Kolmatta päivää peräkkäin

Että oli ankeata herätä sunnuntaina aamulla aikaisin! Piti kuitenkin olla suht ajoissa laitsalla, koskaan kun ei tiedä missä pollet luuraa.. Mua onnesti ainakin siinä, että Prinsessa oli melkoisen lähellä Kolurin kanssa. Pistin molemmat kiinni puihin, vaikka Kolur ei lenkille lähtenytkään. Olipahan seurana Prinsessalle. Sitten ajattelin hakevani Svipan ja Keken, mikä onnistuikin hyvin helposti. Samalla näin pusikosta Offarin ja tiesin sitten mistä hakea. Kun olin saanut Svipan ja Keken puihin kiinni, päästin Kokulin irti. Se oli hieman närkästynyt, siis eikö hän tulekaan mukaan?

Reippaalla mielellä varustettuna otin ensin Mörrin kiinni, tein sille riimun narusta. Sitten Mörrin riimua käyttäen otin Offarin kiinni ja lähdimme mekin satulointipaikalle. Offari pisti ensin hanttiin, mutta päätti sitten olla yhteistyöhaluinen. Sain se hienosti samaan puuhun kiinni kuin Svipankin ja Mörrin vein omaansa. Sitten päästin Svipan irti, joka jäi haahuilemaan Kolurin kanssa ja tarkastelemaan tilannetta.

Hain harjan ja päätin ensin harjata sen uteliaimman, eli Prinsessan. Annoin sen nuuskia harjaa ja sitten varoen harjasin kaunottaren. Tyttöhän näytti suorastaan tykkäävän huomiosta, kehuin ja juttelin sille koko ajan. Seuraavaksi oli vuorossa Keke, harjan nuuskaisu ja iso poika näpersi mun takin helmaa kun harjasin sitä. Vastapalveluksia siis!

Offarikin antoi harjata itsensä nätisti ja samalla harjalla vetäisin sitten Mörrinkin. Olivat pölyisiä, joten eilisen ratsastuksen jälkeen ne olivat ihan tosissaan piehtaroineet ketarat ojossa. Vein harjan pois ja hain samalla tarvikkeita, Keken satulan ja suitset, Tvissen suitset Offarille ja Mörrin kamppeet. Sitten pitikin soittaa Jaanalle, mitkän vermeet Prinsessalle laitetaan? Kronan satula ja suora muovikuolain, selvä! Niin ja jos Auli haluaa satulan Offarille, lainataan Tvissen satulaa.

Kaksi asiakasta tuli paikalle ja kerroin heille Keken ja Prinsessan käyttöohjeita. Laitoin satulat Kekelle ja Prinsessalle, sekä Mörrille lampaankarvan. Ja nyt muistin laittaa ne vastinhihnat lampaankarvan alemmista lenksuista läpi.

Aulikin saapui paikalle, hän halusi uudelle hepalle satulan. Hain Tvisturin satulan ja puin sen Offarille, joka oli onnistunut ottamaan suitset pois päästään. Kolurin kanssa se oli rapsutellut siinä ja nyt oli suitset pitkin poikin... Ei sillä, Prinsessahan oli hieman aikaisemmin yrittänyt pukea suitset päähänsä ihan itse! Ne kun roikkui puun oksassa, niin neito oli saanut nostettua suitsia jotenkin ihan hassusti niin, että niskahihna oli korvien takana ohjien kanssa ja itse kuolain roikkui kuonopiin kohdalla! Sieltä se katseli, että näin tää jotenkin meni, kyllä hän muistaa! :D

Ensin autoin Aulin Offarin selkään, koska se on kaikkein rauhallisin. Sitten laitoimme Kekelle suitset ja autoin Keken ratsastajan selkään ja kiristimme vielä satulavyötä. Prinsessan kanssa meinasi käydä hassusti, satula nimittäin pyörähti, mutta onneksi ratsastaja tuli tolpilleen alas. Prinsessan mielestä selkään nousu oli ilmeisesti hieman rauhaton, vaikka mielestäni ratsastaja meni hyvin rauhallisesti sinne. Korjasimme satulan oikealle paikallensa ja kiristin pykälällä satulavyötä. Sitten uusi rauhallinen selkäännousu ja hyvin meni. Sain vielä kiristettyä yhdellä reiällä, kun asiakas istui satulassa.

Mörrille suitset päähän ja sitten matkaan. Svipa kävi hätyyttämässä Offaria, joka ei olisi halunnut tulla mukaan ollenkaan. Auli tiesikin jo Offarin tarvitsevan patistusta ja käskin Svipan pois. Kolur oli sitä mieltä että hän voi kyllä tulla mukaan ihan ilman ratsastajaakin, mutta pakko oli jättää innokas tulija laitumelle. Talutin Mörriä edessä tien pätkän verran ja kun pääsimme sivutielle, laitoin Mörrin ohjat kiinni lampaankarvaan. Mörri jäi seistä jököttämään paikallensa kun tarkistin muiden satulavyön.

Metsäpätkällä pääsin hyvin selkään kannon päältä ja Keke sai mennä edellä Prinsessa perässään. Mörri oli kolmantena ja Offari piti perää. Samassa järjestyksessä menimme pitkin hiekkatietä ja ensimmäinen tölttipätkä oli yhtä hoputusta. Keke ei ollut ihan innoissaan asiasta, Prinsessa meni hyvin, Mörrillä ravi oli hakusessa ja Offari meni hyvin. Seuraavalla pätkällä meni jo paremmin, Keke oli lämmennyt ja meni reippaammin ja Mörrikin löysi raviinsa kunnon tahdin.

Käynti- ja tölttipätkiä vuorotellen, kunnes tulimme sellaiseen kohtaan että pystyimme yrittämään laukalle. Keke ei lähtenyt laukalle, joten kiljaisin "LAUKKA"! Keke menikin muutaman askeleen laukalla, mutta sitten poika paahtoi askelta pienemmällä vaihteella. Offari taisi mennä pientä sievää laukkaa ja Mörri meni hienolla ravilla.

Juuri ennen kääntymistä tuli sopiva laukkapätkä ja Keke pääsi viimein laukalle Prinsessa perässään. Mörri meni ravia ja Offari perässä seurasi liian ahtaassa tilassa. Sitten vaihdoimmekin paikkoja kääntyessä ja Offarilla olisi enemmän tilaa.

Jo alkoi jalat nousta kun kotia kohti mentiin! Laukat sujuivat hienosti, mitä nyt Keke joutui Prinsessan kanssa aina odottelemaan näitä kahta vanhusta. Itsekin pääsin taas pörri-vaihteella laukalle, juuri se sama kohta kuin joka kerta aiemminkin. Mikähän siinä kohdassa on että se pistää Mörrissä kovan laukan halut päälle?  :D

Yhden töltin otimme vielä retken päätteeksi ja pujahdimme sitten "maisemareitin" kautta metsään ja sitä kautta laitumelle. Koko sen metsäpätkän talutin jo Mörriä, tää on ollut sille aika rankka viikonloppu. Hienosti menimme tienpätkänkin Keken peesissä, olin laittanut ohjat kiinni turparemmiin. Laitumen reunalla sinisessä tynnyrissä oli heposten eväät, joten nostin ne sieltä ennenkuin avasin portin. Olin laittanut Mörrin ohjat takaisin kiinni lampaankarvaan ja herra ohjasi itse itsensä alas kohti satulointipaikkaa. Suljin portin perässäni ja omenasanko toisessa kädessä ja leipäkassi toisessa tassuttelin muiden perään.

Mörri oli hieman kävellyt puustansa ohi, johtuisiko siitä ettei sen juurella ollut sitä harjapakkia, joten hihkaisin sille että "Mörrii, sä menit ohii, sojaa, Mörri, soojaaa.." Mörri pysähtyi silloin ja jäi odottamaan lisäohjeita. Päästyäni paikalle kiinnitin lurpukkani puuhun ja vein eväät turvaan otettuani ensin Mörrin varusteet pois. Muut riisuivat ratsunsa varusteista ja mä laitoin heposille eväskipot. Varoitin muita, että pitävät Kolurin ja Svipan pois ruokakipoilta, evästä oli sen verran vähän. Kolur olikin heti ensimmäisenä tulossa Mörrin kipolle, mutta pyysin sen pois. Sitten se kokeili Offaria, josta se ajettiin pois... Svipakin kokeili, mutta se on jo näköjään oppinut että mun ohi ei Mörrin kupille pääse, puolustan ratsuni ruokakippoa viimeiseen asti! ;-)

Asiakkaat lähtivätkin siitä ja Auli jäi vielä juttelemaan. Kysyin mielipidettä Offarista ja Auli tuntui tosissaan tykänneen tästä hidasta laukkaa menevästä pollesta. Koko mäkeä kun ei jaksa paahtaa kovaa, niin meidän Offari meni hitaalla mukavalla laukalla ylös asti! En ole kuullutkaan muuta kuin kehuja tästä hienosta hevosesta, mitä nyt se mun omakohtainen kokemus viime perjantailta sai olon epätoivoiseksi... Mutta ratsuna polle toimii!

Tarkistin vielä että ovet olivat lukossa ja annoin viimeiset leivät Kolurille ja Mörrille. Hetken kuluttua Offarikin saapui vimosen leivän toivossa. Kun olin sanonut että "Loppu!", Kolur ja Offari lähtivät muun lauman perään. Kolurhan oli jo ryntännyt mun repunkin ihan uuteen muotoon, mitähän hyvää siellä mukamas oli? Avasin reppuni ja tarkistin että vesipullo oli ehjä ja huomasin nuuskutuksen aiheet. Kaksi myslipatukkaa, omenalla maustettua! Hmmm. Noh, aina voi kokeilla... Avasin toisen patukan ja rapinan kuultuaan Mörrykkä oli lojaalisti vierellä tukemassa päätöstäni. Söimme patukan siis puokkiin, herkkua molemmille!

Ja huomenna on sitten kauneuspäivä, mulla on synttärit, joten hevosenikin saa luvan kaunistautua! Ja mieheltä vein sen hiusharjan, siitä tulee nyt Mörrin harjaharja! ;-)