Siirtelyä

Aikaa on taas vierähtänyt viimeisestä kirjoituskerrasta ja paljon on päässyt tapahtumaan. Mörri alkoi linkkaamaan toista etujalkaa ja mä kävin polvileikkauksessa. Eläinlääkäri kävi katsomassa Mörriä, joka samalla kerralla sai rokotukset ja hampaiden raspauksen. Pari kertaa yritin käydä katsomassa Mörriä tuossa viikolla, mutta mun ruunan rupsukkani oli parkkeerannut itsensä keskelle jorpakkoa. Leikatulla kintulla sinne oli mahdotonta mennä, joten Pörriäinen jäi ilman tuliaisleipiä. Sori!

Tänään oli sitten vuorossa Mörrin siirto talvitalliin trailerilla. Sillä ei kuitenkaan uskalla lähteä siirtoratsastukseen, joten päätimme siirtää pollen junioreiden kanssa kotiin. Mä olin jo pienempiä tavaroita vienyt talvitalliin Nuuksiosta ja jäljellä oli vain painavammat ja hankalimmat laatikot ja satula. Niitä en polvivaivaisena saanut kuskattua satulakaapista mutareunaisen ojan yli autolle. Nyt sain kuitenkin Heidin avukseni, joten pistin hänet kantamaan hankalimmat romppeet ojan yli, kiitos vain lihasten lainasta! ;-)

Lähdin hakemaan Mörriä, joka onneksi ei ollut ihan mahdottoman matkan päässä. Mun polvi oli vähän jäykkä, kun eilen tuli rasitettua sitä hieman liikaa. Kyllä sillä pystyi tasaisella kävelemään. Mulla oli mukana Mörrin kuolaimettomat suitset, joita olin pikkasen modifioinut lisää. Otsapantaa piti pidentää niin, ettei se vetäisi poskihihnoja Mörrin kauniille silmille. Pääsin hevoseni luokse ja se tyynesti laittoi turpansa oikeasta kohdasta suitsien sisään, hieno poika! Katselin aikaansaannostani ja olin ihan tyytyväinen, näytti olevan paremmilla kohdilla ne poskihihnat! Täytyy vaan seurata niiden kestävyyttä, ne kun on tuunattu kellosepän välineillä! ;-)

Talutin ratsuni autolle, missä Heidi jo odottelikin. Mä ajoin lastatun auton parkkipaikalle ja Heidi talutti Mörrin junnujen laitumelle omenoilla houkutellen. Heidi haki Vaavin, Brynjan ja Tirrin laitumen takaosasta Mörriä moikkaamaan ja se olikin mielenkiintoista katsella. Vaavi tuli ensin Heidin perässä sopivan välimatkan päässä, kunnes huomasi Mörrin. Sitten se alkoi kävellä reippaammin, uusi tuttavuus kiinnosti ja piti päästä äkkiä nuuskuttamaan! Hetken kuluttua Brynja ja Tirrikin tulivat näköpiiriin ja niidenkin askeleet kiihtyivät. Pian kaikki kolme junnua seisoskelivat aidan vieressä ja yrittivät nuuskia kaikessa rauhassa heinää syövää Mörriä.

Heidi otti Vaavin ulos tarhasta ja annoimme poikien tutustua taas toisiinsa. Hetken kuluttua selvisi, että Vaavi pomotti Mörriä, se tunki itsensä sille heinätupolle missä Mörri söi! Mörri herrasmiehenä väisti, täällä oli heinää vaikka kuinka. Heidi oli aiemmin antanut ruokavateja rauhoittavilla yrteillä junnuille, mutta ne eivät kovastikaan niistä välittäneet. Mörri sen sijaan pisteli Vaavin annoksesta porkkanat napaansa ja puolusti astiaansa Vaavia vastaan. Tosin Vaavi ei siitä niin ollut kiinnostunut, joten Mörrin luimiminen ajoi Vaavin pois.

Jaana ajoi trailerin talon taakse ja veimme pojat sinne. Kummallekin oli herkkuvati traikun sisällä ja Heidi vei Mörrin ensin kyytiin. Mörri meni sinne vallan mainiosti ja sitten oli Vaavin vuoro. Vaavi otti mallia Mörristä ja kopisteli sisään herkkujen perässä. Nostimme perälaudan ylös Jaanan kanssa ja menin katsomaan heposia etuovesta. Tyytyväisen näköisiä olivat, joten eväskipot pois ja riimunnarut kiinni, sivuovi kiinni ja matkaan. Heidi lähti Jaanan kanssa viemään poikia ja mä jäin pitämään vahtia, Brynja ja Tirri kun olivat viimeeksi tulleet langoista läpi.

Mulla oli ne kaksi vatia, missä oli porkkanoita ja hunajaa. Mä syöttelin pieniä paloja kerrallaan kummallekin vuorotellen ja pilkoin hampaillani hunajaisia porkkanoita (yök..) pienemmiksi. Kun porkkanat loppuivat, Brynja lähti tarkistamaan missä Vaavi oli. Se hirnui ja kuunteli, mutta tuli oitis takaisin kuullessaan porkkanapussin rapinan. Pienin taas porkkanaa ja annoin aina namipalan kun päät olivat alhaalla. Toisenkin kerran Brynja lähti hirnumaan Vaavia takaisin tonteille, mutta sitten keksin uuden salaisen aseen. Harjaustuokio!

Heidi oli mukavasti jättänyt harjat mun ulottuville, joten otin piikkisuan ja harjan ja menin tarhaan. Saman tien oli kaksikko nuuskimassa ja tutkimassa mua. Mä harjasin piikkisualla Brynjan etujalkojen välistä, jolloin tammukan pää laski ja ylähuuli venyi ihan hassusti. Se niin nautti kun sitä harjattiin kutiavasta kohdasta! Välillä kihnutin Tirriäistäkin, mutta Brynja oli aina tulossa vaatimaan lisää. Rapsuttelin ja harjasin kumpaakin vuorotellen ja sain itsekin huomiota. Mun fleecetakkia nuhjattiin ylähuulella kiitokseksi ja pian kumpikin hoisi mun hiuksia ja takaraivoa. Välillä Tirri otti hampailla hyvin hellästi, mutta mä aina kiljaisin. Ei hampaita, kiitos! Brynja kokeili kanssa hampaita, ensin se vetäisi päänsä salamana pois mun kiljaisusta ja toisella kertaa ei tarvinnut kiljaisua edes kun se ilmeisesti pelkästään kuvitteli mun kiljaisun ja kiskaisi päänsä pois. Hauska neitokainen!

Aika pian Jaana ja Heidi tulivat traikun kanssa takaisin ja aloitimme junnujen lastauksen. Ruokaa oli niillekin tarjolla ja Brynja kipusi ensin ahneena porkkanoiden ja myslin perässä. Tirri oli hieman hitaampi tulemaan, se oli utelias ja sitä kiehtoi kovasti tulla, mutta kun se ramppi kolisi ikävästi... Tirri kurkki traikun sivulta sisälle Heidin ollessa kyykyssä vadin kanssa etuoven luona. Mäkin olin etuovella ja pidin Brynjan riimunnarusta kiinni. Sitten Tirri ponkaisi trailerin sivusta sisälle ja mä menin kaikessa rauhassa jutellen nostamaan takalaudan kiinni Jaanan kanssa. Avain lastaukseen on rauhallisuus, kiirettä ei saa olla!

Junnut saivat vielä hetken syödä herkkuja ja lähtivät sitten kohti talvitallia. Mä olin jo siirtynyt omalla autolla tallille ja purkasin paraikaa autoa kun traileri tuli lastinsa kanssa. Autoin purkamaan Brynjan ja Tirrin ja haimme sitten Vaavin ja Mörrin pois aikuisten laitumelta. Siinä olikin melkoinen ponnistus mun jalalle, tarha oli täynnä kuivaneita takiaisia ja mä meinasin kompuroida ihan urakalla. Heidi tarjoutui auttamaan, mutta kyllähän mun pitää itse oma hevoseni sieltä saada. Laitoin Mörrille uudestaan kuolaimettomat ja taas komistus työnsi itse päänsä suitsiin. Pääsy portille oli kamalan hankala, piti ihan välillä levätä. Jalka piti heittää sivukautta puskien yli ja loppujen lopuksi pistin riimunnarun Mörrin kaulalle ja annoin sen mennä ihan itsekseen pois tarhasta. Se jäi odottelemaan mua tarhojen väliselle käytävälle, siihen mihin se yleensä aina talvellakin jäi.

Traileri oli vielä paikoillaan, tosin Jaana oli jo laittanut peräluukun kiinni. Mörri pysähtyi ja katseli epäluuloisesti traikkua, ei hän sinne nyt enää toista kertaa mene! Suostuttelin Mörrin ohi traikusta ja kas, sen takaa löytyi maasta pookkanaa! Ne syötyämme vein Mörrin kiinni poikkipuuhun ja aloin harjata Mörriä. Jaahas, milloinhan sitä on viimeeksi harjattu? Likaa lähti aivan kiitettävästi ja tuntui ettei se meinaa irrota millään. Saatuani heposeni edes joltisenkin siistimpään kuntoon, oli kavioiden vuoro. Hain tallista valkoisen jakkaran ja siinä vaiheessa huomasin että mun kavioteline oli jäänyt Nuuksioon. Voi itku! Soitin Jaanalle ja hän lupasi tuoda sen tullessaan, hän oli ajanut sinne takaisin auttaakseen retkeltä palaavia ratsastajia.

Mun ei auttanut sitten muuta kuin istua jakkaralle ja nostaa kavio omiin käsiin. Ei se niin hankalaa ollut kuin ensin ajattelin, mutta helpompaa olisi ollut telineen kanssa. Mörri antoi kuitenkin hoitaa aristavan jalkansa oikein hyvin, välillä lepuutimme sitä maassa. Viilasin hieman ja vuolin uudella vuolupuukollani varoen kaviota. Samalla juttelimme Heidin kanssa kavioista ja vertasimme etu- ja takakavioita Mörrin välillä nuuskiessa mun päätä. Taisi Brynjan jättämät kuolat kiinnostaa. Kaviot ovat mun mielestä tosi mielenkiintoinen aihe, mä kaipaisin hirveästi lisää tietoa. Pitäis vissiin taas etsiä netistä kirjoja.

Heidin mentyä rapsuttelemaan Vaavia, hoisin vielä muutkin kaviot. Takakaviot olivat hyvässä kunnossa eivätkä tarvinneet viilausta, mutta toistakin etukaviota viilasin hieman. Muuten olivat ihan ookoo. Sitten oli vuorossa Mörrin syöttö, olin tehnyt sille puuroa pellavasta, lisännyt siihen hieman leseitä ja kivennäisiä ja rehuakin Mörri sai pookkanoiden kera. Se maistui kyllä näin rankan päivän jälkeen!

Seuraavaksi olikin vuorossa Mörrin liittäminen junnujen laumaan varsatarhaan. Heidi piti nuorukaisia kiinni ja mä toin Mörrin tarhaan ja päästin sen irti. Me ihmiset siirryimme heti pois alta tarhan ulkopuolelle, kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Kolmikko oli erittäin utelias Mörrin suhteen ja Brynja erityisesti. Se tuli ihan likelle ja nuuskaisi Mörriä. Kun Mörri nuuskaisi takaisin, se kiljaisi ja käänsi takamuksensa ja muka potkaisi. :D Olipa perin juurin tammamaista käytöstä! Mörri väisti ja kääntyi väljemmille vesille Tirrin seuratessa ahterissa kiinni. Tirri sai potku-uhkauksen ja jättäytyi sen jälkeen hieman kauemmaksi. Vielä pari kertaa Brynja tuli kiljumaan Mörrille, mutta eipä Mörri pahemmin piitannut nuoren tamman käytöksestä. Se vaan jätti moisen huomiotta ja söi ruohoa. Välillä Brynja peilasi Mörrin käytöstä ja naureskelimme taas Mörrin niskaa, joka oli komealla kaarella. Pitihän sitä tytölle hieman esittää! Hyvin pian koko lauma oli rentona ja kun lähdimme tallilta, huomasimme että Brynja ja Tirri olivat yhdessä kohtaa ja Mörri ja Vaavi söivät kaikessa rauhassa toisessa kohtaa. Että se siitä, ei paljoakaan dramatiikkaa, vaikka Brynja hieman yrittikin saada säpinää aikaiseksi. Mörri ei vain yksinkertaisesti suostu riitelemään!

Kotiin päästyäni mulla oli kauhea nälkä ja ajattelin hakea vastapäisestä pizzeriasta itsellenikin herkkua. Pesin kädet siitä kuola-hunaja-porkkana-hevospöly-muta-sekoituksesta ja päätin kammata hiuksenikin. Kampa tarttui oitis takaraivoon ja tajusin että samalla kun Brynja ja Tirri olivat ylähuulillaan nujuuttaneet mun päätä, myös hunajaisia porkkananpaloja olin saanut koristeeksi takkuisen kohdan lisäksi. Ei ihme että Mörri nuuski, hyvä ettei se syönyt mun päätä!