Sovittelua

Otin tallille mukaan uuden hienon fleecekankaan (skottiruudullinen) ja viimein ne vyöstä väkerretyt kuolaimettomatkin. Kumpaakin piti testata ihan päälle asti.

Avasin pihaton oven varoen, koska toiselta puolelta kuului ääntä. Oliko siellä Prinsessa? Ei tällä kertaa, oven takaata paljastui korvat hörössä nuuskutteleva Laikka-rouva. Olisko mitään, juu nou, ruuan tynkää? No nyt ei ollut, kädessä oli vain riimu Mörriä varten. Laikka lähti kuitenkin varmuuden vuoksi perässä pihatosta tarhan puolelle.

Mentyäni tarhaan olin ensin ihan ihmeissäni. Mitä kummaa Vaavi tekee aikuisten laitumella?!? Siellä se seistä jökötti muiden ollessa heinällä, oliko ne ajaneet sen sivuun? Miksi Jaana oli sen siirtänyt sinne? "Moi Vaavi", hihkaisin ja Vaavi lähti tulemaan kohti. Siinä vaiheessa huomasin ettei se Vaavi ollutkaan, vaan Kolur. Voi Kolur kun olet ihan saman värinen kuin poikasi! Siis niin likainen polle kuin olla ja voi, se oli vetässyt kunnon piehtaroinnit! Huh, onneksi mun ei tarvitse siivota tuota turkkia! Toivottavasti se kuivuttuaan irtoaa edes hieman helpommin, nyt se näytti samalta kuin Vaavi!

Sitten siirryin juttelemaan Svipalle, joka tyytyväisenä söi heinää Mörri vieressään. Offari oli Mörrin toisella puolen, melkein samalla heinäkasalla. Kyllä se on Mörri päässyt Svipan suosioon ihan tosissaan, ei se muuten joka kerta roikkuisi johtajattaren vierellä. Svipukka hörähti ja kehuin tammaa, sitten se yritti syödä mun takin hihaa. Kiitin kovasti kohteliaisuudesta ja käännyin juttelemaan Eikalle. Eikkakin oli sitä mieltä, että hiha on melkoisen hyvän makuista... Sillä välin Mörri siirtyi Svipan ja Offarin välistä pois ja nuuskaisi mua. Tervehdin Offaria, joka tunkesi turpansa kanssa mun hihaan. Mörri seisoi mun vieressä ja tuntui sanovan että laita nyt se riimu, sitä sä tulit kumminkin tekemään. Laitoin Mörrille riimun ja se auttoi nostamalla päätään hieman. Tää on mennyt tosi hienosti nyt muutaman kerran, Mörri nostaa päätänsä juuri sopivalle korkeudelle!

Sitten pienen pissitauon jälkeen suuntasimme talliin, mihin olin laittanut valot päälle. Ajattelin harjata polleni sisällä, kun ulkona oli jo kauhean pimeää. Tänäänhän siirrettiin kelloja tunnilla taaksepäin, joten aurinko laskeutui jo aiemmin! Laitoin Mörrin karsinaan kiinni ja esittelin harjan. Tällä harjataan heppa hienoksi! Sitten oli vuorossa kaviokoukun esittely ja Mörri siirsi jo painoaan pois etujalalta. Hieno poika, kaikki kunnossa ja näkkärinpala kiitokseksi.

Välillä kuului kopinaa pihaton puolelta. Yhtäkkiä ovi oli auki ja Prinsessan pää tunki sisälle. Tuli kiire estää sen sisällepääsy, toinen etunenkin oli jo sisällä! Hyvänen aika sentäs, puskin Prinsessaa taaksepäin ja sain suljettua oven, jonka laitoin lukkoon.

Kaivoin kuolaimettomat suitset kassista ja sovittelin ne Mörrille. Löysäsin kahdella reiällä turparemmiä ja se tuntui istuvan nyt hyvin. Hain satulan satulahuoneesta ja laitoin sen Mörrille, kiinnitin satulavyönkin sopivan tiukalle. Rapistelin pussia, missä oli fleece sisällä ja Mörri höristi korviaan, ettei siellä vain olisi jotain hänelle? Onpa vain hyvinkin, uuden ratsastusloimen alku! Auoin kankaan ja sovittelin sen Mörrin ahterin päälle. Mörrin ilme kertoi kaiken, ai näitä juttuja, jjooh... Yritin merkkausliidulla saada jälkeä kankaaseen, muttei se oikein ottanut onnistuakseen. Raaputtelin liidulla satulan takaosaa seuraillen, tästä täytyy leikata pois. Hain muutaman nuppineulan ja käskin Mörrin seistä kaikessa rauhassa. Korva lurpahti mun suuntaan, mitä se täti mun kuvittelee tekevän kun kerta olen kiinnikin tässä! Nuppareilla merkkasin keskikohdan ja kavennuksien paikat, jonkinmoinen jälki jäi sentään liidusta leikkaamista varten.

Aina välillä Mörri kääntyi kuunteleman Prinsessan kopistelua. Sinnikäs neitokainen, täytyy sanoa! :D

Taittelin varoen kankaan kasaan ja pussitin sen kotimatkaa varten. Avasin satulavyön ja Mörri kääntyi oikein katsomaan, eikö me mennäkään lenkille? Juu ei mennä, siellä on ihan pilkkopimeää ja koko Nupurintiekin oli valoton. Otin kuolaimettomatkin pois ja Mörri alkoi nuuskuttaa mun päätä laittaessani suitsetkin pussiin. Sitten otin Mörrin ruokavadin ja pilkoin näkkäriä sinne. Ripottelin merisuolaa hieman päälle, kun kerta olin lukenut merisuolan sisältävän kivennäisiä. Ja suolojahan ne polletkin kaipaavat aina välillä. Sitten laitoin vielä mysliä päälle ja lähestyin Mörriä. Mörri kuopi lattiaa, ruokaa hänelle, ruokaa! Odotin, että kuopiminen loppuu ja kun käytös oli hyvää, annoin pollelleni ruokakipon.

Mörrin syödessä vein harjapakin pois ja sammuttelin jo osan valoista. Sitten avasin pihaton oven ja menin rapsuttelemaan Prinsessaa. Utelias tammukka olisi halunnut sisälle, mutta ihan mukavaa oli kyllä kun joku rapsuttaakin. Ja joo, varsinkin siitä korvan vierestä, siinä toi muta kutittaa hurjasti, aah, ihanaa!

Menin takaisin sisälle ja pistin oven taas lukkoon. Mörri nuoli vimosia kupistansa ja laitoin astian pois. Irrotin pojan karsinan seinästä ja käänsin kohti ovea. Olin varautunut siihen, että Prinsessa puskee taas sisälle, ja sanoin shuu shuu jo ennenkuin raotin ovea. Valkopilkullinen turpahan siinä oli ihan heti melkein mun oman nenän tasalla, eikö nyt millään pääsisi sinne sisälle kanssa! Ajoin Prinsessaa kauemmaksi ja pyysin Mörrin pihattoon. Seisoin itse esteenä Prinsessalle ja otin sitten riimun pois Mörrin kaulalta. Mörri mietti hetken ja jatkoi sitten muutaman askeleen eteenpäin. Se jäi katselemaan ympärillensä, miten täällä on yhtäkkiä tullut ihan pimeetä?

Prinsessa vietti hetken vielä kanssani, mutta päätti sitten lähteä komean Casanovan perään. Sinne ne jäivät katselemaan pimentynyttä tarhaa ja mua hymyilytti. Kertakaikkisen ihana tuo Prinsessa! Osaa avata ovetkin...