Reittiin tutustumista

Oli tosi kivaa kun sain Heidistä seuraa ratsastuspolulle! Tarkoituksena oli käydä reitti läpi, Heidi kun vetäisi reissun jossain vaiheessa. Olimme tallilla samoihin aikoihin ja lähdin hakemaan Mörriäistä tarhasta. Ratsuni lähtikin innokkaana tallille, olihan mulla heinätupsu eväänä. Paljoa ei tarvinnut harjata, mutta taas oli töitä kavioiden kanssa. Voi hyvänen aika sitä jään määrää! Koputtelin vanhalla hevon kengällä taas jäitä pois, tämähän on kuin teräsjäätä pohjoisnavalla! Hiki tuli ja omat jalat ja kädet alkoivat jo väsyä...

Annoin koputtelukengän eteenpäin ja hain Mörrille lampaankarvan ja satulan. Sitten hain jalustimetkin, olin viimeeksi jättänyt ne ratsastusvyöhön kiinni. Suitset päähän ja jakkaralta selkään, kumpikin polle sai paikoillaan olosta namin kiitokseksi heti kun ratsastaja oli saanut itsensä kuntoon. Kuten Heidikin sanoi, äkkiä polle oppii olemaan paikoillaan kun namia on tiedossa.

Krona lähti reippaasti liikkeelle ja meillä olikin heti alusta asti vaikeuksia pysyä vauhdissa. Sanoinkin jossain vaiheessa että täähän on hyvää harjoitusta ryhmän vetoon, aina joutuu jotakuta odottelemaan! Kerroin missä kohdin voi mennä tölttiä ja mitä reittiä mennään milloinkin. Suurimmaksi osaksi reitti oli tuttua eikä neuvoja tarvittu. Ja jos eksyykin, niin ei tarvitse muuta kuin kääntyä takaisin, hevonen kyllä löytää tien takaisin tallille!

Pikkumetsästä tielle tullessa oli vaikeuksia, oli kuin kamelin kyydissä olisi ollut. Lumipenkka oli luvattoman huonossa kunnossa ja päätin tulla alas ja korjata asiaa hieman. Jätin Mörrin seisomaan paikoilleen ja kävin potkimassa penkan yli kulkevaa polkua hieman tasaisemmaksi. Mörri seisoi kiltisti paikoillaan ja sitten olikin selkäännousun vuoro. Kiskoin itseni väkisin ylös tällä kertaa kahdella kipeällä polvella ja kun olin saanut itseni kunnolla satulaan, oli namin vuoro.

Meillä oli hieman ongelmia ratsastuspolulle siirryttäessä. Kumpikin hevosista oli sitä mieltä että tonne mä nyt en ainakaan mene, sehän on ihan kamala kohta! Vuorotellen kokeilimme, loppujen lopuksi Krona kuitenkin meni ensin. Ja Mörri teki stopin, sitten piti pitää pissitauko ja kun suostuttiin liikkumaan eteenpäin, tuli kakkatauon vuoro. Nojjust. Sen jälkeen menimme jo nätimmin ja pääsimme hyvin alas suolle.

Kronan satulavyö oli löysällä ja samalla Heidi oli niin ihana että kiristi Mörrinkin satulavyön. Meni pikkasen helposti, kaksi reikää sai heti kirrattua! Jahas, taas ollaan tultu jyrkkiä mäkiä löysällä satulalla. Suopätkällä menimme ravia (Krona tietenkin tölttiä) ja oli oikein rauhallista ja mukavaa. Ajattelin ettei ainakaan vielä mennä laukkaa, kun en tiedä edes että miten mun polvet kestää. Ainakin se pätkä tuntui olevan ihan ok, tosin mulla oli koko ajan miettimistä missä asennossa mun jalkaterät on.

Ekassa laukkamäessä kuitenkin ajattelimme kokeilla laukkaa ja Krona otti hyvän laukan allensa. Mörri kirmasi perään, mutta siirtyi hetken kuluttua raville. Heidi halusi nähdä ns. helpon reitin, joten jatkoimme suoraan kohti hautuumaata. Sinne mennessä eka pätkä oli ravilla, mutta seuraavaksi otimme mäkeen laukan. Mörri jaksoi hyvin, mutta mulla alkoi oikea polvi hieman tuntua. Nou hätä, pärjätään kyllä!

Päätimme tehdä metsälenkin ja jatkoimme hetken tietä pitkin. Sieltä pääsimme polulle, joka vei ratsastuspolulle. Polku oli hyvässä kunnossa, siellä käy paljon koiranulkoiluttajia. Polulla otimme lisää laukkaa ja sanoin että ottaa käyntiin alamäkeen. Siinäpä oli koominen lause, nyt oli talvi, hurjasti lunta, eikä alamäestä tietoakaan! Buah-hah-haa! :D Hieman nauratti! Krona vetäsi vielä pienen laukan ja Mörri perässä ravilla.

Käynnissä jatkoimme matkaa ja suopätkällä otimme ravilla. Mörrillä oli ainakin hiki ja Kronankin takajalat olivat märät. Kyllä se hanki vaatii veronsa, mutta hyvää se tekee! Laukkamäki oli käyntiä ja Mörri meni todella hienosti ylös lepäämättä kertaakaan. Hyvähyvähyvä! Kronan perässä menimme polulla ja siinä kohtaa missä ratsastuspolusta eroaa Veikkaustielle menevä polku, Mörri pisti laukaksi. Siis virtaa riittää!

Kronan johdolla otimme vielä yhden ravipätkän ja sitten loppu olikin käyntiä. Pyörätiellä lähellä kotia Heidi tuli alas satulasta ja talutti Kronan tallille. Siinä vaiheessa mekin jo pysyimme perässä, kun menimme ihmisen, eikä Kronan, tahdissa. ;-)

Tallilla harjasimme hikiset pollet ja laitoimme niille loimet. Sitten Mörri (salanimeltään Ahmed Ahne) kuoputti maata, ruokaa tänne ja sassiin! Teimme reilut ruoka-annokset mysliä, leipää, porkkanaa ja valkosipulia ja annoimme ne hienoille ratsuillemme. Rouske kuului kun kumpikin ahneena veti herkkua napaansa. Hevosten saatua masut täyteen talutimme niitä vielä kahteen kertaan tietä pitkin talolta pois ja takaisin, että saimme niitä hieman kuivattua. Tallissa otimme loimen pois ja päästimme kuivat hevoset pihaton läpi ulos. Ensin vaan piti ajaa utelias Prinsessa kauemmaksi, neitokainen oli taas yrittämässä sisälle. Sitten jäin katselemaan kuinka Mörri ja Krona piehtaroivat vierekkäin lumessa, näyttivät nauttivan kun kerta röhkivätkin samalla! Ja Mörri meni kunnolla ympäri useampaan otteeseen, hyvä notkea Mörri!