Kavion hoitoa

No niin! Taas päästiin asiaan, kun vuolija pääsi paikalle. Hain ensin kiireisimmän tapauksen, eli Svipukan pedikyyriin. Svipa oli ensin sitä mieltä että jos joku kuvittelee hänen lähtevän töihin niin se joku on PIK-kasen erehtynyt. Selitin että mennään hoitaa kaviot kuntoon, niin sitten löytyy niitä työhalujakin pikkuhiljaa. Svipa tuli perässä talliin ja antautui hoidettavaksi. Ilmeisesti vuolu helpotti jalkoja, kun Svipa niin nätisti antoi hoitaa. Kiltti johtajatar sai porkkanan palkinnoksi.

Seuraavaksi hain Eikkiksen tarhasta ja Mörri alkoi katselemaan pitkään. Mitäs täällä tapahtuu, täti vie noita muita muttei häntä.. Kolurkin tuli jo valmiiksi odottelemaan vuoroaan. Eikan kaviot oli pian hoidettu ja polle päästettiin pihalle porkkanaa mutustellen. Seuraavaksi oli vuorossa Kolur ja samalla haimme Nooran kanssa Keken ja Tvisturin valmiiksi. Kolur olikin hieman vaikeampi tapaus, se ei kauaa jaksanut olla paikallaan, tää on hei todella tylsää. Noora tyrkkäsi hieman mysliä sisältävän vadin herran turvan alle ja Kolur ahneesti nuoleskeli pieniä jyväsiä kavioiden hoituessa siinä sivussa. Kolur ei saanut porkkanaa, johan se veti mysliä.

Tvistur odotteli jo vuoroaan ja kiltti poika antoi hoitaa kavionsa hienosti kuten aina. Kesken Tvisturin vuolun mun piti lähteä ajamaan Espoon keskukseen ja hakea sieltä siippa, joka sitten heitti mut takaisin tallille ja jatkoi sitten matkaansa jonnekin työjuttuun. Takaisin tullessa Tvistur oli jo hoidettu ja Keken viimeinen kavio oli työn alla. Keklullekin oli mennyt mysliä paikoillaan pysymiseen...

Oma olo alkoi olla hieman viluinen ja kaivoin kassista toppahousut. Vetäsin ne farkkujen päälle ja nautin kun lämmitti mukavasti!

Kysyin että saako Mörrin ottaa tähän väliin ja hain sen sitten tarhasta. "No viimein!" tuntui Mörri sanovan: "Kaikki muut on jo käyneet täällä sisällä!" Sitten se hieman epäluuloisesti katseli vuolijaa, mutta nosti kavionsa nätisti ja antoi vuolijan tehdä työnsä. Mähän olin haukkana vieressä kyselemässä ja utelemassa ja miks toi on noin ja miten tämä on näin ja onko tuo nyt ihan niinkuin pitää. Vuolija-rukka joutui vastaamaan kysymyksiini ja rauhotteli sitten että ihan hyvät kaviot on Mörrillä, pikkasen korkeat kannat, mutta vuodessa ne hoituu hyvin. Hieman hitaasti oli kavio kuulema kasvanut. Kysyin heti että onko siihen vaikuttanut ruokinta, mutta kuulemma liikuntaa polle kaipaa että kaviomekanismi alkaa toimia paremmin. No niinpä tietenkin! Nyt aletaan palleroa liikuttaa kunnolla! Hain hummalleni porkkanan kiitokseksi hyvästä käytöksestä ja Mörri odottikin herkkuaan jo pää pitkällä korvat hörössä ja boksin ovena toimivaan lautaan nojaten. Poika puraisi porkkanan kahtia ja kiipesin itsekin laudan yli karsinaan. Annoin toisen puolikkaan porkkanaa ja odotin kunnes Mörri oli sen syönyt. Sitten kysyin: "Meetkö jo pihalle vai otatko vielä toisen porkkanan?" Vuolija ja Noora purskahtivat nauruun ja hetken olin hämilläni. Noora sanoi että taitaa olla kertakaikkisen tyhmä kysymys... No joo, niinhän se taisi olla, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä hevosella liikkuu päässä. Porkkanan Mörri valitsi ja muut nauroivat meille. Höh, ne ei ymmärrä että mun pieni tarvii kauheasti ruokaa kasvaakseen isoksi ja vahvaksi!

Mörrin jälkeen tuli kiltti Laikka vuoltavaksi ja Nooran kanssa haimme sillä välin Prinsessan ja Kronan odottamaan. Prinsessa oli jo käynyt paukuttamassa ovea, mitä siellä tehdään ja miksi häntä ei päästetä mukaan! Laikan kaviot hoituivat helposti ja tammukka sai myös porkkanaa. Sitten olikin Prinsessan vuoro, itse lähdin hakemaan Gussea jonoon. Takaisin tullessa Krona oli onnistunut irrottamaan itsensä ja kopisteli oven takana. Kiinnitin Gussen paikoilleen ja hain Kronan takaisin odottamaan. Prinsessan kanssa oli varmasti työlästä vuolla, se kun ei jaksa millään olla paikoillaan! Noora tiputteli vatiin muutaman myslin murenen kerrallaan ja niitä nuoleskelemalla saatiin huomio pois kavioista. Kun mysli loppui, Noora otti naulalaatikon ja kolisteli sitä. Prinsessa nuuski uteliaana, mitä siellä on? Olimme Nooran kanssa molemmat mukamas haltioissamme nauloista ja Prinsessa mietti että mikä juttu tää on. Siinä sivussa kaviot hoituivatkin hyvin ja saimme Prinsessan ulos hyvässä järjestyksessä.

Krona tuli seuraavaksi vuoluun ja se taisi olla hieman helpompi kuin Prinsessa (joka kolisteli jälleen oven takana). Kävin ajamassa sitä pois ja yritin saada sen pidemmälle tarhaan, mutta typykkä kääntyi aina takaisin ovelle. Annoin sen jäädä siihen ja lähdin hakemaan viimeistä hevosta, eli Offaria. Ófeigur antoi itsensä kauniisti kiinni, mutta iski sitten liinat kiinni. Naksuttelin ja maiskuttelin, hihkuin "Kom, kom, Offari, kom kom!" ja naksuttelin lisää. Joka kerta kun kavio siirtyi eteenpäin, kehuin pollea ja aloitin uudelleen houkuttelun. Siinä meni sitten aikaa, mutta ajattelin etten anna periksi ja huuda Nooraa, pitäähän sen pollen tulla kun kerta nätisti pyydetään. Viimein Offari antoi periksi ja lähti mukaan, laitoin sen tallilla kiinni odottelemaan. Menin sisälle katsomaan Kronan vuolua ja kerroin Nooralle kuinka Offari seisoi kuin tatti. Noora kertoi että ei se ennen tuollainen ollut, mitähän sille on tapahtunut siellä pohjoisessa kun ei millään saisi pois Svipan luota. Vai onko se vain sitä, että kun se kerran on päässyt takaisin Svipukan viekkuun, se ei todellakaan haluaisi lähteä, edes vähäksi aikaa. Kummallista.

Ja nauratti kun Noora kertoi että hän katseli kun oli jakanut heiniä hevosille, että Mörri oli aivan tyynesti kävellyt pää alhaalla syömään samalta heinäkasalta kuin Svipa, tosi rohkea poika! Eipä enää Kolurkaan sitä tee, enkä ole nähnyt Offariakaan samalla sapuskalla. Tarpeeksi rohkeutta, ripaus röyhkeyttä ahneudella höystettynä, sillä pääsee jo pitkälle. Ikävä kyllä mun piti lähteä siinä vaiheessa, joten en tiedä miten Gussen ja Offarin kaviot hoituivat. Gustur oli varmasti rauhallinen ja ainakin kun Offarilta otettiin kengät pois, se oli maailman rauhallisin hevonen. Sehän vaan nojasi mun masuun ja käsiin ja nuokkui kun kavioita hoidettiin. Se on hieno hevonen ja helppo hoitaa, mutta tuo laitsalta lähtö on hankalaa. Silläkin on jo oma faniköörinsä, jo harjatessa sen upean luonteen huomaa!

Mutta oli helpottavaa tietää, että Mörrin kaviot olivat kunnossa ja se lirpake säteessä kuului asiaan ja kaikki oli kunnossa ja liikuntaa vaan lisää, kiitos! Seuraavalla kerralla onkin sitten puuropäivä, Mörrin herkkua porkkanoiden lisäksi! :D