Leiripäivä

Vihdoin koitti kauan odotettu leiripäivä! Mä olin jo aiemmin yksinkertaisesti päättänyt tulla mukaan kun koko homma kuulosti niin kivalta. Ja Mörrikin saisi taas huomiota!

Sää oli kehno, mutta mä olin varautunut hyvin. Mä otin talvikypärän mukaan, sen alle kun mahtuu ohut pipo. Talvitakinkin kaivoin kaapista, se pitää vettä ja on lämmin kosteassa säässä. Kumpparit jalkaan kaksilla villasukilla ja fleece-pitkikset vettäpitävien ratsastushousujen alle. Eiköhän näillä pärjää!

Mä olin ajoissa tallilla ja huomasin, että kaksi nuorta oli saapunut jo. Me lähdimmekin sitten hakemaan samantien hevosia tarhasta, näille kahdelle Laikka ja Tvistur. Hain Mörrin myös paikalle ja laitoin polleni kiinni ulos tolppaan. Laikka ja Tvisse saivat karsinapaikat ja heidän ratsastajansa ohjeistettiin harjaamaan pollet. Kaksi hieman isompaa nuorta saapuivat myös ja haimme heille Offarin ja Kolurin isompiin karsinoihin.

Jaana ehdotti, että laittaisimme kaikki pollet kuntoon harjoja ja häntiä myöten, sitten olisi ruokailu, jonka jälkeen kahden tunnin maasto. Yhtäkkiä mäkin huomasin harjaavani Mörrin harjaa ihan innolla ja kun käsky kuului "Letitys!", niin Mörrillehän oli pakko tehdä kanssa. Offarin ratsastaja sai tosi kauniit letit aikaiseksi, tosin Offarilla ei kauheasti harjaa olekaan. Se oli kyllä niin kaunis poika sen jälkeen, muistutti ihan Pocahontasia!

Mörri sen sijaan ihmetteli että ootsä tosissas, laitat tälle jätkälle niinku letit!?! Huh huh, mitä hommaa! Mörrillä on suurin osa harjasta vasemmalla puolella, mutta oikealla on noin 30 sentin matkalta lähellä niskaa ohuempi kerros harjaa. Nämä jouhet päätin letittää, toinen puoli on aivan liian paksu näin lyhyelle ajalle! Siihen sai 6 lettiä, ennen kuin alkoi otsatukka ja sekin vaati aikaa. Mörrin harja on juuresta ihan hurjan paksu, ihan kuin siinäkin olisi alusvillaa. Sain viimein työn valmiiksi ja olin kamalan ylpeä kätteni jäljestä, tämä oli eka kerta kun moista tein!

Tällä välin Laikan ja Tvisturin hoitajat olivat yhteistuumin harjanneet pollen kerrallaan ja setvivät häntiä. Laikka oli ilmeisesti istunut häntänsä päällä, se oli aivan takussa! En tiedä oliko Tvissen häntä yhtään sen paremmassa kunnossa, mutta sitkeästi nämä kaksi lasta kilttejä hoitoheppojaan hoivasivat.

Kolurin ratsastaja oli saanut Kokulin otsatukan upeasti puhtaaksi takiaisen siemenistä, jouhet olivat oikeastaan yksi iso takiaispallo. Tämä nuori osasi kohdella Koluria loistavasti, Kolurin korviahan on varsin vaikea lähestyä... Siitäkin tuli niin siisti poika, upeaa!

Jätimme siistityt pollemme talliin, olin siirtänyt Mörrin jo aikaisemmin Offarin seuraksi karsinaan sateelta suojaan. Menimme sisälle syömään, jonka jälkeen olikin satulointi, suitsitus ja liikkeelle lähtö. Autoin pienimpiä satuloinnissa, tosin hetken Tvisturin suitset olivat hukassa. Satuloin omankin polleni, tällä kertaa lampaankarva tuli satulan alle. Nyt päätin testata noita kuolaimettomia ja mietin mitenhän tässä käy. Mörri oli innoissaan, jee, mulla ei oo kuolaimia suussa, me mennään riimulla! Se taisi hyvinkin pian hoksata, miten kuolaimettomat toimii, ei tässä ihan pelkällä tunteella mennä...

Autoin ensin Laikan ratsastajan selkään ja tarkistimme jalustimien pituudet. Sitten oli aika kammeta oma ahteri Mörrykän selkään, kiristin ensin satulavyötä. Jalka jalustimeen ja ponnistus, sain itseni taas masuvilteen Mörrin selkään. Mörri seisoi kärsivällisenä, voi tuota tätiä! Sitten oltiin kamalasti menossa etujoukkoihin, mutta ohjista tiukasti pitäen sain Mörrin tulemaan viimeisenä. Laikka meni onnellisena keskivaiheilla, hän ei ole vika! Mörri kulki tiiviisti turpa Tvisturin hännässä, Tvistur Laikan hännässä, Laikka Offarin, Offarin ja Kolurin välillä oli hajurako, mutta Kolur ja Gustur kulkivat aika lähekkäin. Jaana oli ottanut Gusse-sedän itsellensä ratsuksi ja meni pelkällä lampaankarvalla, siis ilman jalustimia. Gustur hoitaa vetohevosen homman antaumuksella ja on tosi ylpeä paikastaan.

Lähdimmekin pyörätietä vasempaan ja Jaana vielä tarkisti satulavyöt. Kolurilla tosin oli vain huopa, mutta ratsastaja tuntui saavan hyvin meidän Muumipeikon liikkeelle. Mulla oli hieman ongelmia kuolaimettomien kanssa, ei meinannut nätti pyyntö riittää. Pää oli oitis ruohon kimpussa, mutta kun nyt ollaan töissä! Meillä oli pientä tahtojen taistelua, jonka minä voitin. Laikka yritti samaten ottaa luuloja pois pieneltä ratsastajaltaan, mutta loppujen lopuksi Laikka patistettiin kunnolla töihin! Hyvä hyvä! Itse olisin kanssa välillä kaivannut jotain neuvoja, samassa asennossa makasin hevoseni sään päällä ja kiskoin päätä puskasta...

Etenimme hyvässä jonossa pyörätietä ja käännyimme vasemmalle ajotielle. Edessä oli silta, jonka kävelimme keskellä. Auto tuli takaa, mutta hän oli erittäin fiksu ja jäi odottamaan, kunnes olimme päässeet kokonaan yli. Ohituskin oli rauhallinen, eikä meidän pollet juurikaan autoa noteeranneet. Taas käännyimme vasemmalle hiekkatielle ja sieltä sitten pikkuhiljaa ensimmäiselle töltille. Polku oli lehtien peitossa ja oksat olivat kaareutuneen polun päälle. Mä ja Jaana saatiin ne naamalle, nää nuoremmat menivät alta. ;-) Nou hätä, kypärää eteen!

Pääsimme hyvin toiselle hiekkatielle ja siellä otimme lisää tölttiä. Pidätin hieman Mörriä ja päästin pienen välin jälkeen Mörrin raville. Hieno ravi oli pojalla ja kehuin kovasti. Mörrillä pitää olla reipas vauhti, koska hetken ajan Tvisturin takana menimme tiuhaa käyntiä muiden jo töltätessä. Saimme toiset kiinni juuri sopivasti käyntiin siirtyessä. Sama juttu seuraavalla kerralla.

Sitten sain hymyjä aikaiseksi, kun edessä oli vilkkaasti liikennöity Nupurintie ja sitä ennen mun piti siirtyä eteenpäin. Tarkoituksena oli että ylityksen aikana mä jäisin keskelle tietä pysäyttämään autot Jaanan ja Gussen vetäessä letkan yli. Mutta ennenkuin me pääsimme lähellekään jonon etupäätä, olivat hymyt herkässä. Kannustin Mörriä mukamas hurjana, mennään ohi mennään ohi, vielävielävielä, hirveä vauhti hirveä vauhti (tiuhaa käyntiä), Pony Express saapuu! Hopihopihopi! Jaanaakin nauratti, taitaa tuo Pony Express-pikakirje olla kaikkea muuta kuin pika! Mörri ei pahemmin mun heilumista huomannut, en kuitenkaan oikeasti sille pohkeita antanut. ;-)

Tien ylitys sujui hyvin, Mörrin kanssa seistiin paikoillaan ja vasta kun viimeisenä tullut Tvistur oli meidän kohdalla, maiskautin polleni liikkeelle. Siirryimme jälleen viimeiseksi ja pian pääsimme taas raville. Ai että mä nautin Mörrin ravista! Pidätin taas poikaa hetken ja annoin muiden mennä ja Mörri kaikessa rauhassa odotti käskyjä. Sitten siirryttiin raville ja voi miten helppoa olikaan keventää! Täähän tulee ihan automaattisesti, mietin ja kehuin hyvää polleani. Toinenkin upea pätkä oli samalla tiellä, edellä menijät pistivät kyllä töltillä. Seurasin kahta nuorimmaista ratsastajaa, he hallitsivat Laikan ja Tvisturin todella hienosti! Laikkakin paahtoi niin upeasti, että!

Seuraava nopeampi kohta olikin sitten kärryuran kohdilla. En heti päästänyt Mörriä raville, eikä se itse edes yrittänyt lähteä muiden perään. Otin kaikessa rauhassa ohjia käsiin ja pyysin ravia, jolloin Mörri nosti hyvin rauhallisesti kauniin ravin! Ooh! Tää on kyllä hienoa! Hetken kuluttua se hidasti itse, koska oli katsonut maan olevan liukas. Hidastimme siis hetkeksi, ja kun alusta parani, siirryimme takaisin nopeampitempoiseen raviin. Ihana polle, katsoo alustan mukaan vauhdin, ihan kuin Tvistur! Seuraavallakin raviosuudella menimme loistavasti maaston mukaan, tämä poika oikeasti katsoo mihin astuu ja millä vauhdilla.

Sitten olikin se ensimmäinen laukkapätkä. Kaikkia neuvottiin miten siellä ollaan ja mä jätin hieman väliä taas muihin. Osittain siltä varalta, että jotain sattuu muille ja osittain sen takia, että halusin taas itse antaa käskyn mennä eikä vaan seurata muita. Mörri kuunteli hyvin ja kun tilaa oli, lähdimme laukalle. Hyvähyvähyvä! Laikka paahtoi minkä kintuistaan pääsi Tvistur vanavedessään ja me otimme näitä kahta kiinni. Kesken matkan Gusturilta loppui puhti ja otimme takaisin käyntiin. Kehuin tyttöjä, olivat menneet todella hienosti Laikalla ja Tvisturilla!

Sitten oli edessä metsäpätkä, jossa maasto oli liukasta. Mörri meni askeleitaan varoen, mutta reippaasti. Gustur ilmoitti Jaanalle, että tuolla vasemmalla on hirvi ja sitä ihmettelimme. Mä en sitä nähnyt, mutta hevoset eivät moiseen tuhlanneet ajatustakaan. Mörri ja Offari ovat tuttuja porojenkin kanssa, joten yksi heinää natustava möhkäle lisää ei paljoa hetkauta. Kiersimme koko kukkulan, minkä ympäri kiertyvä reitti oli paikoitellen hankalakin. Kaikilla oli tasapaino kunnossa ja mutaiset ja upottavatkin kohdat menivät hyvin.

Päästyämme takaisin kärryuralle, otimme uudestaan laukan. No niin, nyt päästiin taas vauhtiin! Kovaa ravia mentyämme otin harjasta kiinni ja siirryimme laukalle. Hui, vaikea kohta edessä (isoja puskia), Mörri huomasi mun eleen ja hidasti raviin, puskien jälkeen taas laukalle. Jipii! Hyvä polle!

Loppumatka sujui rauhallisesti, mitä nyt taas piti mukamas patistaa kauheasti Mörriä jonossa eteenpäin kun iso tie lähestyi. Jaana osallistui kävelykisaan Gusturilla, ja me molemmat mukamas kiritimme ratsujamme hurjana. Gustur käveli ihan yhtä tyynenä kuin Mörrikin, onhan tätä jo nähty... ;-)

Vielä oli edessä tölttiä ja pieni laukkapätkä (meillä hyvää reipasta ravia) ja loppumatka tallille olikin käyntiä. Mulla oli tosi tyytyväinen olo, reissu oli mennyt hienosti ja hevoset toimivat hyvin ratsastajista puhumattakaan. Tallilla otimme varusteet pois kärsivällisiltä ratsuiltamme ja tarkistimme vielä kaviot. Kummasti oli matkan varrella taas kerääntynyt pientä kiveä kavioihin, sen verran muta niitä kyllä kerää.

Hevoset hoidettuamme menimme takaisin tupaan ja joimme kuumaa mehua ja söimme välipalaa. Yksi kommentti kuului masentuneella äänellä: "Siis miks tää on vaan kaks päivää?!?" Ja kun parit äidit tulivat hakemaan tyttäriään, heti ensimmäisenä hihkuttiin "Äiti sun on PAKKO tulla kattomaan mun hoitoheppaa!" Ja sitten mentiin tallille ihastelemaan Laikkaa ja Tvisturia.

Mua harmittaa ihan tajuttomasti, etten huomenna pääse mukaan. Niillä on NIIN kiva päivä tiedossa, muksut menee huovalla varsatarhan takaosassa, pujottelevat siellä kartioiden ympäri hevosilla, sitten kokeillaan kun toinen taluttaa hevosta toisen istuessa selässä selkä menosuuntaan. Voi itku, mäkin haluan kokeilla tollasta! Ja sitten vielä tunnin lenkki Hakjärvelle isoine laukkamäkineen, TAHTOO MUKAAN! Mun sisäinen 12-vee heppatyttöni itkee ja raivoaa ja on ihan maissa. Mutta hieno päivä mulla on ollut tänään, sitä ei voi kieltää. Meillä oli tosi hauskaa ja Mörri toimii hyvin kuolaimettomilla ja sen ravi on suurempi nautinto kun mitä olen osannut edes toivoa. Ja mikä mahtavinta, se on varovaisesti askeltava polle eikä haittaa vaikka muut menee kovempaa, hän menee mitä pyydetään ja huolehtii ratsastajastaan! Ihana issikka mulla on, alkaa pian Tvisturin ykköspaikka horjua! ;-)