Kerrassaan kaunis kuulas syyspäivä vain odotti ulkoilijoita! Aurinko paistoi täydeltä terältä kun ajelin rauhallisesti kohti tallia Raija takapuskurissa kiinni. Siis Raija omalla autollansa. Raija tuli katsomaan hevosia ja kuvaamaan niitä ja tutustumaan hieman etukäteen pollukoihin. Hänellä on nimittäin talutusratsastusta Gusturilla tiedossa parin viikon kuluttua!
Tallilla tutustuttiin hevosiin ja Raija antoi Gusselle herkkua ja minä kaikille muille. Jaana kysyi että onko ihan mahdotonta jos ottaisin Gusturin, mutta kyllähän noin hieno heppa mulle aina kelpaa! Sovitin jo valmiiksi jalustimet ja Raija otti kuvia kun olin päässyt selkään. Oli kuulemma niin rauhallisia heposia, eikä ollenkaan korkeita, että ei hirvittänyt ollenkaan tuleva ratsastus!
Liikkeelle lähdettiin kauniisti letkassa ja Gustur pääsi kolmanneksi jonoon. Mulla oli oksan pätkä mukana, jos vaikka sais hieman rispektii.. ;-) Mä tiedän, että olen hieman liian kiltti, pitäisi osata vaatia liikettä. Alku ainakin meni hienosti, suojatiellä Gusse ohjasi muut turvallisesti yli ja eka tölttipätkäkin mentiin ihan turpa seuraavan hännässä, tosin käytössä oli issikkain kuudes askellaji, "keppalointi"...Pyörätien pätkällä Kolur pelästyi bussia ja meni erään talon pihalle ja sieltä läpi. Oltiin kaikki hieman ihmeissämme, Auli meinasi tipahtaa kun oli ilman satulaa. Vastaan oli jo aikaisemmin tullut useampia busseja, mutta nyt tämä tietty bussi pelästytti. Herra rauhottui kyllä ja ratsastuspolulla kaikki oli hyvin.
Jyrkkä alamäki ratsastuspolulla oli aikamoinen koetinkivi Gusturille. Se tuntui olevan kuin kolmijalkainen ja yhtäkkiä mikään jalka ei liikkunut. Kannustin varovasti pohkeilla ja juttelin että sinne vaan, siitä pääsee kyllä, hyvä Gustur hyvä. Pikkuhiljaa mentiin alas ja sitten tulikin hieman sisua kun Kolur yritti ihan selvästi mennä ohi! Ansaitusta paikasta ei luovuta!
Seuraavassa tölttipätkässä mentiinkin niin hienoa ravia, ettei tosikaan! Ihan hiki tuli kevennellessä, yritin saada kevennyksen osumaan vajaakuntoiselle jalalle. Hienosti Gustur meni Eikan ja Keken perässä, olin niin ylpeä!
Laukkamäessä annettiin palaa, olisin ehkä voinut kannustaa hieman enemmän ja saada Gussen tasaisemmalle laukalle, mutta hienosti mentiin kyllä. Ja seuraavana tuli toinenkin laukkapätkä, missä vähän kyllä varoin lätäköitä ja Gustur vaistosi sen. Niistä tultiin töltillä läpi ja jatkettiin sitten laukkaa "Hyvähyvähyvä"-kehuin ja "Vieläjaksaavieläjaksaa"-kannustuksin.
Olin jo siinä vaiheessa tosi ylpeä Gusturista ja itsestäni. Gustur jaksoi todella hyvin ja innokkaasti paahtoi kaikkia askellajeja, mitä vain osasi. Ja itsestäni olin ylpeä sen takia, että osasin vaatia! En olekaan ihan nössö ja narusta vietävä!
Vielä oli parit laukat jäljellä ja välillä mentiin kyllä aika haipakkaa! Tölttiäkin mentiin pieni pätkä, eli jalka alkaa olla kunnossa ja lihaksia kertyy. Lauloin Gusselle välillä ja sitten otettiin muita kiinni. Oli niin hieno ilmakin, että laulatti tosissaan!
Ennen metsästä pois tuloa Auli ja Oona vaihtoivat ratsuja ja siinä vaiheessa mulle tuli mieleen, että mä haluaisin kyllä kokeilla Eikkaa takaisin tallille tultaessa pyörätiellä. Olis niinkuin turvallisempaa Eikan kanssa pelkillä tölttipätkillä, laukkaa ei sillä vauhtihirmulla uskalla edes kokeilla! Se polle vaan vaatii hauiksia, ihan rimpulakäsillä sitä ei pidätellä. Mutta yhdistelmänä mun painavuus ja hauikset saattaisi pitääkin sen töltissä! ;-) Auli lupasi joskus vaihtaa Eikan mulle alle, kun hän menee sillä koko reissun. Hui! On taas mitä mielenkiinnolla odottaa!
Kahdella viimeisellä tölttipätkällä pyörätien reunassa me päästiin Gussen kanssa tosiaankin kunnon töltille. Oli muuten hieno kokemus! Polle oli lämmennyt nätisti lenkillä ja sitten löytyi se tölttikin! Voi sitä onnellista oloa!
Tallilla Gusse sai ensimmäiset namit ja Svipan jälkeen toiset namit ja viimeisetkin se taisi saada. Sen kanssa on ollut nyt mielenkiintoista mennä, kun takajalkaan kasvaa päivä päivältä lisää lihaksia ja pääsee seuraamaan läheltä sen kuntoutumista. Enää se ei ole ollenkaan niin lihasköyhä kuin vielä kuukausi sitten, meno tasoittuu kerta kerralta! :D
Olin aika tohkeissani kun Jaana sanoi mulle, että Gusse ei oikeastaan ole lomalla marraskuuta, kuten kaikki muut pollet. Että jos haluan niin saan tulla sillä ratsastamaan maastoon, kun Prinsessaa koulutetaan ratsuksi! Prinsessahan on Eikan varsa ja nyt on aloitettu ratsastusharjoitukset. Jee! Kyllä mulle Gusse kelpaa, mielelläni mä sitä ratsastan kun se on niin ihana rauhallinen ja rohkea ruunan rupsukka! Pääsis kaksistaan maastoon ihan uuden tammukan seuralaisena! Oih, mä ootan... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti