivaksi" kerroin sille ja jatkoin. Mörrin ilme oli hieman hämmentynyt, tarkoittaako tämä nyt sitä että hänen täytyy väistää painetta vai olla paikallaan? Kehuin poikaa kun se siinä hienosti oli paikallaan ja siirryin sitten toiselle puolelle. Mörri käänsi uteliaana päänsä seuratakseen mua ja sitten alkoi ylähuuli lerpahtaa. Ei ilmeisesti yhtään hullumpi hieronta!

Annoin näkkäriä kiltille hevoselle ja tarkistin kaviot. Sitten aloin pilkkoa porkkanoita vatiin, heitin joukkoon loput näkkärit ja hieman mysliä mitä saa nuoleskella vadin pohjalta. Eväät kelpasi kiitos vain ja annoin loimen olla sillä päällä. Soitin Jaanalle ja kerroin että joku otus oli kaivanut tiensä tallin seinän alta sisälle ja toisessa karsinassa oli lapiotolkulla multaa. Myyriä?

Puhelun loputtua otin Mörriltä riimun pois ja pistin sen paikoilleen. Sitten otin loimenkin pois ja avasin oven pihattoon. Menin seisomaan ulkopuolelle ja katselin Mörriä. Se seisoi pää edelleen siinä kohtaa missä se oli ollut kiinni. Kysyin siltä että meinaatko tulla ulos? Mörri käänsi päätään taaksepäin ja katseli mua. "Niin, meinaatko tulla ulos?" Mörri käänsi päänsä toiselle puolelle ja katseli mua silläkin silmällä. Sitten se käänsi päätään taas oikealle ja katseli, kunnes käänsi päänsä vasemmalle ja katseli. Siellä se seistä jökötti eikä halunnut tulla ulos, käänteli vaan päätään puolelta toiselle ja katseli mua pyöreän massunsa takaa... Sitten kysyin että ottaisko se hieman namia. Korvat menivät vielä hörömpään ja menin sisälle. Hain harjapakista 5 hunajanamia ja annoin yhden kauniisti odottavalle hummalleni. Sitten siirryin takaisin pihattoon odottamaan.

Taas oli vuorossa pään kääntelyä puolelta toiselle ja edelleen häntä ovelle Mörri kurkki mua vuoroin oikealta ja vasemmalta. Huhuilin sille että "Tuu vaan, tuu tuu!" En viitsinyt naksuttaa, ajattelin että Mörri saa ihan itse päättää milloin se tulee. Hämmentynyt Mörri ei vissiin ottanut uskoakseen, että A) mä en mitään muuta siltä pyydä tänään ja B) se on irti riimusta. Seisoskelin pihatossa vielä hetken, ja sitten Mörri päätti ottaa rohkeasti askeleen kääntyäkseen ovelle päin. Kehuin sitä hienoksi pojaksi ja varovasti Mörri työnsi päänsä ulos tallista. Sitten se sai molemmat etujalat ulkopuolelle ja annoin sille namin. Peffa pystyssä (tallin lattia on korkeammalla kuin pihatto) Mörri katseli ihmetellen ulos, onkohan tää nyt ihan ookoo... Takajalatkin tulivat viimein pihaton puolelle ja Mörri sai toisen namin. Siirryin lähemmäksi pihaton reunaa ja hetken kuluttua Mörri tuli perässä. Sai myös namin!

Siinä me sitten seisoimme katsellen sateista maisemaa, minä reilusti katoksen alla ja Mörri pää katoksen ulkopuolella. Annoin vielä loput kaksi namia pollelleni ja jatkoimme seisoskelua. Pesin välillä kädet katolta tulevassa vesinorossa ja Mörri nuuski niitä. Seisoskelimme hieman lisää ja mietimme syntyjä syviä, tai oikeastaan en miettinyt mitään. Nautin vain oman hevoseni seurasta ja se näytti tekevän samaa. Tuskin sekään mitään sen kummempia ajatteli, paitsi ehkä edelleen ihmetteli tätin käytöstä...