Taas tuli oltua heposia hoivailemassa. Äitee lähti kaveriksi, oli varannut hieman evästäkin mukaan.
Ensimmäisenä käytiin tarkistamassa, että varsalaitumella kaikki oli hyvin ja vettä tarjolla. Täytin juoma-astian ja huhuilin samalla pollukoita. Sieltä se ex-oripoika saapui tutkimaan, että ketä oli tullut. Toinen tammakin tuli paikalle, mutta missä oli varsa ja emä? Niitä ei näkynyt, joten piti mennä ihan laitumelle asti katsomaan. Ex-ori/nyk.ruuna seurasi tiiviisti kannoilla näkkärin toivossa, mutta jäi hieman jälkeen kun ei uskaltanut tulla ojan yli samasta kohtaa. Hetken käveltyäni hoksasin jo tammamamman ja varsan, joka unisena nousi seisomaan. Emä tuli reippaasti näkkärin luokse, varsa uteliaana mukanaan. Siinä vaiheessa varsan iskä tuli paikalle ajamaan muita pois herkkupatojen äärestä ja tunnelma oli sähköinen. Ajattelin jättää perheen rauhaan ja lähdin takasin ojan yli. Toinen tamma seurasi mukana ja taputtelin ja kehuin sitä kovasti. Kaunissilmäinen, mutta hieman kiukkuinen ruuna kiersi taaskin ojan ja hetken kuluttua myös emä ja tamma liittyi seuraan vesiastian luo. Varsa oli jo kasvanut vaikka kuinka, se alkaa näyttää jo ihan issikalta!
Aikuisten laitumella me öljyttiin kaikki pollet siinä missä sattuivat seisomaan. Aloitimme Eikistä, tamma tuli innolla vastaan, tiesi saavansa taas herkkuja. Sitten oli vuorossa Tvistur, jonka öljyämisen aloitin etujalkojen välistä. Viimeeksihän Tvisse yritti kovasti vältellä saman alueen hoitamista, mutta näin sujui paremmin. Sitten oli vuorossa Gustur, joka antoi nätisti kiinni ja hoitaa hännän ja harjan, mutta lähti sitten kamalalla kiireellä ravaten pois. Herkutkin jäi saamatta!
Sitten olikin vuorossa tomera pakoilija Laikka, joka öljypurkin hoksattuaan lähti sivuitse kävelemään. Vaihdoin suuntaa itsekin, jolloin Laikka pisti kakkosvaihdetta silmään. Kävelin samansuuntaisesti ja hihkasin terävästi "LAIKKA", jolloin tammukka suorastaan nuupahti ja antautui. Äiti piti riimusta kiinni ja minä öljysin nopeasti. Herkkua sai sekin tammukka.
Svipa otti asian tosi rennosti, joo tähän on totuttu ja hän tietää mahtipollena saavansa ihan hirveesti herkkuja tän jälkeen. Upea luonne, kertakaikkiaan!
Kolur hoitui kanssa hyvin, oli tosin taasen saanut kaulakappaleen ihan vinoon ja pois pääkappaleesta. Miten se voi saada sen noin, kun kerta kaulakappale on riimussa kiinni kahdesta kohtaa ja niiden välistä vielä pääkappaleessakin? Käsittämätön polle...
Sitten oli työt tehty ja ajateltiin että kokeillaan sitä Gusturia, josko sen saisi kävelylle mukaan. Otettiin loimi pois herralta, mutta siinä sekunnissa jalat oli kasvanut maahan kiinni. Yritettiin houkutella vaikka miten, mutta polle seisoi kuin naulittuna! Kokeilin kääntää sitä voltin kautta liikkeelle, mutta heti kun turpa osoitti portille, jalat tyssäsi siihen. Mä vähän Jaanalle sanoinkin että saa nähdä lähteekö se mun kanssa mihinkään. Eipä lähtenyt, ei. Ei sitä voi väkisinkään viedä, joten loimi takasin päälle ja riimu kaappiin.
Sanoin äitille, että loput herkut voi antaa Kronalle ja Disalle. Ja samantien Gustur pyyhälsi laukalla ohi ruokakippojen tuntumaan, kyllä hälle nyt maistuisi! Nii varmaan, arvaa saatko.
Vettä laitettiin vielä reilusti tarjolle ja sitten olikin vuorossa mustikkametsä. Äiteen kanssa tassuteltiin (ilman Gusturia, tyhyy!) ratsastuspolulle ja kerättiin pari litraa mustikoita kymmenen neliön alalta! Ihan hurjasti oli mustikkaa, ei auta muuta kuin mennä huomenna uudestaan ennen ratsastusta. Jos ottais reppujakkaran ja yhdeltä istumalta sais kerättyä jo vaikka kuinka.
Ohikulkeissani hain kaupasta vaniljakastikkeen ja kauramurotaikinan ja tein kotona mustikkapiirakan. Että oli hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti