Tiesin, että eläinlääkäri tulee raspaamaan loput hevoset, mitä ei maanantaina kerennyt. Ja muutamalta puuttui vielä se lantanäytekin. Ajattelin ensin mennä pienelle lenkille Mörrin kanssa, mutten viitsinyt kun oli liikaa pakkasta.
Tallilla autoin ensin käynnistämään kaapeleilla auton, että Jaana pääsi liikkeelle. Oona talutti Kolurin talliin, se olisi päivän ensimmäinen potilas. Otin Mörrin riimun mukaan ja menin tarhaan katsellen samalla kuinka Keke jallitti Oonaa. Ei antanut poika kiinni! Yritimme yhdessä saada Keklua jonnekin sumppuun, mutta se pakeni jopa umpihankeen.
Oona otti sitten Kronan vietäväksi ja samalla huomasin, että Mörri päästi läjän. Hihkuin Oonalle, että Mörri kakkasi, Mörri kakkasi, saadaan lantanäyte! Vartioin tärkeänä höyryävää läjää ja odotin että Oona tulee takaisin pussin kanssa. Vietyään Kronan talliin hän tuli takaisin, kaappasi kourallisen lämmintä sontaa muovipussissa olleeseen käteensä ja totesi: "Tässä vaiheessa sitä aina toivoo että pussi on ehjä..." Nauruhan siinä pääsi.
Oona meni auttamaan eläinlääkäriä ja mä mietin keinoja saada Keke kiinni. Ripustin riimun kaulan ja toisen käden yli ja otin pelkän narun käteeni. Keke katseli varsin epäluuloisesti mua tarhaan muodostuneelta polulta ja välillä tarkkaili takanaan hieman kauempana olevaa Mörriä. Joo, pakotie on selvä, tästä pääsee jos tarve vaatii.
Menin polulla Kekeä kohti ja pysähdyin siinä kohtaa kun toinen etujalka nousi maasta siirtyäkseen pois. Sitten huidoin Kekeä poispäin ja sanoin "Shuh, shuh". Keke kummastuneena peruutti ja kehuin sitä kovasti. Samalla kun Keke peruutti, mä astuin hieman lähemmäksi kuin mitä olin ensin ollut. Sitten käskin uudestaan peruuttamaan ja Keke kilttinä poikana peruutti kehujen saattelemana. Seuraamalla pääsin taas hieman lähemmäksi. Kolmannenkin kerran suhisin ja käskin taaemmaksi ja nyt olin jo metrin päässä. Mörri siellä takana kumartui nuuskimaan maassa ollutta kikkaretta ja katsoin Keken ison ruhon ohi Mörriä. "Mörri, et syö sitä kikkaretta! (pieni askel kohti Kekeä) Mörri, kuulikko sie, et syö sitä sontaa siellä! (askel) Voisit kyllä keksiä jotain muuta tekemistä kuin lannan nuuskimisen! (askel)"
Kekekin kääntyi katsomaan Mörriä, mitä ihmettä se siellä tekee kun tuo täti sitä komentaa... Mä olin jo ihan Keken vieressä ja käännyin sitten sivuttain. Keke alkoi nuuskimaan hihaa ja pikkuhiljaa mä jo sitä rapsuttelin korvistakin. Leuan alta oli kiva rapsuttaa ja mietin että jos ei se tykkää riimusta. Otin Kekeä partakarvoista kiinni ja käännyin menemään portille. Siellä se kiltti ihana pallero polle seurasi ja mä kehuin sitä hienoksi hevoseksi ja toinen tuhisi siinä vieressä.
Portista se pitäis vielä saada, mutten ihan uskaltanut kuitenkaan partakarvoista sitä tallille viedä pihan poikki. Käännyin vasemman kautta ja käänsin Keken ahterin portille, ei tässä mitään kummallisia suunnitella. Jatkoin rapsuttamista ja hissukseen ujutin riimunnarua kaulan ympäri. Mulla oli käytössä oma riimunnaru, missä kummassakin päässä on lukko. Pujotin toisen lukon toisesta läpi ja sain hieman kiristettyäkin narua. Keke työnsi koko päänsä mun syliin ja kerjäsi rapsutuksia, mitä se myös sai. Sitten kehujen kera siirryimme portin läpi pihalle ja talliin.
Seuraavaksi oli vuorossa Brynjan lantanäytteen otto, olin nimittäin Kekeä taluttaessa huomannut Brynjan hännän nousevan ja lämpimän keon tipahtaneen maahan. Hahaa, siis sinne! Pussi kourassa kiipesin aitojen yli varsatarhaan ja sain hyvin ystävällisen vastaanoton. Brynja oli heti tutkimassa ja Tirriäinen perässä. Kuopasin sontakasasta pussiin näytteen ja selässä tunsin kuinka kaksi turpaa nuuskutti uteliaana. Suljin pussin ja pidin sitä kädessäni ettei se jäätyisi. Ja hymyilin kun muistin Oonan sanat, tässä vaiheessa sitä tosiaan toivoo että pussi on ehjä.
Mua ei sitten päästetty varsalaitumelta pois kun emon kakalta haisevan tätin piti ehdottomasti rapsuttaa Tirriäistä. Juu, otsa on hyvä paikka ja korvien tausta, aaah.... Ei ei ei kun lisää voi vielä rapsuttaa ja tuosta kohtaa, höhöhöö... Brynjaakin piti rapsutella, kiitos, otsa on oikein hyvä paikka ja älä unohda korvien taustoja! Sitten oli kookkaaksi kasvanut Vaavikin paikalla ja vaati huomiota osakseen. Kolme päätä rapsutettavana ja vain kaksi kättä! Ja toisessa vielä kakkapussi! Vaavi on hieman enemmän varautunut kuin Tirri ja äitinsä Brynja, mutta näytti nauttivan suuresti harjan juuresta rapsuttamisesta. Kaikki nuoret tajusivat oitis sen, kun kielsin pupeltamisen ja liian hamuilun. Ei tarvinnut kuin sanoa nätisti ei ja nostaa sormi pystyyn.
Pelkäsin jo näytteen jäätyvän kovassa pakkasessa ja lähdin Tirrin ja Brynjan välistä kohti porttia. Kolmikko seurasi mukana, nää nuoret ovat ihanan uteliaita ja seurallisia! Muutamaa minuuttia myöhemmin lähdin vartioimaan lisää kakkanäytteen antajia ja eläinlääkäri kävi rokottamassa nuorison. Tirriäinen näkyi olevan vauhdissa, se nuuski jo rokotuksen saatuaan lääkärin pakkauksissa olevia piikkejä ja muita tarvikkeita ja turvallaan kolisteli astiaa. Se ei ollut millänsäkään pistoksista, tuumasi vain että kyllä tää on kivaa kun on jotain erilaista tässä päivässä!
Mulle jäi tästä päivästä tosi hyvä fiilis, olo tuntui kovin tyytyväiseltä kun pystyi auttamaan. Tuntui että olen oppinut jotain hevospsykologiasta ihan vain lukemallakin ja "Virallisena Kakkapoliisina" olo oli oikeasti tarpeellista madotusta varten. Ja noi varsalaitumen asukin, on ne kyllä mainioita veijareita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti