Ristiselkä vihoitteli jo eilen illalla, mutta ajattelin sen siitä laantuvan. Tänään aamulla juili kunnolla, joten lähdin tunnin kävelylenkille saadakseni selän liikkumaan. Sitten otin tunnin unoset ja pirteänä pyyhälsin tallille kirpakkaassa syysilmassa.
Tallilla laitoin vielä villasukat jalkaan, turvaliivin päälle ja keltaisen huomioliivin kaiken komistukseksi. Nyt täytyy muistaa liikenteessä ne huomioliivit, illalla on jo todella pimeää. Ja samalla tuli kyllä mieleen, että talvitakkiinkin pitää laittaa uusi heijastin.
Noora lähti mukaan kuvaajaksi, meidän kun piti saada kuvia mun lehtiartikkeliin. Krona näytti olevan meno päällä, ei meinannut edes kuvan ajaksi rauhottua. Matkalla ratsastuspolulle Kronan meno pikkuhiljaa kiihtyi. Noora otti polun alussa kuvia ja Krona oli sitä mieltä että kyllä tässä on jo seisty ja lähti töltillä Nooran perään. Hyvänen aika, kun piti pidätellä!
Ekassa laukkapätkässä jännitti ihan kunnolla, kun tiesin että Kronalla oli menohaluja. Rouva nosti laukan kauniisti ja pyyhälsi Eikan ja Keken perään, pois tieltä risut ja männyn kävyt! Toinenkin laukka mentiin samassa hurmiossa, mulla posket hehkui ja silmät kiilui, vauhtia!
Puolivälissä mentiin metsän kautta lenkki ja alkoi hämärtymään. Jossain kohtaa tunsin, kuinka vasen jalka otti johonkin kiinni nilkasta ja sitten jalka jo menikin taaksepäin. Kiskasin jalan irti, se oli tarttunut kuivuneen kuusen terävään oksantynkään. Siinä sitten kuuntelin, kuinka kangas repesi ja lahkeeseen tuli palkeenkieli. Äiitiii! Pliis, hei! Ompeleksä mulle sen kiinni?
Takaisin hiekkatiellä otettiin tölttiä ja sitten hieman lisää tölttiä, välillä yritettiin jopa pistää laukaksi! Laukkaamaan päästiinkin vielä ihan kunnolla metsäisellä ratsastuspolulla. Siinä mentiinkin niin kovaa haipakkaa ettei kovemmasta väliä! Hämärässä metsässä Krona antoi ensin Eikalle ja Kekelle tietä ja sitten pisti rallivaihdetta silmään. Mulla oli sellainen tunne että mä olen pumpulissa, suorastaan lennän painottomana, hevonen menee niin kovaa ja tasaisesti, että siellä vaan on upeasti kyydissä mukana! *huokaus*
Jalat tutisi sen kyydin jälkeen jonkin aikaa, onneksi viimeinen laukkamäki käveltiin! Phuuh, kovaa kyytiä! Tosin Keke oli sitä mieltä, että vaikka Eikka kävelee edessä, niin hän voisi kyllä laukata senkin ja lähti laukalla ylös. Pitelin Kronan väkisin käynnissä ja hetken kuluttua Kekekin saatiin aisoihin. Krona tosin meni jotain pikakävelyä sen mäen ylös, mutta vauhtia olisi kyllä riittänyt jos olisi antanut mennä. :D
Loppumatka mentiin vauhdikkaasti kävellen, pieni metsäpätkä umpipimeässä oli tosin hieman extreme-urheilun puolella. Ekalla ratsastajalla kun kypärä kolahti oksaan, kuului huuto "Varokaa, oksa!" =D Aika jännää oli, selästä en erottanut mihin hevonen astui, mutta niillä onkin parempi näkö hämärässä ja pimeässä kuin ihmisellä.
Hiekkatielle saavuttiin kaikki hyvässä järjestyksessä ja sitten vedettiinkin viimeinen töltti. Hyvänen aika miten Krona veti! Jösses sentäs, niin vauhdikasta ja upeaa tölttiä menee vain Krona! Se näköjään tarvitsee kunnon vauhdin tuollaiseen tölttiin, siinä olisi jäänyt laukkaavatkin pollet jalkoihin! Ihan mahtavaa!
Pyörätien reunaa tultiin kanssa pikakävelyä tyyliin: nopeimmat syövät hitaampien eväät. Pollet talliin, varusteet pois ja eväitä laittamaan. Gustur ja Tvistur seisoivat iloisesti avoimessa karsinassaan, eikä kumpikaan niistä tullut kynnyksen yli vaikka ruokalaareja kolisteltiin. Kertakaikkisen hienoja polleja, heidät on laitettu tänne ja tässä me pysymme! Annoin niille herkkua kun niin kiltisti odottivat, olivat niin söpöjä kurkistellessaan avoimesta oviaukosta! <3
Ja koko aikana ei kertaakaan tullut mieleen, että ristiselkä oli kipeä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti