Saimme SIHY:n kautta tilattua liput edullisesti Helsinki International Horse Showhun, joten suuntasimme Suvin kanssa ajoissa Hartwall Areenalle. Mulla oli tietenkin mielessä expo-alue, ties mitä kaikkea tarjouksia myyjiltä löytyisi!
Kiersimme yläkerran, mutta vielä en löytänyt muuta kuin ilmaisia"Hevosenomistaja"-lehtiä. Eihän sitä koskaan tiedä... =D Suvia vain nauratti, kun ilmoitin että mulla on jo tuo kirja ja tuo, ja tuo, ja tuo. No entä onko "Hevosen ensiapu"? No on... Kaikki löytyy, haluatko lainata? =D
Suuntasimme hampurilaisten jälkeen paikoillemme ja juuri sopivasti shown alkuun. Meille esiteltiin huippuratsastajat ja sitten päästiinkin asiaan. Ensimmäisenä radalle tuli issikat viikingeiksi pukeutuneine avustajineen. Nuorimmainen ratsastaja oli varmaankin max 10-vee. Issikat tölttäsivät ratsastajineen avustajien ympärillä ja miekoilla taistelivat urheasti. Samalla kuuluttaja kertoi issikoiden historiaa ja niiden käyttötarkoituksista. Jossain vaiheessa viikingit lähtivät pois ja toisia tuli tilalle ja kas, yksi ratsu pyyhälsi täydessä laukassa ilman ratsastajaa areenalle ohjat heiluen pitkin maata. Hepulit saanut heppa paineli laukassa pitkin poikin isoja esteitä väistellen eikä haitannut pätkääkään kun avustajat ja muut ratsastajat yrittivät estää kulkua. Se jopa törmäsi yhden hevosen takamukseen! Jokin osa näytti irtoavan satulasta siinä rytäkässä ja koko ajan pelkäsin että heppa vielä kompastuu irrallisiin ohjiinsa. Kun issikka oli saanut juostua tarpeeksi, se meni tyynesti muiden hevosten kanssa samaan jonoon... No just, issikkahan se. Polle talutettiin takaisin kulissien taakse, mistä se hetken kuluttua tuli Islannin Euroviisuedustajan Yohannan seurueessa takaisin sen 9-vee pojan ratsastamana. Koomista!
Näiden ihanien palleroiden jälkeen alkoi kisat, ensimmäisenä oli estehyppelyä kamalan korkeilla esteillä. Tässä kun on islantilaisiin hevosiin tottunut, niin isohevoset on tosiaan isoja. Meidän paikat olivat juuri kakkosesteen kohdalla ja hyvänen aika miten siinä näki hevosten voiman! Huh! Laukkakin oli aivan erilaista kuin mihin olen tottunut, se massiivisuus ja fyysinen olemus ja voima oli jotain ihan toista. Pari kieltäytymistä oli esteillä ja yksi tipahti kokonaan kyydistä, mutta onneksi ei sattunut sen pahemmin.
Yksi asia kyllä tuli mieleen sitä rataa katsellessa, että oli aika ahdas rata. En tosiaankaan ole tottunut katselemaan ratoja sillä silmällä, mutta ahtaalta vaikutti. Hirvittävän jyrkkiä käännöksiä oli monta, esteitä oli lähekkäin ja lähestyminen saattoi olla vinosti. Mulla ei tosiaankaan ole kokemusta esteistä, radoista puhumattakaan, mutta ihmettelin kyllä miten tyypit pysyy satulassa sellasissa kaarteissa. Oli kuin lännenratsastuksessa tynnyrien ympäri.
Tauolla suuntasimme hakemaan pizzapalat ja sidukat, jonka jälkeen tutustuimmekin lisää expon tarjontaan. Icelandairin osastolla oli hauska ratsastus"tuoli" jota mäkin pääsin kokeilemaan. Aika koominen, tahtoo sellaisen kotiin! Ja sieltä tarttui matkaesitteitäkin mukaan, hmm... SRL:n osastolta löysin viimein ostettavaa, kirja "Uusi hevosenomistajan käsikirja" maksoi 16 euroa, kiitos! Kuten aikasemmin jo sanoin, eihän sitä koskaan tiedä...
Tauon jälkeen oli vuorossa kouluratsastajat, joita ei ollut kuin kuusi ratsukkoa. Kyllä niissäkin ihmetytti se satulassa pysyminen, aika korkeat liikkeet hevosilla! Onko ratsastajilla karhutarraa takamus täynnä? Hevoset olivat todella kauniita, laitettu ja letitetty. Yhden ratsukon suoritys hylättiin, polle hieman pelkäsi kukkalaitteita ja yleisöä ja mörköjä...
On se miellyttävä katsoa sekä esteratsastusta että koulua, vaikka itse en osaa kuin ohjata oikealle ja vähän vasemmalle... ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti