Mulla kävi ihan hurjan hyvä tuuri, sain synttärilahjani tosi ajoissa ja pääsin Talli Ofeiguriin kaksoistunnille! Olen käynyt siellä tunnilla kerran aiemminkin ja keväällä siellä oli maastakäsittelykurssi. Annika osti mulle kaksoistunnin lahjaksi ja tiesin, että meille tunnit pitäisi itse Leila Salovaara. Sanoin jo puhelimessa Annikalle, että Leila voi pistää mut sitten töihin! Keskustelimme eri hevosista ja mä sanoin että mulle sopii vaikeakin hevonen, siis mun taidoille vaikea, niistä kaikista oppii aina jotain uutta. Annikahan vissiin ihan leikillään ehdotti hevosta nimeltään Rodi ja mä sanoin että mun puolesta. Olin kuullut hevosesta Annikalta jo aiemmin ja tiesin ettei Annika suostu menemään sillä hevosella. Tiesin myös, ettei se ratsu kuitenkaan ryöstä tai lähde kentältä esteratsuna aitojen yli.
Perille päästyämme alkoi hymyilyttää hevosten jaossa, Rodi se oli mulle varattu! Selevä! Ei muuta kuin heppaa hakemaan tarhasta. Menin hevosen luokse ja annoin sen nuuskaista kättäni. Sitten taputtelin ja rapsutin ja hetken kuluttua Rodi alkoi maiskutella. Laitoin sille riimun päähän ja talutin portille, se seurasi oikein nätisti mua harjauspuomille. Kilttihän se on, niin nätisti antoi harjata ja putsata kaviot! Satula selkään ja suitset päähän ja sitten olimmekin valmiita tunnille.
Talutin kiltisti käyttäytyvän ratsuni kentälle ja Leila vielä siirsi hieman satulaa. Kiipesin jakkaralta selkään ja korjasimme hieman jalustimia, sitten lähdin kiertämään uraa. Rodi meni käyntiä nätisti, mutta teki pieniä pysähdyksiä. Leila sanoi että mä puristan reisillä, jolloin se pysähtyy oitis. Mua ihmetytti, koska mulla jos kellään ei yleensä jalat jännitä ollenkaan. Pysähtelyjä tuli lisää ja välillä liikkeelle lähtö oli tosi hankalaa. Rodi ei tykännyt ollenkaan kun takana oli muita hevosia ja pysähteli sitten niiden takia. Mulle alkoi tulla hiki, mitä ihmettä mä teen väärin, kun mun mielestä ei reidet jännittänyt, ne vaan roikkui lonkista!
Sitten aloimme etsimään takajalkoja ja meidän piti sanoa aina "nyt" kun sisätakajalka osui maahan. Mä tunsin etujalan aivan selkeästi, mutta takajalat? Leila auttoi mua niin, että se sanoi aina "nyt, nyt, nyt, nyt" ja mä tunnustelin sitä liikettä omassa kropassani. Huomasin, että mun vastakkaisen puolen lonkka meni siinä kohtaa eteen ja pohje osui hevosen kylkeen. Eli pohje osui ilmassa olevan takajalan puolella hevoseen. Tätä mun täytyykin Mörrin kanssa miettiä ja testata kanssa.
Töltin hakeminen oli samaa luokkaa mun ratsastuksen osalta kuin alkukäynnit, ei kovin onnistunutta. Yritystä oli kyllä ja koska menimme pitkillä ohjilla, jotain tuttua asiassa oli. Rodi siirtyi raville, pari tölttiaskelta sain kyllä irti. Otin siirtymisiä ja ravi parani kyllä. Samalla mä kokeilin ja testasin ja mietin ja tuumasin miten siellä pitää olla.
Sitten kokeilimme ravin nostoa ja mä olin hyvänen aika aivan pihalla. Kun Leilan avustuksella viimein Rodi lähti raville, mä meinasin tipahtaa kyydistä, niin korkeaa se oli. Ja kun mähän en todellakaan hallitse sitä harjoitusravia...
Alkoi hieman helpottaa kun pääsin raville ja keventämään, Rodin ravissa oli isohevosmainen erinomainen rytmi. Mörrin ravi on pientä ja siroa, tosin tahdikasta sekin. Kevennykset olivat Rodilla varmaan ihan päin seiniä ja se kulki ohjasontumassa. Siis mullahan ei ollut hajuakaan mikä se oli, kun Mörrillä ei tarvitse moisesta huolehtia. Nyt en edes muista oliko se sisä- vai ulko-ohjaa lyhentämällä saatiin ravi tasaiseksi. Kiesus että oli vaikeata. Mutta pikkuhiljaa alkoi löytyä se juju, mun vaan piti istua siellä satulassa huonossa asennossa. Leila kysyi jo että onko sulla ihan epätoivoinen olo, johon vastasin että ei ole, mulla on pitkä pinna hevosten kanssa. Ja oppimassahan mä täällä olen.
Siinä olikin se huonoin homma, mun istunta kyseisessa satulassa oli aivan kummallinen ja notkoselkäinen. Mun olis pitänyt avata lonkkia aivan älyttömästi, vaikka polle on kapeampi kuin mun Mörri. Siitä varmaan tuli se puristamisen tunne Rodille, tosin ne pysähtelyt olivat jo harventuneet reippaasti. Ei haittaa, mä opin koko ajan lisää.
Sitten oli vuorossa laukannostoharjoituksia. Leilan ilme oli aika kiva kun kerroin että ei mulla oikeasti ole hajuakaan miten laukka nostetaan, mä vaan otan harjasta kiinni, annan pohkeita ja hihkaisen "Laukka!" Noh, sain sitten oikeat ohjeet pohkeesta, lonkasta ja sisäohjasta ja sitten ei muuta kuin yrittämään toisen hevosen peesissä. Yksi laukka-askel ja sitten raville, mutta olin jo ylpeä siitäkin. Toinen samanlainen ja kolmannella alkoi lyyli kirjottaa. Menimme jo monta askelta laukkaa ja Rodi hieman innostui. Se viskeli päätään ja mua nauratti, poika selkeästi tykkäsi laukasta! Mä otin aina harjasta kiinni ja sitten menimme jo tosi pitkään laukkaa! Mulla oli ihan hurjan hyvä fiilis kun Rodi meni innolla ja lähti uudestaan laukalle aivan hörhelönä päristellen, meillä oli kivaa! Sain ihan kehujakin!
Laukkaharjoittelun päätteeksi Leila pyysi ottamaan jalustimet pois jaloista ja tulemaan alas heittämällä jalka etukautta hevosen yli ja liukumalla alas. Mä en sitä tehnyt polveni takia, vaan tulin varovasti ihan normitavalla pois Rodin selästä. Mä ensin ajattelin että meillä on juomatauko ja sitten pidetään se toinen tunti, mutta Leila sanoi että kello on jo kahdeksan. Mä olin aivan ihmeissäni, oliko tässä muka kaksi tuntia jo mennyt? Aivan käsittämätöntä miten aika menee kun on keskittynyt siihen mitä tekee. Talutimme hevosia jäähdytelläksemme ne ja mä edelleen päivittelin ajan kulua. Mä olin ihan varma että tunti oli vasta mennyt. Tätä mä meinasin, kun sanoin Annikalle etten mä opi mitään tunnissa, vastahan mä alan lämpiämään itsekin siinä vaiheessa. Jos meillä olisi ollut vain se tunti, niin mulle olisi jäänyt tosi kehnot fiilikset koko hommasta. Se alku oli niin takkuamista kun piti opetella ja hakea istuntaa ja yrittää tutustua hevoseen. Nyt mulle tuli kuitenkin onnistumisia ja Rodi selkeästi innostui kun mä opin ja se alkoi loppuajasta jo päristelläkin.
Talutimme hevoset varusteiden poistoa varten puomille ja vietyäni satulan ja suitset pois, harjasin mukavan ratsuni. Lähdin viemään Rodia takaisin tarhaan ja se päätti kokeilla ruokareissua nurmikolle. Kesti hetken, kun vaadin saada tilan ("MUN ruoho, MUN eväät") takaisin itselleni ja sitten Rodi seurasikin kiltisti tarhaan. Se jopa seisoi irti kun laitoin porttia kiinni. Kiltti heponen se on, ja kauniin punainen! Rapsutin sitä ja taputin ja se jäi vielä katselemaan perääni kun lähdin pois tarhasta. Voi että, mitä ne muut haluaa aina jonkun toisen hevosen, tuohan on loistava opettaja!
Mörri ei toimi ollenkaan samalla lailla kuin Rodi, mutta varmana löytyy taas kaikkea uutta mitä voin soveltaa Mörrin kanssa. Laukka-avuista Pörriäinen ei varmaankaan tajua mitään, pohkeenväistön se kyllä ymmärtää. Sen verran sitä tulee siirrettyä vasempaan tai oikeaan reunaan, että väistö onnistuu kyllä. Jotain koulujuttuja se osaa, mutta kun se on mun puskapolleni, niin pääasia että osaa varoa askeleitaan ja väistää puita. Ja tarpeeksi kaukaa, kiitos! Huomenna pääsisinkin omalla palleroisellani puskaan kolmeksi tunniksi, katsotaan mitä Mörri sanoo Tädin uusista opeista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti