Eilen tosiaan vein mieheni hiusharjan, tosin olin jo ostanut ihan uuden tilalle. Laitoin tavallista ihmisille tarkoitettua hiuksiin jätettävää hoitoainetta pieneen suihkupulloon, 1/3 ainetta ja 2/3 vettä. Sain vinkin "Hevosen ja ratsastajan vuosi"-kirjasta, kiitos vain! Sitten suuntasin kaupan kautta (näkkäriä, porkkanoita ja pari omenaa) laitumelle.
Pollet olivat kaikki syömässä vesikasveja ja Mörrin sai sieltä hyvin kiinni. Svipan lähellä oli ilmeisen hyvä olla! Laitoin riimun ratsulleni ja lähdin taluttamaan kohti pihattoa. Ensin meno oli tökkivää, ei juuri kiinnostanut lähteä yhtään mihinkään johtajattaren viereltä, mutta pienellä patistelulla homma hoitui. Siinä vaiheessa kun Mörri huomasi menevänsä pihattoon, pollen askeleet reipastuivat huomattavasti. Hetken ajan mulla oli 400-kiloinen vetävä kultainen noutaja talutettavana!
Näkkärin polle sai heti ensimmäiseksi ja laitoin sitten hevoseni kiinni pihaton seinään. Olin jo ennen Mörrin hakua nostanut harjapakin ja muut tarpeet pihattoon, joten pääsin saman tien työn makuun. Harjasin sualla ja harjalla kiltin polleni ja palkitsin porkkanalla. Sitten olikin se jännittävä kohta, miten se suhtautuu suihkupulloon? Pienihän tuo suihkupullo on, entinen Septidin-pullo, mutta saattaa suihke kuulostaa pelottavalta. Pilkoin porkkanaa maahan Mörrin turvan alle ja sain kaikessa rauhassa suihkutella ainetta. Ihan sama mitä teet, kunhan hänellä on ruokaa nenän alla! Harjailin varoen jouhia ja aineen hetken oltua harjassa, alkoi setviminen olla helpompaa. Ensin kyllä mietin että vienkö koko pollen johonkin koiratrimmaamoon, ottaisko ne issikan hoidettavaksi?
Sain hännänkin hetvittyä samalla tekniikalla ja aina välillä heittelin porkkanaa kehiin. Toiselta puolelta puoli harjaa olikin helpompi hoitaa, se kun oli ohuempi. Otsatukkaa varoin harjaamasta, mutta päätin kuitenkin hoitaa senkin. Tosin tein sen niin, että pilkoin ruokavatiin näkkäreitä, ison makean omenan, porkkanoita ja kaadoin päälle siirapilla maustetun pellavarouhepuuron. Siinä vaiheessa polle ei kuullut enää mitään, suihkin hoitoainetta otsatukkaan silmiä ja korvia varoen. Harjauskin onnistui erittäin hyvin, nyt mulla oli niin sievä polle käsissäni!
Otin riimun irti ja Mörri jatkoi puuronsa pupellusta. Kävin viemässä tavaroita jo pois, takaisin tullessa Mörri hörähti ja tunki turpansa takaisin vatiin. Ruokaa oli myös vadin ulkopuolella, sen verran painokkaasti Pörriäinen söi! Se näyttää ihan tosissaan tykkäävän tuosta pellavarouhepuurosta, lurpsuttaa ja lurpsuttaa ja lipoo maastakin loput.
Ruokien loputtua otin riimusta narun ja kiepautin sen Mörrin kaulaan. Lähdin taluttamaan hulmuharjaista ruunaani takaisin laumansa luokse, mikä ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Puolivälissä Mörri teki tenän ja kieltäytyi tulemasta pidemmälle. Yritin selittää, että mennään takaisin lauman luo, Svipa ja Offarikin on siellä. Ei, tämä poika ei liiku! Mietin, että eikö polle kehtaa mennä kavereiden luo kukkaistuoksussa... Sitten kokeilin tehdä lopusta riimun narusta lenkin turvan ympärille riimuksi, sillä sain muutaman askeleen lisää. Kun ei muu auttanut, otin narun pois. Ole siinä sitten kun ei omien seura kelpaa.
Lähdin kävelemään takaisin pihatolle ja hetken kuluttua kuulostelin askeleitani. Kummallista, kahdesta jalasta kuuluu 6 ääntä! Käännyin katsomaan taakseni, Mörrihän se siellä! Se pysähtyi samaan aikaan kuin minäkin ja jatkoi sitten kun minäkin jatkoin. Yritin kuitenkin pysyä nuuskuttavasta turvasta erossa, se oli puurossa ja porkkanassa ja tuntokarvoissa oli puuropisaroita! Voi itku kun se kamera oli kotona!
Yhdessä sitten kävelimme takaisin pihattoon. Kaivoin itselleni omenan evääksi, josta sain pari haukkaisua. Loput meni parempiin suihin. Sitten otin porkkanan, sain pari haukkaisua ja yllättäen loput menivät parempiin suihin. Kummallista kyllä näkkärillekin kävi aivan samoin, tässä tää mun syntymäpäivän lounas! :D Vein viimeiset tavarat kaappiin ja ensin Mörri kurkki pikkulaitumen pihatosta että oliskohan se täti vielä tulossa takaisin. Laitoin kaapin oven kiinni ja lukkoon ja seuraavaksi kun katsoin, Mörri oli hiipparoinut kymmenen metrin päähän ja kurkki puun takaa. Hymyillen avasin oven uudestaan ja otin pakkilaatikosta vielä yhden näkkärin. Annoin Mörrille vimosen herkun kahdessa osassa ja lähdin sitten virne naamalla autolle. On mulla mainio hevonen! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti