Ees taas, sitä ja tätä

Mulle tuli töissä mieleen (kun kirrasin seitsemän kiloa lihavampana ostettuja housuja liian lyhyellä vyöllä kiinni), että vyö taitaisi muuten olla juuri sopiva Mörriäisen kuolaimettomiin suitsiin turpahihnaksi. Pakkasin siis vyön mukaan tallille, jos sattuisin saamaan sen paikoilleen. Myös näkkäriä otin mukaan.

Tarhassa koko lauma oli yhdessä rykelmässä ilmeisesti tuulelta suojassa. Juttelin ensin Prinsessalle, joka tuli uteliaana nuuskimaan. Sitten typykkä työnsi otsallaan mun kättä, rapsutuksia voisi otsalle antaa, kiitos! Kolur oli seuraavana, jonka jälkeen piti huomioida Offari. Sitten menin juttelemaan Svipalle, jota sain hieman rapsuttaakin. Tvisturin tervehtimisen jälkeen otin Mörrin kiinni ja poika seurasi nätisti riimussaan sisälle talliin.

Oli aika kylmä, joten päätin harjata Mörriäisen sisällä. Eipä se paljoa harjaa tarvinnutkaan, mutta kaviot putsasin varmaan ylihuolellisesti. Ja annoin tietenkin namia hyvästä käytöksestä! Sitten satuloin heppani ja laitoin Mörrille omppukuolaimet suuhun. Kannoin puutarhatuolin pihalle ja ohjasin Mörrin sen viereen. Kiristin vielä satulavyön ja nousin tuolilta sitten selkään.

Ohjasin Mörrin ison ja pikkulaitumen välistä laitumien taakse. Sieltähän on aina silloin tällöin tultu kun on aikaa jäänyt, mutta en ole aikoihin sieltä mennyt. Noh, nyt huomasin, että langat oli vedetty kiinni ja siitä ei päässytkään läpi. Tulin alas selästä ja talutin ihmettelevän Mörrin takaisin tallille. Soitin Jaanalle ja kysyin että pääseekö sitä kautta menemään ja sain ohjeeksi kokeilla. Talutin ruohoa jyrsivän pörriäisen takaisin laitumien väliä ja avasin langat. Katsoin metsikköön, ei täällä kyllä mitään polkua näy, mutta tuota joen reunaa me ollaan aivan varmasti tultu. Lähdin talutamaan Mörriä eteenpäin ja tutkailimme maisemaa. Ei näy polkua, mutta jatkoimme eteenpäin. Maassa oli oksia ja puiden runkoja ja viimein tuli sellainen paikka jonka tunnistin. Siinä kohtaa Svipa oli kerran hermostunut ja lähtenyt töltillä paahtamaan hurjaa vauhtia. Melkein kaksimetristä pitkää heinää kasvoi tiheässä ja suunnistin sitä kohti. Siellä näkyi sentään jonkin sortin polkua, raipalla ohjasin heinää polulta pois mennessäni syvemmälle vanhoja jälkiä.

Yhtäkkiä Mörri rynnisti vierestä ohi ja kääntyi poikittain eteeni. Mietin hetken että mitähän nyt, ja katsoin hevostani. Sen ilme oli sellainen, että sinne ei saa mennä, mennään pois täältä, ei hyvä paikka. Sitkeästi se seisoi tielläni eikä väistänyt. Jahas, taas takaisin... Käännyin takaisin ja Mörri seurasi perässä samaa reittiä mitä oltiin tultukin. Mikähän siinä paikassa on, kohiseeko vesi erilailla tai jotain?

Laitoin langat takaisin kiinni ja talutin polleni tallin eteen. Tuoli oli edelleen paikoillaan, joten otin selkäännousun uusiksi. Sitten lähdimme varsatarhan reunaa kohti pyörätietä. Mörri oli ihan selkeästi sitä mieltä että tämä oli parempi reitti. Olin ajatellut kääntyväni oikealle, mutta ennenkuin kerkesin ohjata, Mörri kääntyi vasemmalle. Samahan tuo, jos se tuntuu paremmalta reitiltä. Menimme pyörätien reunaa ja kun lunta/räntää/jotain tuli taivaalta, päätin mennä vain pyörätien päähän ja tulla takaisin. Johan tässä on seikkailtu ihan tarpeeksi.

Hieman meno takkusi, mutta sitten kun käynti oli reipasta, käänsin Mörrin takaisin tallille. Otimme pari ravipätkää pientareella ja hyvin meni. Kaikessa rauhassa kävelimme tallille, mulla tosin alkoi olla hieman kylmä. Oli niin viimainen puhuri, että tuuli kaikista vaatteista läpi! Lämmittelin käsiä Mörrin harjan alla ja Mörri käveli heti reippaammin. Mallia Tvistur, laukataanko kun on käsi harjassa kiinni? ;-) Pihalla tulin alas selästä ja vein ratsuni talliin. Otin varusteet pois ja vein ne paikoilleen, sitten oli ruuan vuoro. Näkkäriä ja mysliä oli tarjolla, omenat unohtui kotiin! Nämäkin kelpasivat kyllä, eikä haitannut samanaikainen kavioiden putsaus. Hauskasti Mörri ojensi takajalkaa tarjolle, vaikka turpa oli syvällä ruokakipossa! Korjasin tuolin takaisin paikoilleen ja hain kuolaimettomat suitset esille. Oli vain niin kylmä, etten viitsinyt siinä ruveta muutostöihin, vaan pakkasin suitset mukaan. Saa ne kotonakin laitettua.

Vein Mörrykän tarhaan, jonne se menikin hieman ihmetellen. Tarkistin, että kaikki oli kunnossa ja lähdin autolle huikaten varsatarhan asukeille heiheit. Kotona väkersin vyön suitsiin paikalleen ja nahanrei'ittäjällä napsuttelin lisää reikiä ihan vain koristeeksi. Sitten tuli mieleen, että saisikohan niihin reikiin laitettua koristeita, esimerkiksi niitä kumisia juttuja, joita laitetaan Crocseihin? Tjaah, täytyypä huomenna työn ohessa käydä katsomassa niiden kiinnitystapa. Niitä voi sitten uusia tarpeen mukaan, tai voinhan mä itekin niihin reikiin jotain bling blingejä laittaa! Muotia á la Mörri!