Elämä on yllätyksiä täynnä

Olin taas ajoissa laitumella, kun en yhtään osannut arvata missä päin laidunta Mörri pörrää. Jaana oli kasannut muita hevosia retkeä varten ja Mörri näytti olevan aika kaukana. Jäin juttelemaan Jaanan kanssa ja hyvin pian kävikin niin, että Mörri seisoskeli toiveikkaan näköisena melkein vieressä. Porkkanat jakoon, ei siinä muuta! :D

Pistin polleni kiinni puuhun ja hain harjapakin ja muut varusteet. Harjauksen ja kavioiden puhdistuksen jälkeen laitoin lampaankarvan ratsulleni. Sitten lahjoin sen porkkanalla ja annoin Svipallekin osansa, se kun tuli uteliaana katselemaan touhua. Jaoin sitten muillekin ihanille pollukoille, olivat kyllä porkkanansa ansainneet!

Odottelimme asiakkaita, jotka olivat myöhässä. Onneksi ei ollut kiire ja sää oli loistava, aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Asiakkaiden tultua pistin suitset Mörrille ja mietin samalla uusia suitsia. Mä en tykkää yhtään ottaa ohjista kiinni kun toisella on kolmipala suussaan. Luulen, että käyn maanantaina kattelemassa kuolaimettomia suitsia pollelleni. Nytkin laitoin ohjat taas kiinni lampaankarvaan, ne saa äkkiä käsiin jos tarve tulee.

Autoin Keken ratsastajan satulaan ja kerroin miten meidän tallin suurin heppa toimii. Sitten hain omani ja kipusin selkään. Olimme valmiina lähtöön ja Jaana vielä kertoi järjestyksen. Olin ajatellut viimeistä paikkaa, mutta kas, Mörri kiilasi itsensä Offarin eteen! Offari sen sijaan ei halunnut lähteä, koska Svipa jäi laitumelle ja vei ratsastajansa pois kurssista. Jaana kävi ohjaamassa Offarin oikealle uralle ja siinä vaiheessa meidän piti Mörrin kanssa mennä keulille. No sehän ei onnistunut, Mörri ei halua keulille! Keke meni ohi ja pääsimme hyvin matkaan.

Metsäpätkän jälkeen siirryin taaemmaksi ja ekalla tölttipätkällä pääsimme taas hyvälle raville. Hieman meno oli hitaampaa kuin eilen, väsytti vielä iltainen lenkki. Ei sillä, en mäkään kovin pirtsakka ollut. Ravilla mentiin kaikki tölttipätkät ja kun tuli eka laukkapätkä, me menimme ravia. Yritin hoputtaa Mörrin laukalle, mutta ei sillä ollut intoa. Raippaa en viitsinyt käyttää, joten posotettiin ravilla.

Toisen laukan jälkeen käännyimme takaisin ja siinä alkoi tuttuun tapaan askelet tihentyä. Ekassa mäessä Mörri laukkasi, mutta meno oli hieman tahmeaa. Ajattelin että seuraava mäki mennäänkin sitten ravia, ihan sama mulle kun en ole mikään laukkahirmu itsekään. Ravilla mentiin ja pidätin ratsuani. Hetken menimme töltillä, jonka jälkeen Mörri siirtyi takaisin raviin. Tai niin ensin luulin, meno oli kumman keikkuvaa raviksi.

Käyntipätkän jälkeen tuli viimeinen laukkamäki ja pidätin Mörriä ihan kunnolla, ravia mentiin, ja kun laukalle en päästänyt, Mörri siirtyi töltin kautta passille! Passiahan me olimme menneet edellisessäkin mäessä, en vain sitä ensin hoksannut! Siis mähän olen ostanut passi-issikan! Mä luulin Mörrin olevan 4-käyntinen, mutta nyt sieltä pomppasi esiin passikin! Hahaa! Kehuin Mörriä urakalla ja annoin sen mennä laukkaakin, oikein pörri-vaihteella!

Loppumatka käynnissä mentiin ohjat pitkinä ja Mörri välillä päristeli tyytyväisenä. Päristelin tietenkin takaisin ja Mörri päristeli uudestaan. Jatkoimme tietä pitkin kääntymättä metsäpätkälle ja tulin alas selästä. Mörri oli tehnyt ison urakan ja hikinen polleni ansaitsi kevyen käynnin lopuksi. Kehuin loppumatkan Mörriä ja oikaisimme pahimman soraikon ohi varsalaitumen läpi. Omalla laitumella varusteet pois ja harjasin polleani kuivaksi. Jaoin ruuat vateihin ja kiinnitin sitten ahne-Svipan, ahne-Tvisturin ja ahne-Keken puihin. Jaana laittoin muut pollet kuntoon, loimitti ne ja penslasi ja mä vielä hieroin Mörriä kumisuan kanssa. Tuntui tykkäävän pehmeästä suasta tämä passi-issikka.

Laitoimme ruuat jakoon ja hetkeen ei muuta kuulunutkaan kuin onnellista rouskutusta. Gustur yritti tulla nyysimään Mörrin eväät, mutta pysyin vahtina, mun polleni on ruokansa ansainnut. Paijasin vielä hummaani ja päästin sen irti. Kurkkasin herran vatiin ja ihmettelin että ei siellä tällä kertaa puuroa ollut. Hyvänen aika kun poika on innoissaan ruuasta, sehän kuolasi astian ihan tosissaan! Yök, tuota olisi tosi ikävä pinota mihinkään... Krona tuli innoissaan tutkimaan vatia, kyllä hälle kelpaa, olihan siellä vielä mysliä joukossa!

Mietin lähtiessäni että huomenna täytyy muistaa laittaa ratsastusvyö lampaankarvan alapidikkeistä läpi, se tuntui karkaavan taaemmaksi ratsastuksen aikana. Laitumella se ei haitannut, mutta pidemmällä reissulla valuminen siirtää mun painopisteen liiaksi eteen. Ja maanantaina suitsien osto, siinä päästään taas yksi askel eteenpäin!