Kuvauksellinen Mörri

Kävin aamulla hakemassa Suvin ja ajelimme Hööksiin. Mulla oli sinne kamalan tärkeää asiaa, eli tonttulakki, kulkuset-turpapehmuste ja poronsarvet piti saada. Meillä oli tarkoitus ottaa joulukuvia, siis kortteja varten. Ja silloinhan vaaditaan rekvisiittaa! Mäkin laitoin punaisen takin päälle ja karvareuhkan päähän, ihan kuin muka olisi ollut kylmä.

Hööksistä sainkin toivomani kamppeet ja vielä hieman namia ja kavioharjan. Tallille päästyämme hain Mörrin laitumelta ja poika lähtikin uteliaana, mitähän se täti tänään keksii! Mä harjasin pollen ja Suvi setvi otsatukkaa, kuvauksessa pitää olla nättinä. Hain satulan ja sitten alkoi mietityttää, onkohan se mun tekemä loimi sittenkin liian iso? Vetäisin loimen pussista ja esiteltyäni sen Mörrille, laitoin sen sille ahterille. Hyvänen aika, sehän oli sopiva! Ja voi miten sievä se oli!

Seuraavana vuorossa oli suitset, eli laitoin kuolaimilla varustettuihin suitsiin turparemmiin kilikellokoristeen. Voooii! Söpö! Ja sitten vielä yhden korvan tonttulakki päähän, niin poika oli niin kaunis! Mä ihastelin Mörriä ja annoin namia sille palkinnoksi, hieno poika! Kerran se ravisteli päätään, mutta sitten se jo tottui tonttulakkiin.

Hain tallista vielä retkijakkaran, jonka sijoitin tallin ovien eteen. Ohjasin Mörrin jakkaran ja oven väliin ja istuin itse jakkaralle. Suvi otti kuvia ihan sitä mukaa kun kerkesi, ei hajuakaan mitä niistä tuli. Mä yritin pitää Mörrin päätä edes joltisenkin paikoillaan, mutta se nuuski ja ihmetteli ja tuumasi ja nuuski hieman lisää, ja missäs ne hänen namit on... Yritin poseerata ja sain hetkeksi Mörrin päänkin pysymään paikoillaan, toivottavasti edes se onnistui!

Mörrin uusi hieno loimi ja joulukamppeet

Sitten oli aika lopettaa kuvaus ja vaihdoimme "vaatteita" normiin. Satula ja hieno loimi pois, tilalle lampaankarva ja ratsastusvyö. Kuolaimet pois ja tilalle kuolaimettomat punaisella fleecellä ja Anka-tätin vyöllä. Reput eväineen selkään, Suvin punttaus Mörrin selkään ja sitten matkaan. Suvilla oli ihan uuden näköiset vaelluskengät, joten ajattelin kuljettaa hänet Mörrin selässä mutalikon yli. Ja mun puolesta sai kyllä istua siellä vaikka koko matkan, tuli Mörrillekin mukavaa liikuntaa!

Hieman sai Suvi patistella Mörriä, mutta hyvin varovaisesti hepo kulki. Käännyin kohti Hakjärveä ja Mörri yritti kääntyä toiseen suuntaan. Jahas jahas, tänne päin Mörri! Reippaasti menimme tien yli ja komeasti puskimme ylämäkeen. Kävelin edellä ja Suvi Mörrykän kanssa tuli perässä. Suvi jutteli hevoselle ja mä otin kamerani esille. Mutta voi, vain kaksi kuvaa sain otettua ja sitten se jumiutui! No just...

Jatkoimme matkaa ja nuuskimme tohkeissaan vieraita hevosia lähellä mökkitien alkua. Tuumasin Suville, että kun siellä on oikein kenttä, niin saisikohan sitä vuokrattua vaikka kerran viikossa tunnin tai jotain. Pääsis pyörittämään pörriäistä ja harjoittelemaan tölttiä. Täytynee jossain vaiheessa käydä kysymässä, tai sitten kun siellä näkyy ihmisiä pihalla.

Mökkitien ekan ylämäen jälkeen otin huostaani Suvin kameran ja otin muutaman kuvan ratsukosta. Toivottavasti ne onnistuivat, tai edes osa niistä. Mörri oli kuitenkin sitä mieltä, että voitaisiin kyllä jo kääntyä takaisin, mutta ehei, meillähän on eväät vielä syömättä! Jatkoimme siis matkaa.

Menimme aika pitkälle tietä pitkin jä päätimme sitten siirtyä metsään evästelemään. Sopiva paikka löytyi ja löysäsin Mörrin turparemmiä samalla kun kiinnitin ohjan puun ympäri. Kuolaimettomilla voi kuitenkin ohjalla kiinnittää pollen puuhun, kuolaimellisilla ei. Sitten otin repusta istuinalustat ja Mörrin eväslaatikon. Suvi kaivoi termarin ja kupit, sekä tietenkin berliininmunkit! Ojensin Mörrille omenaa, porkkanaa ja mysliä sisältävän rasian ja poika oli ihan tohkeissaan, hänkin saa ruokaa!

Kyllä maistui kahvit ja munkit hyvältä luonnossa, samaa mieltä taisi olla Mörrikin. Kuolaimettomat suitset vinossa se yritti tulla jaolle, mutta meni takaisin nuolemaan vimosia myslejä laatikon nurkasta. Ja kun eväät olivat loppu, se otti hampailla rasian reunasta kiinni ja paukutti sitä mustikan varpuihin. Ruoka loppui ihan kesken! Kerran Mörri jopa heitti rasian ilmaan, lisää pitää saada!

Pakkasimme roskat Suvin kassiin ja putsasimme paikat. Sitten oikaisin aivan nurinperin olevat suitset ja laitoin ohjat takaisin kiinni. Siirryimme kävelemään takaisin tielle ja Mörri tuli meidän perässä. Se näytti melkein nuokkuvan, raskasta tämä mallipojan elämä! Autokin tuli jossain vaiheessa vastaan ja Suvi kehui Mörriä, ei haittaa ollenkaan autot.

Seuraavan todisteen Mörrin rauhallisuudesta saimme kun kävelimme takaisin kotiin päin. Erään talon pihalta juoksi iso musta koira hampaat irvessä murina-haukkuen ja hetken jo ajattelin sen hyppäävän aidan yli. Suvi hätkähti ja minäkin mietin mitä tehdä, mutta jatkoimme matkaa ja koira pysähtyi tontin nurkalle murisemaan ja haukkumaan. Käännyimme katsomaan Mörriä, joka ei ollut millänsäkään. Kaikessa rauhassa korvat lurpassa se jatkoi matkaa ihan kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunut. Onhan noita koiria nähty...

Loppumatkakin sujui takaisin kotiin mallikkaasti, mitä nyt jumituttiin ennen laitumia pyörätielle syömään hieman vihreää. Kun siitä päästiin, niin tallille menimme kunnon käyntiä. Tai noh, pari kertaa söimme ruohoa, mutta Suvi patisti meitä eteenpäin! ;-)

Mörrin kuolaimettomien turpis, ratsastusloimeen matsaava pehmuste ja Anka-tätin vyö...

Tallilla riisuimme Mörrin varusteista ja annoin sitten kunnon mysliannoksen ja loput porkkanat. Mörri natusteli tyytyväisenä ruokaansa ja itsellänikin alkoi tulla nälkä. Päästin Mörrin takaisin tarhaan sen syötyään annoksensa ja katsoimme kun Prinsessa ja Laikka lähtivät tulemaan kohti. Varoitin Suvia Prinsessasta, se haluaa tulla sisälle talliin! Ja yritystä oli, sitä ei voi kieltää. Prinsessa yritti joka kohdasta saada päätänsä väliin Laikan tunkiessa turpaansa sivusta. Nauratti, sinnikäs otus tuo Eikan jälkeläinen! Sitten oli pakko vetäistä ovi kiinni ja laittaa tiukasti lukkoon, muutenhan se polle lähtee vielä perään. Mörri sen sijaan suuntasi juomaan ja arvatenkin vetäisemään mutanaamiot mallin kasvoihinsa ja miksei koko kroppaankin. Tätä tämä on, mallin elämä!