Olen mä aikamoinen onnen possu! Ajelin laitumelle kuunnellen korvat hörössä auton ääniä, mutta ei se enää vinkunutkaan! En tiedä missä oli eilen vika, mutta nyt sitä ei ainakaan ollut.
Ja sääkin suosi, aurinko paistoi ja sai mennä ihan hihat käärittynä pollukoiden luo, mitä nyt ensin opastin pari fillaroijaa oikealle reitille. Hummat seisoivat kaikki kaapin luona, ikään kuin odottelemassa ruokinta-automaatin käynnistyvän. Siitä olikin hyvä hieman puolittaa näkkäreitä ja samalla kiinnittää melkein kaikki loimitetut riimunarulla puihin odottamaan pikiöljy-hoitoa.
Oli paljon helpompaa suorittaa toimenpiteet kun nyt tiesi jo mitä pitää tehdä. Eilinen oli harjoittelua, nyt alkoi homma sujumaan. Gusturin hoidin ensimmäisenä, se kun meinasi Frostia väistellessään totaalisesti sotkeutua riimuihin, naruihin ja puskiin. Se on hieman aristellut jalkaansa, vai johtuiko se siitä että se teki käännöstä vasempaan. Näkkäriä sai kuitenkin palkaksi hyvästä käytöksestä, kunhan ensin oli ajettu Frosti kauemmaksi.
Laikka oli seuraavana vuorossa ja rouva antoi hieman närkästyneenä laittaa kinttuihin pikiöljyä. "Tästä on saatava sitten kunnolla sitä näkkäriä," tuumi Laikka. "Perin noloahan tämä kun käydään ihan takajalkojenkin väliin..."
Svipa käyttäytyi lauman johtajan tyyneydellä varsin vähäeleisesti, tiesi saavansa ison näkkärin palkinnoksi. Eikka sen sijaan kuopi maata ja oli jo menossa kun loimi vielä roikkui puolittain maassa! Antoi sekin kauniisti kiinni ja tällä kertaa häntäosakin saatiin kunnialla pois ja paikoilleen. Kyljessä oli joku läntti, jonka öljysin varmuuden vuoksi.
Tvisturin sai kanssa hyvin kiinni, mitä nyt Frosti meinasi taas tulla isottelemaan ja kerjuulle. Pyörittelin Tvisturin riimunnarua kaaressa Frostin edessä, jolloin iso poika väisti kauniisti ja antoi tietä mulle ja Tvisturille. Tvistur sai myös näkkäriä ja rapsutuksia hyvästä käytöksestä.
Sitten olikin enää Kolur laittamatta ja se olikin ainoa polle, joka ei ollut muiden seurassa. Se katseli rinteessä joen toisella puolella olevia hevosia, mutta antoi näkkärinhimolleen periksi ja Ankan ottaa kiinni. Kolurin loimi on helpoin ottaa pois, joten sen harjan pääsee kunnolla öljyämään. Kolurillekin annoin harjahierontaa, jolloin pää alkoi laskeutua ja ylähuuli lerppua. Taisi tuntua mukavalta!
Jätin tiskihanskat kaappiin öljypurkin kanssa ja lukitsin kaapin. Sitten hihkaisin että: "Näkkäriä tarjolla! Kuka haluaa näkkäriä!" Kellosepän pitäisi tietää mikä on lyhin mahdollinen mitattavissa oleva aikamääre (nanosekunti?), mutta tuskin sitäkään oli kulunut kun kaapin nurkalta työntyi esiin Frostin ja Kolurin päät. Kyllä joo, kelpaa kelpaa! Poikiin tuli vauhtia kun takaa ilmestyi Svipa, joka oli mielestään jäänyt aivan liian vähälle näkkärin suhteen. Svipa hörisi mulle (kuten on jo tainnut tulla tavaksi) ja seisoi mukavan vajaan käsivarrenmitan päässä. Se on sitten ihana polle, se jättää ihmiselle tilaa eikä tule liian lähelle. Frostin mä palkitsin vasta kun se luovutti ja seisoi hieman kauempana sen normaalin turpa-kiinni-poskessa/niskassa/hihassa-taktiikan sijaan. Disa sai saman kohtelun, sekin huomaa kyllä pikkuhiljaa ettei tarvi tunkea ihan nenän alle. Kyllä kaikille riittää.
Tarkistin vielä vesiastiat uskollinen Kolur-varjo seuranani ja sain ujutettua Kekelle ja Kronallekin näkkäriä. Rutistettuani tyhjän näkkäripaketin mytyksi varjo karkasi paremmille apajille ja jätti mut tyynesti tassuttelemaan autolle. Nyt onkin sitten helpompi mennä huomenna uudestaan, jos vaikka ottaisi itsellekin hieman evästä mukaan! =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti