Hyvää Ystävänpäivää kaikille!
Lähdin tallille runsain mitoin pukeutuneena, pakkasta oli melkein 20 astetta. Ihan pakko mennä Ystävänpäivänä Mörriäisen luo! Matkalla hain kaupasta porkkanapussin, siitä riittäisi muillekin.
Tallille päästyäni huomasin, että eläinlääkäri oli paikalla ja raspasi pollukoiden hampaita. Mörrin ja Offarin hampaat jätettiin väliin, ne olivat kunnossa. Sen sijaan ystäväkaksikko sai tehosterokotukset ja seuraava olisi sitten elokuussa. Mörri oli erittäin närkästynyt rokotuksesta, kamala ihminen kun noin pistää! Menin lohduttamaan Mörriä ja olin sen ja lääkärin välissä, enää ei tule lääkäritäti pistelemään. Mörri-rukka hamuili mun hihaa, ihan kamalaa oli!
Lääkärin lähdettyä harjasin Mörrin ja poistin kavioista jäät. Jaana hakkasi samalla puita ihan vieressä, eikä Mörri ollut moksiskaan. Ensin se kyllä taisi miettiä, että onkohan tässä nyt ihan turvallista, mutta oli ihan rentona kun juttelimme samalla. Kaviot olivat taas hankalat, sain koputella vanhalla hevosen kengällä jäitä pieniksi. Sitten laitoin Mörrille satulan ja suitset ja kiipesin jakkaralta selkään.
Kokeilin jalustimia ja polvi tuntui suht hyvältä. Pakko niitä jalustimia olisi käyttää ainakin pellon vierellä polulla, haalarin kanssa tulisin muuten joka toisella askeleella riemukkaasti hankeen. Mörri tuntui heti innokkaalta lähtemään liikkeelle, oli vissiin sopivan viileä ilma issikalle. Kiltisti Mörri meni kohti polkua ja joka kerran kun se käänsi hiemankaan päätään, naksuttelin sitä eteenpäin. Päristelyä alkoi kuulua, poika rentoutui. Hän voi jättää ohjat tätille! Hieman ennen pyörätietä suunnittelin kääntyväni vasemmalle ja sinne Mörri kääntyikin kuin ajatuksen voimalla. Ja käveli ilman voltin yrityksiä eteenpäin! Mä olin kauhean ylpeä siitä ja itsestäni, me aletaan oppia tää homma kyllä! Mun täytyy vaan ottaa enemmän "kouluasennetta" peliin yksin mennessä ja naatiskella sitten ryhmän kanssa.
Varpaat alkoivat heti paleltua ja tuumasin tekeväni tynkäretken. Mörri ponnisteli hienosti ylämäkeen ja annoimme auton ohittaa kaikessa rauhassa. Koiratarhan kohdalla naksuttelin taas kunnolla ja Mörri siirtyi reippaampaan käyntiin. Yksi aie kääntyä oli sillä reissulla, mutta maiskutusten avulla siirsin pojan raville. Ei me kauaa menty, kun en meinannut pysyä satulassa haalareillani, mutta hieman kuitenkin. Taas menimme eteenpäin ja meillä oli oikein mukavaa.
Pian käännyinkin sitten takaisin kohti Nuuksiontietä ja Mörri hoiti esimerkillisesti alamäen. Suojatien ylityksestä olin erittäin ylpeä, Mörri olisi tohkeissaan jatkanut suoraan pidempää reittiä. Viime tingassa käänsin pojan kohti tallia ja sitten päristelimme yhdessä. Otimme pienen ravin kun hieman piti saada energiaa käytettyä ja pian hidastimme takaisin käyntiin. Ei näillä pakkasilla kuitenkaan viitsisi hikistyttää hevosta.
Olin antanut loppumatkalla pitkät ohjat Mörille ja muutamaa metriä ennen polkua aloin niitä kasaamaan tuntumalle. Mörri oli innoissaan, mennänkö taas ravia? Se olisi varmaan lähtenyt posottamaan alamäkeen ja poispäin tallilta jos olisin vain pyytänyt. Nyt ei kuitenkaan mennä, mulla oli varpaat ihan jäässä ja naamakin kohmeessa sen verran ettei naksutuskaan meinannut onnistua. Jalustimet jalkaan ja polulle! Mörri meni kiltisti tarhan reunaa ja pysähtyi kauniisti mun autolle. Autosta löytyi porkkanapussi! Hieman matkaevästä meille kummallekin, päästiin kaikki loput 15 metriä ylämäkeen...
Rontti-koirakin oli päässyt ulos ja tuli salamana tervehtimään. Ponketi, ponketi, musta-valkoinen vauhtihirmu loikkeli ympäriinsä, kunnes löysi risun. Rontti toi risua mulle, heitä mulle keppi, heitä! Viskasin "kepin" kauemmaksi ja Rontti sukelsi kuin saukko lumihankeen. Sain sillä välin Mörrin kiinni tolppaan ja riisuin siltä varusteet. Mukana oli iso kasa leipää, uusia kivennäisiä, puuroa, valkosipulia ja tietenkin ystävänpäivä-porkkanaa. Jaanaa nauratti, kyllä noilla herkuilla saadaan lisää massaa... Okei, täti välillä vähän innostuu! Mutta kun polle on niin ihana ja tottelevainen ja rohkea, niin voi sitä palkitakin.
Mulla oli tosi hyvä fiilis tän ratsastuksen jälkeen. Polle toimii kun mä opin sitä ratsastamaan ja on ihana kuulla tyytyväisen hevosen rento päristely. Loput porkkanat jaoin muille hevosille samalla kun vein Mörrin tarhaan, tosin Svipa sai kaksi palaa porkkanaa. Ja Tvistur. Ja ihana Krona. No taisi Eikkakin saada. Ja Kolur. Ja seurakoira Keke. Ja Offari. Ja Laikka ja Prinsessa. Niin ja Mörrikin sai vielä lisää. Ja varsatarhan asukitkin saivat! Niin, siis kaikkihan nuo saivat kaksoisannokset! Hyvää Ystävänpäivää kaikille ihanille palleroille heposille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti