Sain ilmaisia pääsylippuja Vermon raveihin ja kaappasin äiteen mukaan. Äiti ei ole koskaan ollut Vermossa, mutta lähti mukaan ihan mielenkiinnosta. Mä olin katsonut heposet etukäteen netistä listoista ja valinnut omat suosikkini. Äiti pelasi periaatteella kauneimmat silmät/hauskin nimi. Ja mieluummin vielä sukat etujaloissa.
Kieli poskella täytettiin lappuja ja vietiin lappuliisalle. Mä sijoitin joka lähtöön 3 euroa, eli 33 euroa meni. Sitten mentiin istumaan katsomoon, mistä nähtiin tosi hyvin maalilinja. Ponilähtö oli ensimmäisenä, siihen emme osallistuneet muuten kuin kannustamalla kovasti osanottajia. Herttinen kun olivatkin sööttejä! Joka ponilla oli mahanalus jalkoja täynnä kun ne viipottivat tohkeissaan radan ympäri. Jo lämmittelyssä katsoimme, kuinka lämminveriravuri meni pikkuisesta pallerosta ohi, jolloin pikkuinen suivaantui ja lähti laukalla perään...
Mulla kävi aikamoinen tuuri (siis tietoahan se oli, niisk...) kun seitsemän ensimmäisen lähdön hevosilla mä voitin rahaa! Neljä viimeistä menikin sitten metsään, mutta aika hyvä voittoprosentti kuitenkin. Takasin sain 31,50 eli ei sitä takkiin tullut kuin 1,50! Ja se raha kannatti maksaa, meillä oli ihan sikahauskaa! Naurettiin sananlaskua "nimi on enne" ja hevosen nimi oli Albert Wurst. Makkaraako siitä tulee uransa jälkeen? Vikassa lähdössä mun veikkaama polle jäi viime hetkellä pois ja samalla ambulanssi kulki katsomon editse. No sielläkö ne vei sitä pollea!
Äitin veikkaamat hevoset tuppasivat laukkaamaan heti alussa, oli valinnut pollensa oikein. Sai äitikin takaisin kolmella kupongilla, ettei se ihan voitoitta jäänyt.
Hiukopalaa haettiin kiskalta, syötiin nakkeja ja nachoja. Nami nami, paitsi että janotti kauheasti.
Katsottiin muuta yleisöä ja siellä oli viidestä nuoresta miehestä koostuva seurue, jotka olivat myös tulleet laittamaan "suuria" rahoja likoon. Yksikin hihkui onnellisena "Mä voitin euron! Mä voitin euron!" He olivat samalla asenteella siellä kuin mekin, laitetaan hieman pottiin, jos voittaa niin hyvä, jos ei niin ei se mitään. Pääasia että on hauskaa! Samalla tavalla kaikki kannustivat omaa suosikkiaan, oli panos vaikka euron tai 100.
Radan reunalla oli ihmisiä koirien kanssa ja niitäkin oli kiva seurata. Toiset olivat ihan tohkeissaan hevosista, toiset ei välittäneet laisinkaan. Yksi hauva hyökkäili hihnansa puitteissa sinne tänne ja tuonne ja oli kerrassaan innokas! Aivan ihana!
Täytyy mennä uudestaan joskus Vermoon, varsinkin jos saa vapaalipun... Oli se kivaa! Reissun päätteeksi juotiin äitin luona teetä ja syötiin pullaa. Äiti ihanana ihmisenä ompeli lapsensa revenneen ratsastushousun lahkeen kuntoon seuraavaa maastoa varten. Kiitos, maailman paras äiti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti