Ajelin töistä suoraan tallille ja mietin että jaksaisko sitä lähteä vaikka taluttamaan pollukkaa hieman. Oli vain niin kauhean kylmä, etten yksinkertaisesti viitsinyt. Vetäisin siis kumpparit jalkaan ja otin Mörrin riimun mukaan matkalla tarhaan.
Ensin pihatossa tuli vastaan Laikka, olisko mitään herkkua näin pienelle ja "laihalle" heposelle? No ei ollut, nyt säästän leivät Mörrille. Sitten olikin vuorossa Offari, joka tuli uteliaana nuuskuttamaan, olis tarvetta leipäpalalle? Ei ole, säästän Mörrille. Seuraavana paikalla olikin Kolur, joka myöskin nuuski, ehkä saattaisi hänelle "pienelle" olla jotain..? Ei oo, säästän Mörrille. Kekellekään ei ollut antaa mitään, eikä Svipalle. Ei Tvisturillekaan, eikä Kronalle tai Prinsessalle. Gusse-setäkin jäi ilman.
Otin Mörrin riimun jatkoksi ja herra lähti hyvin arvokkaan näköisenä mukaan. Kiltisti se käveli vierellä, tiesi varmaan ihan tarkkaan että ruokaa on tiedossa! Pihaton läpi tultiin komeasti ja laitoin Mörriäisen kiinni tolppaan. Olin jo hakenut valmiiksi harjapakin ja namit, ettei herran tarvinnut odottaa.
Aloitin harjaamisen piikkisualla, kuivunutta mutaa oli siellä täällä. Sitten harjasin hyvin käyttäytyvän heppani läpikotaisin harjalla ja annoin palkinnoksi namin. Hmm, tuntui ilme sanovan, näitä kannattaa odottaa! Seuraavaksi näytin Mörrille kaviokoukkua ja poika jo nostikin saman puolen etujalkaansa, kyllä hän tietää mitä tuolla työkalulla tehdään! Takajalkaa ojennettiin jo seuraavaksi, hyvä kun sain sen etujalan alas! Takajalan osuttua maahan, nousi jo toinen etujalka, tämä seuraavaksi! Ja viimeinenkin kavio saatiin putsattua ja oli jälleen namin vuoro. Tän kun tekee aina samassa järjestyksessä, heppakin näyttää muistavan homman! ;-)
Otin harjapakista hiusharjan ja annoin Mörrin haistella sitäkin. Ilme oli näkemisen arvoinen, ai tää alkaa taas. Otin pienen tukon harjaa ja setvin sen, sitten seuraava nippu ja setviminen ja pikkuhiljaa taas oli pojalla komea harja. Tässä Mörrin kärsivällisyys on koetuksella! Välillä sen ilme oli sellainen, että niitä lettejä et sitten laita. Ja perään syvä huokaus. Sain kuitenkin harjan hienoksi ja otsatukan kanssa. Sitten hoksasin että pitää ne kurat päästäkin ottaa pois ja laitoin riimun Mörrin kaulalle. Kaivoin harjapakista ihanan pienen pääharjan ja harjasin Mörrin nassukan puhtaaksi. Se tuntui olevan Mörrille ihan mieluisa homma, ainakin piti yrittää samalla haistella sitä harjaa tai ainakin katsoa tarkkaan. Meinasin harjata jo ripsiäkin kun niin tuijotettiin! Ja namia tietenkin palkinnoksi.
Hain tallista sisältä tuomani kuivatut leivät, ne saivat hörisevän vastaanoton. Limpukka-leipä, missä on hieman puolukkaa ja mallasta, oli todella herkkua. Omenaakin oli ja näkkäriä, ne saivat herran kerrassaan tyytyväiseksi. Kyllä hyvää kannattaa odottaa! Mörrin syödessä vein harjapakin takaisin paikoilleen ja etsin kesäkypäräni. Se unohtui viimeeksi tallille, vaikka piti ottaa kotiin talvisäilöön. Laitoin sen kassiin, mihin pakkasin myös kaikki kertyneet roskat.
Mörrin syötyä vein sen pihaton läpi tarhaan. Olin jo kuunnellut kopistelua ja oven tönimistä ja arvasin oikein. Prinsessahan se siellä mekkalaa pitää! Päästäkää hänetkin sinne, mitä siellä tehdään, kyseli utelias neitokainen. Sain ohjattua Mörrin pihattoon, kun Prinsessa alkoi puskemaan mun ja karmin välistä talliin. Ehei, tyttöseni, takaisin takaisin! Tallin ovi oli jo selällään, joten tein akrobaattisia liikkeitä saadakseni toisella kädellä ovesta kiinni toisen pitäessä Mörrin riimua ja toisen jalan pidätellessä Prinsessaa. Olin kuin iso X-kirjain, mutta taitoluistelijan vaaka-asennossa. Utelias Prinsessa meinasi jo livahtaa, mutta viime tingassa sain jalan aidaksi ovenkarmia vasten. Sain suljettua oven ja otin sitten Mörriltä riimun pois.
Mörri meni nuolukivelle ja Prinsessa jäi mun seuraan kuuntelemaan jutustelua. Varoen rapsutin sitä otsatukan alta ja hetken mietittyään Prinsessa alkoi painaa päätään mun kättä kohti: "Rapsuta kovempaa!" Otin reippaamman otteen ja Prinsessa käänteli päätään sen mukaan mistä halusi rapsutettavan. Sitten se yritti selkeästi ohjata korvansa mun sormiin, tai siis mun sormet sen korvaan. Olikohan siellä joku roska, mikä kutitti? Poistin kaikki irtoroskat karvakorvasta ja sitten kokeilin korvahierontaa. Koirathan tykkää siitä kauheasti, mutten tiennyt miten Prinsessa moiseen suhtautuu. Enkä muuten ole aiemmin edes kokeillut moista hevoselle, mutta eipä se tuntunut Prinsessaa haittaavan. Piti vaan päätään paikoillaan ja silmiä puoliummessa. Hassua miten erilaiselta hevosen korva tuntuukaan kun oikeasti tunnustelee sitä sisältäkin päin. Sitä aina laittaa korvat suitsien niskahihnan alta varovasti, mutta ei sitä tule pahemmin kokeiltua esimerkiksi niiden paksuutta. Olivat muuten paksummat kuin olin ajatellut! Tää kuuluu sarjaan "Älä kokeile tätä kotona", moni heppa ei tykkää yhtään korviensa räveltämisestä, esim. Kolur...
Mörri lopetti nuolukiven lipomisen ja nuuskaisi mun takkia. Tjaah, ei ole enää mitään hyvää tarjolla, siis tarhaan! Hetken vielä rapsutin Prinsessaa ja päätin sitten lähteä. Siinä olikin yritystä puolin ja toisin, mä halusin talliin ja niin halusi Prinsessakin! On kuulkaa hankalaa saada hevosen pää pois oven raosta, kun se itse puskee ovea auki kaikilla 400:lla kilollaan! Ainakin tällä kertaa vein erävoiton ja pidin tiukasti huolen, että lukitsen oven sisäpuolelta huolellisesti.
Kävin vielä juttelemassa kaikille hevosille tarhojen välissä ja kaikki kuuntelivat ja vilkuilivat samalla heinäkuormaan. Niin että voisitsä samalla heitää hieman heinää tänne, täällä ollaan ihan näännyksissä... Paksut pollet jäivät odottelemaan iltaheiniään vielä hetkeksi, Jaana jakaa ne sitten kun tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti