Ikävä kyllä en saanut seuraa ratsastukseen, kun oli taas pikkasen liikaa pakkasta. Ehkä ensi kerralla sitten! Päätin kuitenkin lähteä liikuttamaan Mörriä, ettei se ihan unohda työskentelyä ruokansa eteen. Otin mukaan Mörrin lampaankarva-alustan, olin meinannut topata sen uudestaan. Toppaukset olivat kuitenkin hyvässä kunnossa, lumipesun se jo eilen saikin.
Hain Mörrin tarhasta ja ihastelin sen kaunista tapaa lähteä mukaan. On se niin kiltti polle! Harjasin hevoseni, missä ihmeen heinäkasassa se oli kieriskellyt? Heinänkorsia ja lyhyttä heinäpurua oli selkä täynnä häntää ja harjaa myöten. Noh, harjaamalla se lähti. Kaviot olivat taas jäässä, koputtelin niitä vanhalla hevosenkengällä irti. Mörri söi rauhassa heinää ja pientä määrää mysliä, mitä olin laittanut vatiin. Lampaankarva selkään, ratsastusvyö jalustimilla sitomaan se ja suitset päähän. Kyytiin vain ja nami hienosti paikallaan seisovalle ratsulleni.
Lähdimme tarhan reunaa ja mulla oli jalustimet jalassa tukemassa hieman keikkuvaa oloa polulla. Patistin Mörriä "hankalissa" paikoissa ja käännyimme pyörätietä vasemmalle. Välillä sain patistaa, mutta sitten huomaamattani Mörri sai tehtyä käännöksen. Lampaankarva keikkuen käänsin Mörrin takaisin ympäri ja pohkeilla ja hurjalla maiskutuksella lähdimme taas eteenpäin. Ylämäki meni vallan mainiosti, eikä hiekkatiellä ollut kuin yksi pysähdys, josta sain Mörri takaisin liikkeelle samantien. Tykkäsin kovasti mennä lampaankarvalla, pikkuhiljaa tasapainokin parani. Ja hoksasin nostaa hieman jalkojani taaemmaksi, jolloin Mörrin käynti reipastui.
Käännyin kotia kohti ja Mörrin meno reipastui. Pyysin samaan hitaampaan tahtiin ja jatkoimme auringonpaisteessa menoa. Suojateiden ylitykset menivät hyvin, siisti pysähdys ennen sitä ja "Varoovaastii, Mörri, varoovaastii" toimi liukkaalla ajoradalla. Otin jalustimet pois jaloista, jolloin Mörri pysähtyi heti. Niin, tämähän onkin sitten ongelma jos ei ole satulaa. Mörri pysähtyy heti jos ottaa jalustimet jalasta ja lähtee liikkeelle vasta kun laitoin jalat takaisin jalustimiin. Tarkkailin varsinkin oikean jalan asentoa koko ajan, ettei polvi joutuisi vinoon asentoon. Jalat siinä väsyi ja mulle tuli ihan hiki, mutta nautin kyllä kovasti. Mörrikin nautti, päristellen taas menimme käyntiä!
Mörrillä on selvästi järkeä huomata, että ihan ei ole tätillä tasapaino kunnossa ilman satulaa tai kipeän polven takia. Tälläkin kertaa se meni pyörätieltä alas polulle äärimmäisen varovasti. Satulan kanssa mennessä poika saattaa pistää alamäen peräti haipakkaa, mutta nyt menimme varoen. Kehuin Mörriä ja Mörri askelsi koko polun varovasti. Mörri yritti ensin kokeilla josko autossa olisi namia, mutta tällä kertaa ohjasin painollani Mörrin ylös tallille. Riisuin varusteet ja laitoin Mörrille ruuan nenän eteen. Sitten korjasin varusteet paikoilleen ja kiinnitin jalustimet takaisin satulaan. Niistä huolehtiessani Mörrikin oli jo syönyt eväänsä ja maiskutteli huuliaan. Ja koska toinen niin anovasti katsoi, annoin sille namin.
Irrotin riimun tolpasta ja lähdin kulkemaan kohti tarhaa. Riimunnaru tyssäsi hetken kuluttua, Mörri oli pysähtynyt kuin seinään ja katseli minua. No mikäs nyt? Mörri siristeli silmiään ja lepuutti takajalkaansa, hän voi ihan hyvin seistä tässä auringossa, kiitos vain. Kiinnitin riimun kunnolla Mörrille, se kun oli ollut vain kaulan ympärillä. Sitten lähdimme kohti tarhaa Mörrin hinautuessa perässä. Ja mistähän nyt tuulee, mietin. Varsatarhan kohdalla Mörri veti pään alas ja alkoi syömään heinälastista tippuneita heiniä. Tarhassa on kyllä heinää, näin sen tänne asti. Hitaasti menimme eteenpäin, taaksepäin ei ollut asiaa. Sitten aloin miettimään, aidan takana oli Brynja! Tjaahas...
Vaavi ajoi Brynjaa muutaman metrin kauemmaksi ja hörisi Mörrille. Mörri söi heiniä maasta kaikessa rauhassa aivan coolina ja tarkkaili Vaavia. Vaavi yritti nuuskia aidan yli Mörriä ja Brynja oli tosi kiinnostunut Mörristä. Korvat hörössä tamma katseli Mörriä! Jossain vaiheessa Mörri ihan ohimennen söi heinää aivan lankojen vierestä ja antoi samalla Vaaville mahdollisuuden nuuskia turvat vastakkain. Tapaaminen sujui siististi ja Mörri jatkoi hetken kuluttua ruohon hamuamista maasta. Menin hieman lähemmäksi tarhaa ja Mörri seurasi perässä. Brynja tuli lähemmäksi ja yritti nuuskia Mörriä, se oli pää pystyssä ja tohkeissaan tästä herrasmies-Casanovasta. Vaavi ajoi uudestaan Brynjan kauemmaksi, hänen tammansa! Mörri jatkoi tarkkailua, nyt se seurasi Brynjaa katseellaan, mutta oli mukamas kiinnostuneempi heinästä. Vaavi ja Mörri nuuskivat vielä kerran turvat vastakkain toisiaan ja Vaavi hörisi aina välillä Mörrille. Rauhantahtoinen ratsuni seisoi ja söi ja mä välillä nojasin päätänikin sen selkään, tuu nyt jo, paleltaa... Sitten oli tutustumiset hoidettu ja sain taluttaa Pörriäisen Svipan seuraksi tarhaan.
Mörri on näyttänyt aiemminkin diplomaatin elkeitä, se on yleensä rauhanvälittäjä laumassa. Se tulee kaikkien kanssa toimeen ja näköjään tykkää hirmuisesti noista rautiaista liinaharjaisista tammukoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti