No just. Melkein koko viikon katselin säätiedotuksia telkkarista ja netistä tätä päivää varten. Kovasti sadetta ja myrskyä lupailivat, eikä koko viikolla tullut mitään mikä olisi saanut sään muuttumaan. Eilen illalla sitten otin asiakseni testata, että mihin takkiin ja housuihin kannattaa pukeutua. Mulla on keltainen sadetakki ja -housut ja ne olikin ensimmäinen vaihtoehto. Siis ratsastushousut jalkaan, päälle sadehousut, sitten fleece päälle, sen päälle turvaliivi ja viimeiseksi sadetakki. Olo oli kuin Michelin-ukolla, ei taipunut sinne eikä tänne, housujen paikat otti sadehousuihin kiinni ja takissa hihat oli kummasti lyhentyneet melkein kyynärpäihin. Kypäränkin laitoin päähän, huppu piti kanssa testata. Tuli hylättyä sadeasu, aivan liian jäykkä, johan mut olisi saanut nostaa vinssillä uljaan ratsuni selkään kuin keskiaikaisen ritarin!
Kaikissa vettä sietävissä takeissani hihat jäi turvaliivin takia liian lyhyiksi, joten vasta viimeinen vaihtoehto (metsästystakki) toi avun. Ja samaa sarjaa olevat housut olisi laitettava jalkaan kumpareiden kanssa. Puoli tuntia siinä meni hikistellessä, mutta selvisihän asia!
Tänä aamuna sitten kello oli soimassa jo aikaisin, koska aikeena oli keittää kaakaot ja teet termareihin ja pakata mukaan synttäritarjottavaksi mokkapaloja, jotka eilen leivoin. Heti herätyskellon jälkeen tuli viesti tallilta, että ratsastus oli peruttu kamalan sään takia! VOI ITKU! Ja just kun mä olin saanut oikeat vaatteetkin kasaan! Ja mokkapalat leivottua ja hyvä ettei maidot ole jo kattilassa! Siis oonko mä ainoa ihminen joka kestää säätä yhtä paljon kuin issikat? Samperin sokeripalat, sulaako ne sateella? Eihän siellä vielä tarvitse edes sukellusvarusteita!?!Että otti päähän! Sen verran harmitti, että painuin takaisin pehkuihin ja vedin peiton itsesäälin vallassa korviin asti. Senkin julma ilkeä maailma, pitääkö tässä ihan pari isoa kyyneltä vieräyttää poskelle?
Heräsin uudestaan joskus yhdentoista aikaan, kun isä soitti onnitteluja ja huomasin, että onnitteluviestejä olikin jo saapunut puhelimeen. Pikkuhiljaa pirteys valtasi mielen, vaikka olisin NIIN halunnut ratsastamaan ja kun olisin vielä saanut maailman parhaan pollen alleni, Tvisturin! *huokaus* Noh, ensi viikolla on hevosten siirto talvilaitumille ja saan Gussen ratsukseni, mikä hieman piristää kyllä! :)
Ei tämä päivä ihan totaalisen depressiivinen ollut. Kävin vielä iskän luona syömässä ja sain lahjaksi zirkoneilla koristellun hevosenkenkä-palan rannekoruun, jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti