Tällä kertaa sain äiteen mukaan pollukoita katselemaan ja avustamaan. Ensin näkkärit palasiksi vyötärölaukkuun, sitten riimunnarut mukaan ja hakemaan hummia öljyttäväksi. Eikin sai hyvin kiinni, samaten Kolurin. Äiti niitä lähtikin taluttelemaan kohti öljypurkkia mun yrittäessä saada Gusturia liikkeelle. Siinä se seistä jökötti, vaikka Svipan kanssa yritettiin yhdessä liikuttaa sitä poikaa. Gustur oli kuin naulittuna paikoilleen ja päätin sitten kaapata Laikan mukaani ja tuoda öljypurkin myöhemmin Gusselle.
Ensin oli hoitovuorossa Eik, koska se alkaa kuopimaan maata ja hermostuu kun mitään ei tapahdu. Tammukka meinasi kyllä siirtyillä eestaas, kun huomasi öljypurkin, mutta äiti jutteli sille rauhottavasti ja saatiin häntä ja harja ja kylki laitettua kuntoon. Sitten näkkäriä palanen ja vapaaksi.
Svipa oli helppo nakki, ei hermostu mistään ja antaa hoitaa ja laittaa ja putsata ja rapsuttaa ja varsinkin antaa syöttää näkkäriä... =D
Kolur tepasteli kun irrotin loimea ja puhumalla se rauhottui. Äiti piti Koluria riimusta ja jutteli ja rapsutteli ja poika rauhottui öljyttäväksi. Irti päästyään Kolur meni hieman kauemmaksi, tuumasi sitten että äiteeltä varmaan saisi lisää rapsutuksia ja kääntyi takaisin nuuskimaan äitiä.
Laikka oli kanssa rauhallinen ja tyyni, pää puskassa tuhahteli ja välillä väräytteli nahkaansa. Tallin pienin polle on kyllä aikamoinen söpöliini, tuhisi välillä mun päähän kun etujalkojen väliin laitoin öljyä.
Sitten otettiin riimu ja öljypurkki, että saadaan Gusturkin kuntoon. Jos muhammed ei siirry vuoren luo, niin vuori siirretään kiltisti muhammedin luo. Jutustelu ja rapsuttelu piti pollen rauhallisena ja näkkäri auttoi asiaa.
Tvistur haettiin viimeisenä öljyttäväksi ja herrasmies hoiti homman kotiin, kuten aina. Se on kanssa niin kiltti polle, ettei toista mahti-Tvisturia olekaan! <3 Samalla tarkastin vesitilanteen ja lisäsin hieman vettä paljuihin.
Sitten vietiin riimut ja öljyt takaisin kaappiin ja otin näkkäripaketin lähtiessä mukaan. Jo oli hummaa jaolla, Frosti seurasi kuin koira vierellä, mutta pysyi hyvin hieman kauempana. Aina välillä turpa kosketti kättä tai kyynärpäätä, mutta ei pyrkinyt liian lähelle. Fiksu poikahan se on ja oppii nopeasti. Frostin paikan otti hetkeksi Keke, mutta sitten Kolur ajoi pikkuveljensä hieman kauemmaksi näkkäripaketista.
Ja sillä sekunnilla kun rytistin tyhjän paketin käsissäni, hevosten mielenkiinto lakkasi, mitä nyt Kolur edelleen tykkäsi äiteestä ja halusi rapsutuksia. Sitten olikin aika jättää hevoset brunssinsa pariin ja meidänkin aika etsiä evästelypaikka. Eväät maistuu aina paremmilta ulkona, nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti