Tämä kuva Frostista ahdistelemassa satulakaapilla on otettu sunnuntaina, mutta lisäsin sen vasta nyt.Ihan käsittämättömät nämä sääennustukset! Taas luvattiin kamalaa sadetta ja tuulta koko päiväksi ja mitä tapahtui? Laitumella aurinko paistoi täydeltä terältä ja pystyi ihan t-paitasillaan hoitamaan hevoset. Onko Forecalla ja Ilmatieteenlaitoksella sammakot vähissä tai kristallipallo pölyn peitossa? Noh, enhän mä suinkaan valita hyviä ilmoja, mutta ihmettelenpä vaan.
Laitumella pollukat nuokkuivat ja makoilivat ja olivat muutenkin hieman nukuksissa. Ensin haettiin parit riimunnarut ja sitten aloitettiin Gusturista, taasen siinä missä Herr Gustur sattui makaamaan. En ihan uskaltanut lähteä makaavan hevosen harjaa ja häntää öljyämään, joten heppa piti saada pystyyn. Närkästyneenä hän sieltä nousikin, tosin vasta sitten kun pohkeella olin pehmeästi painellut Gusturia toisesta lautasesta ja näkkärillä houkutellut.
Gusse sai jäädä paikoilleen, mutta muita otettiin sitten kiinni. Ensin oli itse kuningatar Svipa vuorossa, sitten Laikka, Eik, Tvistur ja viimeisenä Kolur. Kuten ennenkin, jokainen sai hyvästä käytöksestä näkkäriä palasen.
Ja kuten ennenkin, Svipa vaati hieman enemmän, hänhän seisoi niin kauniisti paikoillaan.
Ja aivan kuten ennenkin, Ankalta löytyi vielä se yksi palanen... =D
Loput näkkärit jaettiin kaikkien kesken, omansa saivat myös Keke, Krona (josta on tullut tosi kerjäläinen), Frosti ja Disa. Suvin luona tuli jo ihan kärhämääkin, vaikka näkkärit oli syöty aikaa sitten.
Viimeisenä tarkistettiin juomapuoli ja lisättiin vesipaljuihin tynnyreistä lisää vettä. Siinä olikin sitten Disa heti hörppimässä Frostin seurassa, ne kaksi kun tuntuvat taas olevan in love ja erottamattomat. Kronakin oli varmuuden vuoksi lähettyvillä, jos vaikka vielä tippuisi jotain...
Autolle päin mentäessä Krona seurasi koirana vieressä Frostin ja Disan tullessa hieman jäljessä. Yritin kyllä selittää Kronalle että mitään ei ole, kaikki syöty, loppu, finito, mutta eihän se mua kuunnellut. Tai uskonut. Perin juurin hämmentynyt oli ilme kun poistuimme laitumelta: "Täh, siis olitsä tosissas?!?" Kronan pää työtyi vielä perään, hän on täällä valmiina aukasemaan suunsa jos pientä leipäpalaa löytyisi... Frosti kanssa oli korvat hörössä notkumassa nälkiintyneen näköisenä, olkoonkin että sitä palleromasua on melko vaikea peittää. Krona sentään luovutti kun auto käynnistettiin, mutta Frosti vielä seisoi ja katteli että: "Hei, ette te voi olla tollasii, siis oottekste tosissaan menossa, ihan oikeesti..."
Sitten kun peruutettiin auto pois portin edestä, katselimme kun Frosti kääntyi Disan puoleen ja ne kaksi puhisivat päät vastakkain tykästyneen näköisinä. Ooh, lempeä näky!
Laitumella pollukat nuokkuivat ja makoilivat ja olivat muutenkin hieman nukuksissa. Ensin haettiin parit riimunnarut ja sitten aloitettiin Gusturista, taasen siinä missä Herr Gustur sattui makaamaan. En ihan uskaltanut lähteä makaavan hevosen harjaa ja häntää öljyämään, joten heppa piti saada pystyyn. Närkästyneenä hän sieltä nousikin, tosin vasta sitten kun pohkeella olin pehmeästi painellut Gusturia toisesta lautasesta ja näkkärillä houkutellut.
Gusse sai jäädä paikoilleen, mutta muita otettiin sitten kiinni. Ensin oli itse kuningatar Svipa vuorossa, sitten Laikka, Eik, Tvistur ja viimeisenä Kolur. Kuten ennenkin, jokainen sai hyvästä käytöksestä näkkäriä palasen.
Ja kuten ennenkin, Svipa vaati hieman enemmän, hänhän seisoi niin kauniisti paikoillaan.
Ja aivan kuten ennenkin, Ankalta löytyi vielä se yksi palanen... =D
Loput näkkärit jaettiin kaikkien kesken, omansa saivat myös Keke, Krona (josta on tullut tosi kerjäläinen), Frosti ja Disa. Suvin luona tuli jo ihan kärhämääkin, vaikka näkkärit oli syöty aikaa sitten.
Viimeisenä tarkistettiin juomapuoli ja lisättiin vesipaljuihin tynnyreistä lisää vettä. Siinä olikin sitten Disa heti hörppimässä Frostin seurassa, ne kaksi kun tuntuvat taas olevan in love ja erottamattomat. Kronakin oli varmuuden vuoksi lähettyvillä, jos vaikka vielä tippuisi jotain...
Autolle päin mentäessä Krona seurasi koirana vieressä Frostin ja Disan tullessa hieman jäljessä. Yritin kyllä selittää Kronalle että mitään ei ole, kaikki syöty, loppu, finito, mutta eihän se mua kuunnellut. Tai uskonut. Perin juurin hämmentynyt oli ilme kun poistuimme laitumelta: "Täh, siis olitsä tosissas?!?" Kronan pää työtyi vielä perään, hän on täällä valmiina aukasemaan suunsa jos pientä leipäpalaa löytyisi... Frosti kanssa oli korvat hörössä notkumassa nälkiintyneen näköisenä, olkoonkin että sitä palleromasua on melko vaikea peittää. Krona sentään luovutti kun auto käynnistettiin, mutta Frosti vielä seisoi ja katteli että: "Hei, ette te voi olla tollasii, siis oottekste tosissaan menossa, ihan oikeesti..."
Sitten kun peruutettiin auto pois portin edestä, katselimme kun Frosti kääntyi Disan puoleen ja ne kaksi puhisivat päät vastakkain tykästyneen näköisinä. Ooh, lempeä näky!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti