Ostin jo aiemmin Idän Ratsusta pussillisen heppanameja, sellaisia yrttinameja. Muistelin antaneeni niitä aikoinaan Brobackan heposille ja kovin hyvin olivat tehneet kauppansa. Nyt päätin tehdä empiirisen tutkimuksen Mörrin makuaistista, pitääkö päätelmäni paikkansa? Olen ollut huomaavinani, että poika tykkää enemmän "suolaisesta" kuin "makeasta" ja rouskuttaa ensin leivät ja myslit ja jättää omenat viimeiseksi.. Samalla reissulla olin ostanut jouluriimun Mörrille, kun se kerran oli niin söpö riimu!
Nousin autosta ulos ja varsalaitumen asukit olivat heti vastassa. Kokeilin ensin niille yrttinameja, mitkä saivatkin hörisevän vastaanoton. Hyvältä näyttää! Otin muutaman namin taskuun ja lähdin uuden riimun kanssa tarpomaan lumiseen tarhaan. Juttelin mennessäni ja rapsutin Kronaa, Offaria ja Gussea. Gussen vieressä ollut Mörri lähti kävelemään kauemmaksi ja ajattelin että jaahas. Mörri oli sen näköinen että hän ei tosiaankaan näin pimeällä lähde yhtään mihinkään, turha edes kuvitella!
Kävelin Mörriäisen perässä ja juttelin mennessäni. Laikka tuli uteliaana katsomaan ja kaivoin taskusta sille namin. Mörrin korvat ponnahtivat höröön, namia? Missä on namia? Kävelin tyynesti Mörrin ohitse ja annoin Prinsessalle namin. Yhtäkkiä Mörrin turpa oli kyynärpään takana, ja niin oli Kekenkin. Mistä se Keke oli siihen tullut? Annoin Kekellekin namin ja Mörri päätti että nyt riittää. Se ajoi Keken sivummalle, tää on hänen tätinsä! Laitoin Mörrille uuden riimun (vanhalla narulla tosin) ja annoin sitten namin. Hyvänen aika kuinka innokkaasti se seurasi mua tallille!
Vein Mörrin suoraan ulos ja laitoin sen hetkeksi kiinni tolppaan. Kävin hakemassa taskuun lisää nameja ja otin sitten Mörrin irti. Ei harjausta, en edes kavioita tarkistanut. Lähdin vain kävelemään kohti varsatarhaa ja pyörätietä.
Siinä kävellessä alkoi jo tuntumaan että mulla ei ole mitään narun toisessa päässä. Perässä se Mörri tuli, ihan kiinni itseasiassa. Lämmin hönkäys tuntui jopa talvihanskan läpi! Reippaasti menimme jopa mutalikosta läpi ja päästyämme pyörätielle annoin Mörrimanille herkkupalan.
Käännyin vasemmalle ja lähdin kohti Hakjärven reittiä. Mörri käveli todella reippaasti vierelläni, turpa suurinpiirtein taskun kohdalla. Ennen suojatietä pysäytin Mörrin ja annoin namin hyvästä käytöksestä. Ylitimme tien vauhdikkaasti ja lähdimme ylämäkeen. Mörri käveli kuin enkeli ja nuuskutti samalla varovasti riimunnarua pitävää kättä. Ylhäällä kävelin edelleen reippaasti ja kun hevoseni seurasi nätisti, pysäytin sen ja annoin yrttinamin.
Vastakkaisella puolella tietä seisoi mies, joka piti penkkaan katoavaa talutushihnaa kädessään. Hetken kuluttua hangesta ilmaantui pieni mutta pippurinen chi-hua-hua, joka otti estradin heti itsellensä. Häntä viuhtoi hurjasti, mutta haukkua piti silti! :D Aivan mahtava otus! Mies sanoi mulle että sulla on hieman isompi talutettava kuin hänellä... Naureskelin, kokoeroa oli melkoisesti!
Koirasta vähät välittävä Mörri jatkoi matkaa turpa kiinni taskussa ja unohti kaiken muun. Yhdestä talosta tuli lapsi pulkan ja liukurin kanssa, hän ei huomannut meitä. Mörri ei noteerannut pulkkaa, taskussa tuoksuu yrttinamu! Sanoin pojalle että täältä tulee heppa sun selän takaa, ettet vaan pelästy. Poika hymyili ja katsoi Mörriä, ja jatkoi sitten liukurinsa kolistelua. Hyvää harjoitusta Mörrille!
Vasta parin kymmenen metrin päässä Mörri hoksasi että siellä oli ollut pulkka ja poika ja kääntyi katsomaan. Niih, ei siitä ole vaaraa, se on vain poika ja pulkka! Okei, joo, tuntui Mörri tuumaavan, niin niitä yrttinamuja voisin vielä nuuskia... Jatkoimme reipasta kävelyä ja tunsin kuinka Mörrin turpa ja välillä koko otsa otti kiinni käteen, selkään ja välillä ahteriinkin. Hymyilytti, onpas hyviä nameja! Päristellen Mörri seurasi ja päristelin sille takaisin.
Tien päässä käännyin alas vasemmalle ja kun tulimme Nuuksiontien varteen, annoin Mörrille namin. Reippaasti menimme suojatien yli ja jatkoimme suoraan. Mörri vilkaisi kerran pyörätietä tallille päin, mutta siirsi päänsä takaisin mun kylkeen ja jatkoi reipasta käyntiä. Menimme puomeista läpi ja sillan yli, jonka jälkeen pysäytin taas päristelevän Mörrin. Namin aika! Sitten taas tien yli reippaasti ja käännyimme tallia kohti.
Hieman alkoi hidastua Mörrin askel, mietin ensin että alkaako namit riittää. Menimme takaisin kohti pyörätietä ja siellä meno alkoi hidastua lisää. Söpössä riimussaan Mörri tuntui sanovan että kyllä tää lenkki voisi pidempikin olla, tai ainakin niin kauan kun hän saa herkkua... Maiskutin hevoselleni ja se innostui hetkeksi. Palkitsin namilla suorituksen ja jatkoimme kohti tallia. Pysäytin pollen uudestaan juuri ennen kuin menimme lumen peittämälle sillalle kohti tarhoja ja annoin namin. Mörri tuli päristellen perässä ja käveli reippaasti viimeiset metrit kohti tallia.
Hetken aikaa oli hämmennystä, kun ohjasinkin Pörrin autoni luokse. Sanoin että siellä on sulle kuivattua leipää ja kaivoin samalla auton avaimia taskusta. Painoin keskuslukituksen pois päältä ja Mörrin korvat kohosivat. Mikä ääni toi on? Valokin sinne tuli? Otin hanskat pois käsistä ja tipautin ne raipan kanssa (ei tosiaankaan tarvittu!) maahan. Myös riimunnarun laitoin maahan, kyllä Mörri namien lähellä pysyy! Avasin auton oven ja rapistelin leipäpussia, missä oli omenakin. Paukautin oven kiinni, eikä Mörri ollut moksiskaan. Yhdessä kävelimme ylös tallille, Mörrin turpa kyynärpäässä kiinni.
Vein hummani talliin ja sytytin sinne valot. Otin riimunnarun pois ja laitoin paljon leipää vatiin pienen myslimäärän kera. Kyllä Mörri oli söpö jouluriimussaan! Sille sopii NIIN hyvin tuo punainen väri! Ihastelin hevostani ja se puolestaan popsi innolla ruokaa. Mörrin syötyä otin siltä riimun pois ja avasin oven pihattoon. Hetken Mörri taas mietti että tässäkö kaikki, mutta tuli sitten etujalat pihaton puolelle. Annoin namin ja Mörri vetäisi senkin tyytyväisenä. Yhdessä tassuttelimme pihatosta tarhan puolelle ja katsoimme että reitti oli selvä. Mörri ei ollut ihan vakuuttunut, tai sitten se odotti vielä yhtä namia. Sanoin sille että mee vaan katsomaan mitä ne muut tekee, heinää on vielä jäljellä! Mörri suuntasi juomaan samalla kun suljin ja lukitsin pihaton oven. Sammutin valot ja pistin paikat kuntoon. Otin riimun vielä mukaan ja loput namit, nameja kävin jakamassa vielä niitä vaille jääneille pollukoille (ja Tvisselle ja Svipalle kaksi). Vielä jäi näitä erityisherkkuja pussiin, joten meillä saattaa olla muutama muukin reipas käyntilenkki tiedossa! =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti